Miksi parisuhteet eivät nykyään kestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys on niin yleistä. Ei haluta asettaa perhettä etusijalle missään. Vaan minäminäminä vain. Itse koin tuon 20 vuoden suhteessa ja myös lapset koki. 

Ex teki mitä huvitti ja vältteli velvollisuuksia. Ei kuunnellut yhtään mitä sanoin, toivoin ja perustelin. Minä halusin sitten eron ja mikä helpotus tuli. Ei tarvinnut kivirekeä perässä vetää, jännittää exän reaktioita asioihin ja pettyä. 

Kuin omasta elämästäni tämä.

Samoin. Jos jotain olen parisuhteista oppinut niin sen, että mies on lude. Imee toisen kuiviin ja hyötyy itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se että on hyvä olla yhdessä pitäis olla yhdessä olon mittari? Miksi ihmeessä pitäis väkisin katella pienempiäkään punaisia lippuja siinä suhteessa? Nykyään ei ole velvollisuutta olla toisen kanssa ja hyvä niin. Vapaaehtoisuudelle suhteet kuuluu perustua sekä vapaudelle haluta olla juuri tämän kanssa. 

Joo, toki. Mutta kelläpä olisi aina hyvä olla? Jos toisella on paha olla, niin saako hänet jättää?

Mikä liitto se sellainen on?

No ei kellään ole aina tietenkään mutta pääsääntöisesti.. Jos toinen ei ole valmis tekemään asioita itsensä eteen , ei kenenkään kuulu omaa elämäänsä toiselle uhrata. 

Myötä- ja vastoinkäymisissä. 

Juu aviossa tosiaan tullaan yhdeksi lihaksi, ja mies huolehtii naisesta kuin omasta ruumiistaan. Jos ei ole vara tähän niin sitten ei mene naimisiin.

No kaikilla ei osu miehen valinta nappiin. Itse olen ollut yli 40 vuotta naimisissa saman miehen kanssa eikä tulisi mieleenikään erota.

Vierailija kirjoitti:

En puhu nyt väkivallasta tai alkoholismista.

Jotenkin ajattelen että suuri osa eroista tapahtuu siksi, että ajatellaan elämän olevan aina kivaa. Siis että pitäisi olla aina kivaa. Nättiä kiiltokuvaa ja ruusunpunaista hattaraa. Ei kestetä ongelmia, ei huomata sitä, että ne ongelmat voisi ratkoa, eikä hävittää. Ei jakseta selvittää ongelmia, kun on helpompi hakea uusi suhde alkuhurmioineen.

Itsekkyys siinä mielessä, että ajatellaan, että minun kaikki toiveeni täytyy parisuhteessa täyttyä. Ei huomata, että täyttyykö sen puolisonkaan kaikki toiveet?

Ajatellaan, että puolison ja suhteen pitää olla minulle täydellisiä. Vaan kun sinä et itsekään ole täydellinen. Kukaan muukaan ei sitä ole. Elämä ei ole täydellistä. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää.

Hyviä ja osuvia havaintoja! Näistä kun puhutaan niin se on jollekin todella vaikeaa ja siksi alkaa selittelemään valheitaan.

Vierailija kirjoitti:

En puhu nyt väkivallasta tai alkoholismista.

Jotenkin ajattelen että suuri osa eroista tapahtuu siksi, että ajatellaan elämän olevan aina kivaa. Siis että pitäisi olla aina kivaa. Nättiä kiiltokuvaa ja ruusunpunaista hattaraa. Ei kestetä ongelmia, ei huomata sitä, että ne ongelmat voisi ratkoa, eikä hävittää. Ei jakseta selvittää ongelmia, kun on helpompi hakea uusi suhde alkuhurmioineen.

Itsekkyys siinä mielessä, että ajatellaan, että minun kaikki toiveeni täytyy parisuhteessa täyttyä. Ei huomata, että täyttyykö sen puolisonkaan kaikki toiveet?

Ajatellaan, että puolison ja suhteen pitää olla minulle täydellisiä. Vaan kun sinä et itsekään ole täydellinen. Kukaan muukaan ei sitä ole. Elämä ei ole täydellistä. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää.

Ei tietenkään ole, se että asiat sujuvat ja kommunikaatio pelaa taso pitäis olla perus mihin tuskin kaikki nämä ollaan väkisin yhdessä koska kerran vannottiin parit välttämättä pääsevät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se että on hyvä olla yhdessä pitäis olla yhdessä olon mittari? Miksi ihmeessä pitäis väkisin katella pienempiäkään punaisia lippuja siinä suhteessa? Nykyään ei ole velvollisuutta olla toisen kanssa ja hyvä niin. Vapaaehtoisuudelle suhteet kuuluu perustua sekä vapaudelle haluta olla juuri tämän kanssa. 

