Onko ihan normaalia, ettei pysty tekemään kotitöitä kolmen pienen lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ne äidit iltapäiväkahvitteli kaveriensa kanssa joka päivä, harrastivat ihan hyväksyttävästi jne. Ylipäätään elivät kotiäiteinäkin runsain mitoin lapsivapaasti.

Minun äitini istui ystävättäriensä kanssa ihan joka päivä minimissään parisen tuntia ja haali luottamustehtäviä ja marttaliittoili jne. Vaikka siis lojui kotirouvana vielä kun nuorinkin oli yli 10.

Monet naiset ei menneet töihin koskaan.

 

Tässä puhutaan nyt pienten lasten äideistä. Ja kyllä minäkin päiväkahvittelin kaveriäitien kanssa, kun lapseni olivat 3 ja 1-vuotiaita, mutta eihän se mitään lapsivapaata ollut. Lapset olivat mukana ja leikkivät keskenään samassa tai viereisessä huoneessa. Niin kauan kuin ääni kuului, kaikki oli hyvin. Jos tuli hiljaista, se oli merkki, että nyt täytyy mennä katsomaan, mitä

Eli se on järkyttävän hirveää, että äiti nykyään rupattelee somessa omien kaveriäitiensä kanssa, samalla kun se lapsi on koko ajan siinä ihan vieressä. Se sen sijaan on ok, että lapset dumpattiin jonnekin ja äiti havahtuui vasta, kun lapsi oli jo satuttanut itsensä? Ok.

Et pysty estämään jokaista kolhua vaikka seisoisit koko ajan lapsen vieressä tapittamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ne äidit iltapäiväkahvitteli kaveriensa kanssa joka päivä, harrastivat ihan hyväksyttävästi jne. Ylipäätään elivät kotiäiteinäkin runsain mitoin lapsivapaasti.

Minun äitini istui ystävättäriensä kanssa ihan joka päivä minimissään parisen tuntia ja haali luottamustehtäviä ja marttaliittoili jne. Vaikka siis lojui kotirouvana vielä kun nuorinkin oli yli 10.

Monet naiset ei menneet töihin koskaan.

 

Tässä puhutaan nyt pienten lasten äideistä. Ja kyllä minäkin päiväkahvittelin kaveriäitien kanssa, kun lapseni olivat 3 ja 1-vuotiaita, mutta eihän se mitään lapsivapaata ollut. Lapset olivat mukana ja leikkivät keskenään samassa tai viereisessä huoneessa. Niin kauan kuin ääni kuului, kaikki oli hyvin. Jos tuli hiljaista, se ol

Dumppaamalla toiseen huoneeseen otat selkeän riskin.

 

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään miksi elämän pitäisi olla jotain hampaat irvessä yksin selviytymistä? Kyllä itse ainakin toivon, että saan joskus vielä lastenlapsia ja olla osa ihan heidän arkeaan. Olisin itse kaivannut enemmän apua lasten ollessa pieniä. Ei siksi, etteikö olisi selvitty, vaan siksi, että olisin voinut paremmin nauttia pikkulapsiajasta olematta hirvittävän väsynyt ja ylikuormittunut.

Tämä. Niin kauniisti sanottu ja niin totta myös

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onnistuuko kolmen lapsen kanssa, mutta neljän kanssa onnistuu hyvin sekä kotityöt, töissäkäynti että vauvapalstailu. 

Koti on helppo pitää siistinä, kun lapset ovat päiväkodissa, eikä kotona sotkemassa. Kyllä minunkin elämä helpottui huomattavasti, kun menin töihin ja lapset päiväkotiin.

Isoisä/äidinisä autto mutta ei lasten isä?

Miksi näin? Nostaakohan kohta kytkintä? Onko masennus vai laiskuus?

Hyvä lasten nähdä että mieskin tekee kotitöitä, jos vaari jaksaa kuhan lapset kasvaa vähä tosta vielä.

Huono malli tämä isä, lapset oppii että mies on vapaamatkustaja.

Vierailija kirjoitti:

On. Ei ole normaalia, että hankitaan kolme (ti yhtään) lasta sellaisen miehen kanssa joka ei tee kotitöitä ollenkaan.

Miten itse kuvittelet että kolmen pienen lapsen äiti esim. käy kaupassa kaikkien lasten kanssa + hoitaa ostokset kotiin asti, niin että kaikki viikon ruoat tulee ostettua, yksikään lapsi ei katoa tai häiritse muita (huom. muistaen että suomalaiset on lapsivihamielisiä) ja kellään pikkulapsista ei tule kesken kaiken vessahätä tai väsy. Tai miksi ylipäänsä hänen pitää tällaista yrittää, kun perheen toinen aikuinen on hengissä?

