Miksi parisuhteet eivät nykyään kestä?
Tuttavapiirissä on hyvin paljon pariskuntia, jotka ovat eronneet oltuaan 10-20 vuotta yhdessä.
Hiljattain liityin Tinderiin ja on hämmentävää, miten paljon siellä on 40-vuotiaita naisia. Lähes kaikilla lapsia.
Miksi hankitaan lapsia, jos suhde vetelee viimeisiään? Vai lapsetko sen eron aiheuttaa?
Kommentit (366)
Vierailija kirjoitti: Varsinkin nuoruudessa ei opeteta mitään siitä miten se kumppani kannattaa valita, mennään usein ulkonäön mukaan, mutta se ulkonäkö ei kannattele loppuun asti parisuhdetta. Pitäisi olla samanlaiset persoonallisuuspiirteet
Ainakin 40+ ikäisilläkin miehillä tuo naisten ulkonäön merkitys parinvalinnassa on tärkeää. Ei riitä, että nainen on kivannäköinen, fiksu , mukava ja turvallinen, kun pitää ensisijaisesti olla missin näköinen ja kokoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mutsi jätti faijan. 47vuotiaana erittäin pitkän vaihdevuosi sekoilun seurauksena. Tuntuu pelottavalta ja uskomattomalta miten helvetin sekaisin ihminen voi mennä.
Mitään vikaa parisuhteessa ei ollut mutsi vaan sekosi.
Siihen aikaan vaihdevuosioireiluun ei saanut mitään apua. Ei tilanne ole edelleenkään hyvä, mutta parempi.
Tästä on 3v kaipa sitä apua olisi saanut jos haluaisi hakea. Muttakun ihminen ei näe mitään ongelmaa.
Ulkonäköön ihastutaan, kokonaisuuteen rakastutaan. Yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteissa naisilta vaaditaan ihan älyttömästi. Siinä tulee ajatus, että parempi olla yksin, kun se parisuhde ei tarjoa mitään.
Naiset käy töissä samoin kuin miehet ja maksaa laskut puoliksi. Sen lisäksi nainen hoitaa kodin, ruoanlaiton, lapset, lasten päivähoito-, koulu- ja harrastusasia, järsestää harrastus asiat ym
Sillä aikaa mies on ja harrastaa. Olen itse tämän kokenut. En saanut mitään tuosta suhteesta, kun mies vain oli eikä kuunnellut yhtään. Lisäksi siihen tuli joku ivallisuus. Ero oli niin hyvä asia tuon suhteen jälkeen.
Mielestäni tuo oli ainakin lastan kannalta turha ero.
Teidän olisi pitänyt löytää toisenne uudelleen ammattilaisen parisuhdeneuvoja avulla.
Tunnetko montakin miestä joka ehdottaa parisuhdeneuvojalle menoa, etsii so
Mä tunnen. Mä tein niin ja tuttu teki niin.
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen, en tosin eronnut. Meidän sukupolvi alkaa olla niitä viimeisiä, jolle tuputettiin "mies, omakotitalo, 2 lasta ja kultainen noutaja" -ihannetta ainoana oikeana elämäntapana. No monihan siihen lankesi, se oli saatava, vaikkei pariskunta ollut yhtään edes sopiva toisilleen.
Nyt sitten erotaan kun lapset alkavat olla vanhempia, ja on havahduttu siihen että parisuhde on huono eikä ole oikeastaan koskaan ollutkaan mitään yhteistä. Tai no, ne naiset, joiden mies oli väkivaltainen, pettäjä tms erosivat jo aiemmin.
Nykyiset nuoret toivottavasti harkitsevat tarkkaan, kenen kanssa hankkivat lapsia. Tai no, niin suuri osa syntyvyydestä päätellen jo tekee.
Ei elämää pysty ennakoimaan etukäteen. Vaikka olisi kuinka viisas ihminen, toista ihmistä ei pysty valikoimaan täydellisesti. Liitto on aina uskonloikka. Ja enemmän pitää keskittyä siihen, mitä itse tekee liiton eteen kuin siihen, mitä toinen tekee tai ei tee. Voipahan vähintään katsoa itseään peilistä ilman itseinhoa, jos liitto päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi elää toimimattomassa suhteessa.
Siksi kun ihan jokaisessa suhteessa tulee tuo vaihe että homma ei toimi. Auttaako eroaminen ja uusi puoliso niin ei
Todellakin auttaa.