Joo, toki. Mutta kelläpä olisi aina hyvä olla? Jos toisella on paha olla, niin saako hänet jättää?

Mikä liitto se sellainen on?

No ei kellään ole aina tietenkään mutta pääsääntöisesti.. Jos toinen ei ole valmis tekemään asioita itsensä eteen , ei kenenkään kuulu omaa elämäänsä toiselle uhrata. 

Mistä se paha olo tulee? Tulisiko se juuri siitä, että tämä pahoinvoiva kokee uhranneensa a

Jännä juttu, että nainen voi sinkkuna paremmin kuin suhteessa. Eihän siihen ole kuin yksi selitys. Ja ratkaisu. Nainen ei mene suhteeseen.

Mikseivät miehet seurustele keskenään, jos ovat niin hyvää seuraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys on niin yleistä. Ei haluta asettaa perhettä etusijalle missään. Vaan minäminäminä vain. Itse koin tuon 20 vuoden suhteessa ja myös lapset koki. 

Ex teki mitä huvitti ja vältteli velvollisuuksia. Ei kuunnellut yhtään mitä sanoin, toivoin ja perustelin. Minä halusin sitten eron ja mikä helpotus tuli. Ei tarvinnut kivirekeä perässä vetää, jännittää exän reaktioita asioihin ja pettyä. 

Kuin omasta elämästäni tämä.

Teidän pitää oppia suorittamaan vähemmän. Jos mies ei tee asioita, älkää tekään tehkö. (Lapset toki pitää hoitaa silti.)

Pakkoha tietyt asiat on tehdä esim lasten asiat, ruoka, siivous, lumityöt, remontit. Toinen ei vain tee niin eihän noita asioita voi jättää hoitamatta.

Tilastoistakin näkee, että samat häntäheikit siittää useita eri naisia. Nämä gigolot kelpaa naisille, koska naisilla ei enää ydinperhe ole keskiössä. Monille on tärkeää vain saada lapsia ja kestävä hyvä suhde on toissijainen. Lapista on naisille tullut ikään kuin kulutustavaraa, että ne on vain irrallinen osa omaa itsekästä kokonaisuutta.

Enemmän haaroja auki suhteessa ja roskien sekä astianpesukoneen tyhjentämisestä seksipalkkio.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eroilevat nykyään niin helposti. Ei koske päihde ja väkivaltatapauksia.

Mikä on helposti.. Kaltoinkohtelukin on paljon laajempi käsite kuin joku fyysinen väkivalta. Mihin vertaat milloin ei helposti.. ? Pitääkö olla joku ylitsepääsemätön ongelma että saa erota? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi elää toimimattomassa suhteessa.

Miksi pitää pakkomielteisesti aloittaa parisuhde sen ihan kivan kanssa 😁

Vierailija kirjoitti:

En puhu nyt väkivallasta tai alkoholismista.

Jotenkin ajattelen että suuri osa eroista tapahtuu siksi, että ajatellaan elämän olevan aina kivaa. Siis että pitäisi olla aina kivaa. Nättiä kiiltokuvaa ja ruusunpunaista hattaraa. Ei kestetä ongelmia, ei huomata sitä, että ne ongelmat voisi ratkoa, eikä hävittää. Ei jakseta selvittää ongelmia, kun on helpompi hakea uusi suhde alkuhurmioineen.

Itsekkyys siinä mielessä, että ajatellaan, että minun kaikki toiveeni täytyy parisuhteessa täyttyä. Ei huomata, että täyttyykö sen puolisonkaan kaikki toiveet?

Ajatellaan, että puolison ja suhteen pitää olla minulle täydellisiä. Vaan kun sinä et itsekään ole täydellinen. Kukaan muukaan ei sitä ole. Elämä ei ole täydellistä. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää.

Niin se toinenhan voi toivoa että olet mykkä ja ajattelematon fleshlight, jotta tämä pääsee tekemään tarpeitaan sinuun. Tai kohtelee sinua jotenkin muuten eri tavalla kuin mitä edes olet. 

Kun miehet ja naiset laitetaan erilleen, he hakeutuvat ihan eri paikkoihin. Ei heillä ole juuri muuta yhteistä kuin (ehkä) suunnilleen sama ruokavalio ja nukkumistarve. Nainen voi nukkua ja ruokailla ilman miestä. Elää sinkkuna selibaatissa, ei ole ongelma eikä mikään. Mies menee only fansiin hinkkaamaan itseään naisen kuvalle. 