Voe voe, ihan hyvin pystyy käymään kolmen lapsen kanssa kaupassa ja vaikka kuuden, kokemusta on. Itse en välittänyt mitä muut ajattelee lapsistani tai minusta. Lapset olivat aika villejä vielä, enkä rajoittanut turhaan heidän käytöstään. Hyvin meni kaikki kauppareissut. Omasta ja lasten mielestä, se oli mukavaa vaihtelua kaikkien arkeen. Kun olin kotiäitinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onnistuuko kolmen lapsen kanssa, mutta neljän kanssa onnistuu hyvin sekä kotityöt, töissäkäynti että vauvapalstailu. 

Koti on helppo pitää siistinä, kun lapset ovat päiväkodissa, eikä kotona sotkemassa. Kyllä minunkin elämä helpottui huomattavasti, kun menin töihin ja lapset päiväkotiin.

Ja kyllähän se palkkatyönteko oli lasten leikkiä, useamman lapsen kotiäidin hommaan verrattuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, miten silloin joskus kauan sitten vanhaan hyvään aikaan vaimo kykeni hoitamaan kaikki sisä- ja navettatyöt ja hoitamaan lapset siinä sivussa?

Eihän silloin hoidettukaan, vaan lapset oli heitteillä.

terveisin 60-luvun lapsuuden elänyt

Ei 60-luvullakaan vauvoja ja taaperoita jätetty vapaina yksikseen. Isompia lapsia kyllä, mutta niin tekee nykyaikanakin moni.

Kyllä jätettiin. Vahdin leikkipuistossa meidän 2-vuotiasta hoitolasta, kun äiti kävi kaupassa. No huonostihan siinä kävi. Myös olin ulkona 2-vuotiaan veljeni kanssa 4-vuotiaana. Asuimme suuren kaupungin keskustassa. Ja oli 1970-luku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin lempannu miehen ulos. 

Sellaiset voimafantasiat sieltä. Tunsitko kuinka  miesviha kuohahti sisälläsi?

Tuo mies juuri murhasi 4 ihmistä. 3 heistä pieniä lapsia. Kyllä normaali ihmisellä viha kuohahtaa tuossa tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen ne äidit iltapäiväkahvitteli kaveriensa kanssa joka päivä, harrastivat ihan hyväksyttävästi jne. Ylipäätään elivät kotiäiteinäkin runsain mitoin lapsivapaasti.

Minun äitini istui ystävättäriensä kanssa ihan joka päivä minimissään parisen tuntia ja haali luottamustehtäviä ja marttaliittoili jne. Vaikka siis lojui kotirouvana vielä kun nuorinkin oli yli 10.

Monet naiset ei menneet töihin koskaan.

Mutta itse olen nauttinut nyt lasten ollessa aikuisia, todella paljon työssäkäynnistä ja rahasta jota saa ihan eri lailla. Tykkäsin kyllä olla kotiäitinäkin ja sekin tuntui silloin merkitykselliseltä. Puolensa kummallakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ne äidit iltapäiväkahvitteli kaveriensa kanssa joka päivä, harrastivat ihan hyväksyttävästi jne. Ylipäätään elivät kotiäiteinäkin runsain mitoin lapsivapaasti.

Minun äitini istui ystävättäriensä kanssa ihan joka päivä minimissään parisen tuntia ja haali luottamustehtäviä ja marttaliittoili jne. Vaikka siis lojui kotirouvana vielä kun nuorinkin oli yli 10.

Monet naiset ei menneet töihin koskaan.

Mutta itse olen nauttinut nyt lasten ollessa aikuisia, todella paljon työssäkäynnistä ja rahasta jota saa ihan eri lailla. Tykkäsin kyllä olla kotiäitinäkin ja sekin tuntui silloin merkitykselliseltä. Puolensa kummallakin. 

Tosiaan ihmetyttää tuo kotirouvana elämä kaikin puolin. Miten jaksaa ukkoaan katsella ja passata miestä, harvalla miehellä on kumminkaan ihan älyttömät tulot. Ehkä kituuttamalla pärjää miehen tossun alla, toisaalta laiskoja kotirouvana akkoja on ollut aina. Sofia belfort, siinä on yks ehkä menestyneimmistä kotirouvista. Pääsee matkustelemaan yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, miten silloin joskus kauan sitten vanhaan hyvään aikaan vaimo kykeni hoitamaan kaikki sisä- ja navettatyöt ja hoitamaan lapset siinä sivussa?

Eihän silloin hoidettukaan, vaan lapset oli heitteillä.

terveisin 60-luvun lapsuuden elänyt

Ei 60-luvullakaan vauvoja ja taaperoita jätetty vapaina yksikseen. Isompia lapsia kyllä, mutta niin tekee nykyaikanakin moni.

Kyllä jätettiin. Vahdin leikkipuistossa meidän 2-vuotiasta hoitolasta, kun äiti kävi kaupassa. No huonostihan siinä kävi. Myös olin ulkona 2-vuotiaan veljeni kanssa 4-vuotiaana. Asuimme suuren kaupungin keskustassa. Ja oli 1970-luku.