Meillä on ollut perheväkivalta.. Viina on ollut syy siihen. Nyt ei eää kun juominen vähentynyt. Vanhuus kun tullut ei jaksa enää. Hellyyttä ei juuri ole, tunteista ei voi puhua. Olen niin pöhkö,että vieläkin rakastan miestäni.Tietty hoidin lapset ja tein kaikki kotihommat. Ei ole anteeksi pyydetty. mutta olen anteeksi antanut Ei ole katkeruutta ei kaunaa. Usko minua on kaikessa kannatellut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi elää toimimattomassa suhteessa.
Siksi kun ihan jokaisessa suhteessa tulee tuo vaihe että homma ei toimi. Auttaako eroaminen ja uusi puoliso niin ei
Todellakin auttaa.
Jep. Sit 70v voi miettiä et joo oli 8 pitkää 5v suhdetta ja taas ollaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteissa naisilta vaaditaan ihan älyttömästi. Siinä tulee ajatus, että parempi olla yksin, kun se parisuhde ei tarjoa mitään.
Naiset käy töissä samoin kuin miehet ja maksaa laskut puoliksi. Sen lisäksi nainen hoitaa kodin, ruoanlaiton, lapset, lasten päivähoito-, koulu- ja harrastusasia, järsestää harrastus asiat ym
Sillä aikaa mies on ja harrastaa. Olen itse tämän kokenut. En saanut mitään tuosta suhteesta, kun mies vain oli eikä kuunnellut yhtään. Lisäksi siihen tuli joku ivallisuus. Ero oli niin hyvä asia tuon suhteen jälkeen.
Mielestäni tuo oli ainakin lastan kannalta turha ero.
Teidän olisi pitänyt löytää toisenne uudelleen ammattilaisen parisuhdeneuvoja avulla.
Ei ex halunnut. Siihen tuli mukaan ivallisuus ja fyysistä suhdetta ei ollut lainkaan. Hän ei kuunnellut yhtään mitä sanoin. Käveli jop ovesta ulos. Ei sellaisesta saa suhdetta tehtyä mitenkään.
Sitä paitsi eron jälkeen aloin voimaan todella hyvin. Koin sen itse ja sen näki muutkin. Olin todella hermostunut ja jännittynyt tuossa suhteessa. En ollut oma itseni ollenkaan, kun jännitin exän reaktioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitouduta lopullisesti, ollaan avoimia "paremmalle".
Ja sitä sitoutumista pitää nimenomaan vaatia itseltä.
Tämä!
Sen sijaan, että pistettäisiin energiaa sen oman suhteen parantamiseen, viedään loputkin voimat muualle ja skannaillaan uusia. Koska minulle kuuluu!
Ei nähdä perhettä kokonaisuutena, vaan riippana josta pääsee eroon kun vain tipauttaa.
Kyllä me yritettiin parantaa suhdettamme ja mentiin pariterapiaan. Siellä sitten molemmille kirkastui, ettei tästä tule yhtään mitään ja parempi vaan erota. Kumpikin on ollut oikein tyytyväinen eroon.
Vierailija kirjoitti: Huonotkin suhteet saadaan toimimaan, kun ollaan vielä nuoria eikä ole hirveästi mitään vastuuta mistään. Mutta sitten tulee kiireiset työt ja ne lasten hoito ja yhtäkkiä se huono suhde näyttää miten aidosti huono se on. Varsinkin nuoruudessa ei opeteta mitään siitä miten se kumppani kannattaa valita, mennään usein ulkonäön mukaan, mutta se ulkonäkö ei kannattele loppuun asti parisuhdetta. Pitäisi olla samanlaiset persoonallisuuspiirteet
No itse olen sitä mieltä ettei sitä ulkoista viehättävyyttä voi täysin ohittaakaan.. Muuten se ei nyt mikään parisuhde ole.. Jos pelkkää järkisyytä ja sietämisen vuoksi ollaan. Eikö siihen kumppaniin pitäis mahdollisesti kokea vetoa?
Eiköhän se oo tuo tinderi
Ostoslistan kans ettitään, ja valkataan naaman perusteella, eikä tutustuta oikeas elämäs 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Huonotkin suhteet saadaan toimimaan, kun ollaan vielä nuoria eikä ole hirveästi mitään vastuuta mistään. Mutta sitten tulee kiireiset työt ja ne lasten hoito ja yhtäkkiä se huono suhde näyttää miten aidosti huono se on. Varsinkin nuoruudessa ei opeteta mitään siitä miten se kumppani kannattaa valita, mennään usein ulkonäön mukaan, mutta se ulkonäkö ei kannattele loppuun asti parisuhdetta. Pitäisi olla samanlaiset persoonallisuuspiirteet
No itse olen sitä mieltä ettei sitä ulkoista viehättävyyttä voi täysin ohittaakaan.. Muuten se ei nyt mikään parisuhde ole.. Jos pelkkää järkisyytä ja sietämisen vuoksi ollaan. Eikö siihen kumppaniin pitäis mahdollisesti kokea vetoa?