Miksi nainen ottaisi omaan elämäänsä tuollaisen hinkuttajan? Naisen tarpeet ja toiveet täyttyvät ihan muita reittejä, kuin parisuhteesta tai avioliitosta. Nämä palvelevat vain miehen munaa ja palleja, jos ei käytetä ehkäisyä. Jos nainen ei ole kiinnostunut näistä, niin miksi ihmeessä hän etsisi miehestä jotain toiveidensa toteuttajaa? 

nykysukupolven naisille on lapsesta asti opetettu, että heti kuuluu erota, kun vähän kyllästyttää 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteissa naisilta vaaditaan ihan älyttömästi. Siinä tulee ajatus, että parempi olla yksin, kun se parisuhde ei tarjoa mitään. 

Naiset käy töissä samoin kuin miehet ja maksaa laskut puoliksi. Sen lisäksi nainen hoitaa kodin, ruoanlaiton, lapset, lasten päivähoito-, koulu- ja harrastusasia, järsestää harrastus asiat ym

Sillä aikaa mies on ja harrastaa. Olen itse tämän kokenut. En saanut mitään tuosta suhteesta, kun mies vain oli eikä kuunnellut yhtään. Lisäksi siihen tuli joku ivallisuus. Ero oli niin hyvä asia tuon suhteen jälkeen. 

Mielestäni tuo oli ainakin lastan kannalta turha ero. 

Teidän olisi pitänyt löytää toisenne uudelleen ammattilaisen parisuhdeneuvoja avulla. 

Ei ex halunnut. Siihen

Ihan sama mitä irvailet siellä, mutta Itselläni on näin kahdeksan vuoden aikana eron jälkeen ollut kaikki hyvin.

On hyvä psyykkinen vointi, taloudellinen tila on hyvä. Lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja välit on hyvät.

Exän kanssa en ole ollut missään tekemisissä enkä ole. Eron jälkeen hän hylkäsi lapset.

Eroaminen on nykymuodin mukaista.

Esim mikä on av-palstan yleisin ohje kaikkeen: Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

Tilastoistakin näkee, että samat häntäheikit siittää useita eri naisia. Nämä gigolot kelpaa naisille, koska naisilla ei enää ydinperhe ole keskiössä. Monille on tärkeää vain saada lapsia ja kestävä hyvä suhde on toissijainen. Lapista on naisille tullut ikään kuin kulutustavaraa, että ne on vain irrallinen osa omaa itsekästä kokonaisuutta.

Niin, koska on kivempi paritella miellyttävän ihmisen kanssa kuin jonkun hirviön. Naisen ja mahdollisten lasten elanto ei ole sidoksissa hirviölle seksiorjailuun, joten miksi ihmeessä tuollaista pitäisi tavoitella? Tai niitä lapsiakaan? Joo ovat suloisia ja söpöjä - kunnes niistä kuoriutuu uusi hirviö teini-iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elää toimimattomassa suhteessa.

Miksi pitää pakkomielteisesti aloittaa parisuhde sen ihan kivan kanssa 😁

On hyvä että ihmiset pohtivat hyvinvointiaan.. Miksi päätyä suhteeseen joka ei ole parempaa kuin yksin olo? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se että on hyvä olla yhdessä pitäis olla yhdessä olon mittari? Miksi ihmeessä pitäis väkisin katella pienempiäkään punaisia lippuja siinä suhteessa? Nykyään ei ole velvollisuutta olla toisen kanssa ja hyvä niin. Vapaaehtoisuudelle suhteet kuuluu perustua sekä vapaudelle haluta olla juuri tämän kanssa. 

Joo, toki. Mutta kelläpä olisi aina hyvä olla? Jos toisella on paha olla, niin saako hänet jättää?

Mikä liitto se sellainen on?

No ei kellään ole aina tietenkään mutta pääsääntöisesti.. Jos toinen ei ole valmis tekemään asioita itsensä eteen , ei kenenkään kuulu omaa elämäänsä toiselle uhrata. 

Mistä se paha olo tulee? Tulisiko se juuri

 

Monen sarjaeroajan ja sarjapettäjän tarina on juuri tuo että se paha olo johtuu täysin itsestä. Ei kumppanista millään tavalla.

Nykyään kun kaiken pitää olla "valmista" alusta alkaen. Työntekijän "pitää" osata kaikki ilman perehdytystä ja ihmisen "pitää" olla niin karismaattinen yms. mitä yksi hakee toisessa ihmisessä. Nykyään ei tykätä katsella kun se toinen kasvaa samalla kun tekee juttuja tai on parisuhteessa kanssasi. 

Ikävä vain että kukaan ei ole koskaan "valmis". Aina löytyy opittavaa ja työstämistä.

Vierailija kirjoitti:

nykysukupolven naisille on lapsesta asti opetettu, että heti kuuluu erota, kun vähän kyllästyttää 

Aikauhee jos elämä on mielekästä ja mukavaa. Sen pitää olla kärsimystä ja kärsimyksen lähde miehelle seksin antaminen monogamisessa omistusshuteessa mistä nainen ei hyödy mitään.