Nykyisinhän yksin jättämisen määritelmä on se, että lapsen kanssa ei ole ketään yli 18-vuotiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onnistuuko kolmen lapsen kanssa, mutta neljän kanssa onnistuu hyvin sekä kotityöt, töissäkäynti että vauvapalstailu. 

Koti on helppo pitää siistinä, kun lapset ovat päiväkodissa, eikä kotona sotkemassa. Kyllä minunkin elämä helpottui huomattavasti, kun menin töihin ja lapset päiväkotiin.

Ja kyllähän se palkkatyönteko oli lasten leikkiä, useamman lapsen kotiäidin hommaan verrattuna. 

Monille kotiäitiys on sitä, että lasten leikki otetaan liian vakavasti.

Ja 60- luvulla oli tavallista että 12- 13v sisarus haki päivätarhasta pienimmän sisaruksensa. Tuosta luin kotikaupungin muistelmakertomuksista, johon on koottuu asukkaiden kertomuksia eri vuosikymmeniltä.

Meniköhän kommentoijilla ohi, että tässä viitataan Savonlinnan tapaukseen, jossa kolmen pienen lapsen isä murhasi lapsensa ja näiden äidin elävältä polttamalla.

Ja nyt tässä keskustellaan siitä, että miten se äiti ei pärjännyt yksin lastensa kanssa, mihin tarvi isänsä apua, olisi pitänyt pärjätä, niin on ennenkin pärjätty.

Onneksi tuolla nuorella äidillä oli sentään läheinen lapsuudenperhe ja oma isä apuna. Tämä on käsittämättömän surullinen ja julma tapaus. Äidin ja lasten olisi pitänyt saada elää. Selkeästi he olisivat tarvinneet vielä enemmän apua, koska lasten isä oli vaarallinen. Enkä yhtään halua syyllistää omaisia. Vika on yksin murhaajan.

Mikä siis on normaalia? Se, ettei isä polta lapsiaan elävältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ne äidit iltapäiväkahvitteli kaveriensa kanssa joka päivä, harrastivat ihan hyväksyttävästi jne. Ylipäätään elivät kotiäiteinäkin runsain mitoin lapsivapaasti.

Minun äitini istui ystävättäriensä kanssa ihan joka päivä minimissään parisen tuntia ja haali luottamustehtäviä ja marttaliittoili jne. Vaikka siis lojui kotirouvana vielä kun nuorinkin oli yli 10.

Monet naiset ei menneet töihin koskaan.

 

Tässä puhutaan nyt pienten lasten äideistä. Ja kyllä minäkin päiväkahvittelin kaveriäitien kanssa, kun lapseni olivat 3 ja 1-vuotiaita, mutta eihän se mitään lapsivapaata ollut. Lapset olivat mukana ja leikkivät keskenään samassa tai viereisessä huoneessa. Niin kauan kuin ääni kuului, kaikki oli hyvin. Jos tuli hiljaista, se oli merkki, että nyt täytyy mennä katsomaan, mitä

Eli se on järkyttävän hirveää, että äiti nykyään rupattelee somessa omien kaveriäitiensä kanssa, samalla kun se lapsi on koko ajan siinä ihan vieressä. Se sen sijaan on ok, että lapset dumpattiin jonnekin ja äiti havahtuui vasta, kun lapsi oli jo satuttanut itsensä? Ok.

Missä minä noin sanoin? Nyt teit ihan omia tulkintojasi. En ole arvostellut nykyäitejä enkä aikaisempiakaan. Vastasin vaan tuolle yhdelle, jolla on jonkinlainen kompleksi oman äitinsä kahvittelusta. Ja olen edelleen sitä mieltä, että äiti voi ihan hyvin juoda kahvia ja jutella ystävänsä kanssa ja samalla valvoa lapsia. 

Ps. Se hiljaisuus tulee ennen sitä itsensä satuttamista - se on merkki, että nyt vasta suunnitellaan jotain luvatonta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ne äidit iltapäiväkahvitteli kaveriensa kanssa joka päivä, harrastivat ihan hyväksyttävästi jne. Ylipäätään elivät kotiäiteinäkin runsain mitoin lapsivapaasti.

Minun äitini istui ystävättäriensä kanssa ihan joka päivä minimissään parisen tuntia ja haali luottamustehtäviä ja marttaliittoili jne. Vaikka siis lojui kotirouvana vielä kun nuorinkin oli yli 10.

Monet naiset ei menneet töihin koskaan.

 

Tässä puhutaan nyt pienten lasten äideistä. Ja kyllä minäkin päiväkahvittelin kaveriäitien kanssa, kun lapseni olivat 3 ja 1-vuotiaita, mutta eihän se mitään lapsivapaata ollut. Lapset olivat mukana ja leikkivät keskenään samassa tai viereisessä huoneessa. Niin kauan kuin ääni kuului, kaikki oli hyvin. Jos tuli hiljaista, se ol

Mitä luvatonta??? Kyllä se lapsi voi ihan vaan vahingossa satuttaa itsensä jos sen jättää heitteille.

On.

.