Kuinkahan kauan tässä pitäisi vielä odottaa että elämä muuttuisi paremmaksi tästä ahdistuksesta ja synkkyydestä?

Yli 20 vuotta kärsinyt masennuksesta, yli 10 vuotta ahdistuksesta, yksinäinen ollut ylä-asteelta lähtien, autismin kirjolla joka vaikeuttanut elämää pahasti, 7 vuotta ollut työkyvyttömänä loppuun palamisen johdosta jne jne.

Enää ei mene päivä kerrallaan vaan tunti kerrallaan, yrittää siis selvitä jokaisesta tunnista. Hyvin harva asia tuottaa iloa jos ollenkaan, mikään ei juurikaan innosta.

Ikää 40 vuotta ja jos teoreettinen elinkä yli 80 vuotta ellei saa sydäriä jo muutaman vuoden sisällä niin karmeata kun yli puolet jäljellä ja nykyisestä jaksostakin puolet kärsinyt sitä ja tätä.

Tänään oli jo hilkulla etten laittanut viestiä "läheisille" jotka tosin eivät paljoa ole yhteydessä et kauaa ei teidän minua enää tarvitse sietää kun lähden pois kun olo oli sellainen että elämä tuntui ihan turhalta ja ei järkeä jatkaa. Tuskin olisi edes kiinnostanut heitä.