Voin kertoa kokemuksesta että ulkonäköön/ hyvään kroppaan tottuu. Seurustelen fitness kilpailijan kanssa. 11v menossa. Pitää olla jotain muutakin kuin ulkonäkö.
Koska
a. naisella omat rahat, vapaus, turva muualla kuin miehessä
b. miehet seksiaddikteja ja kuvittelevat että vaimoedut tulevat ilman aviomiesvelvollisuuksia
c. luulevat, että nainen = h uora eivätkä ymmärrä esim. lopettaa munallaan sohimista lasten saamisen jälkeen
d. eivät kunnioita naisia ihmisinä vaan pilluina ja syöttökoneina
Naisena valinta on käytännössä jutteletko mieluummin seinän kanssa kuin r aiskaavan apinan kanssa. Aika moni valitsee seinän
Vierailija kirjoitti:
Naiset aukoo päätään liikaa ja tuovat omia aivoituksiaan liikaa esille...ja se v i t u n MEETOO-vouhotus vielä päälle..
Joo niinpä, flesu on hyvä kun sillä ei ole aivoja eikä suuta! Kaikki oleellinen mitä naisesta tarvitsee eli pimpan reikä!
... Ymmärrättekö ongelman?
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäköön ihastutaan, kokonaisuuteen rakastutaan. Yksinkertaista.
Mieeht ovat erittäin vaikeasti rakastettavia. Siis erittäin. Heitä voi rakastaa oikeastaan vain samanlaisesta velvollisuudentunnosta, kuin että olet kohtelias kaikille, ja koska he nyt sinua vainoavat ja piirittävät, niin olet kohtelias. Mutta seuraako yksikään naaras- tai naislauma koiraita? Jahtaako näitä? No ei todellakaan
Eikö se että on hyvä olla yhdessä pitäis olla yhdessä olon mittari? Miksi ihmeessä pitäis väkisin katella pienempiäkään punaisia lippuja siinä suhteessa? Nykyään ei ole velvollisuutta olla toisen kanssa ja hyvä niin. Vapaaehtoisuudelle suhteet kuuluu perustua sekä vapaudelle haluta olla juuri tämän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut perheväkivalta.. Viina on ollut syy siihen. Nyt ei eää kun juominen vähentynyt. Vanhuus kun tullut ei jaksa enää. Hellyyttä ei juuri ole, tunteista ei voi puhua. Olen niin pöhkö,että vieläkin rakastan miestäni.Tietty hoidin lapset ja tein kaikki kotihommat. Ei ole anteeksi pyydetty. mutta olen anteeksi antanut Ei ole katkeruutta ei kaunaa. Usko minua on kaikessa kannatellut
Joo sehän se, kun molemmilla on oma mielikuvituskaveri kenen kanssa kokea sitä mukavaa elämää, niin sietää jossain määrin sitä ikävääkin tyyppiä xD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Huonotkin suhteet saadaan toimimaan, kun ollaan vielä nuoria eikä ole hirveästi mitään vastuuta mistään. Mutta sitten tulee kiireiset työt ja ne lasten hoito ja yhtäkkiä se huono suhde näyttää miten aidosti huono se on. Varsinkin nuoruudessa ei opeteta mitään siitä miten se kumppani kannattaa valita, mennään usein ulkonäön mukaan, mutta se ulkonäkö ei kannattele loppuun asti parisuhdetta. Pitäisi olla samanlaiset persoonallisuuspiirteet
No itse olen sitä mieltä ettei sitä ulkoista viehättävyyttä voi täysin ohittaakaan.. Muuten se ei nyt mikään parisuhde ole.. Jos pelkkää järkisyytä ja sietämisen vuoksi ollaan. Eikö siihen kumppaniin pitäis mahdollisesti kokea vetoa?
Voin kertoa kokemuksesta että ulkonäköön/ hyvään kroppaan tottuu. Seurustelen fitness kilpailijan kanssa. 11v menossa. Pitää
Niin tottakai muutakin mutta kyllä sitä ulkoistakin viehätystä kuuluu olla
Niinno kyllä mä aikapaljon tiedän vanhempieni elämästä. Ihan itse sain katsella sivusta miten mutsin persoona muuttui. Miten esim mutsin some " muuttui" huomio huoraamiseksi jne.