Paha mieli ystäväni puolesta. :( Hänen miehensä ei
[quote]
Illat ja viikot menevät liikuntaharrastuksen parissa, kun "on pakko päästä reenaamaan ja eroon arjesta".
[/quote]
Kommentit (32)
Se on tuon perheen sisäinen asia. Jos ystäväsi sinulle valittaa miehestään, voit kuunnella toki ja sympatiseerata, mutta sen enempää et voi puuttua. Jokainen valitsee oman kumppaninsa ja elää valintansa kanssa tai sitten eroaa.
Olen yrittänyt puhua, kertoa tunteistani, pyytää, maanitella, ehdottaa... olen antanut ajan kulua, olen ymmärtänyt ja ollut kärsivällinen, olen jättänyt miehelle sanattomia vihjeitä joista toivon hänen ymmärtävän...
Mikään ei auta. :-(
Jokainen hoitakoon omat asiansa, muut älkää puuttuko.
Jos ap:n kaverin mies hakkaisi vaimoaan tai pelaisi perheen rahat, saisiko ap sittenkään puuttua tilanteeseen mitenkään? Jos vastaatte ei, niin en voi muuta kuin surra välinpitämättömyyttänne.
Hyvä 7, konkretiaa, konkretiaa kehiin
Hyvä 7, konkretiaa, konkretiaa kehiin
7
Toi "asia ei kuulu mulle" -mentaliteetti johtaa just eristäytymiseen ja ongelmien kasvamiseen. Ystävänä voisit tukea kyllä varmaan jotenkin... tarjoamalla välillä hengähdystaukoa esimerkiksi, katsomalla välillä ystävän lapsia. Entäs jos joskus sopisitte lähtevänne tyttöjen kesken jonnekin, ja miehet jäis lasten kanssa kotiin? Jos sun miehesi on kotihommissa osallistuvampi, voisi näyttää sanatonta esimerkkiä tälle toiselle. Vois tulla uusia ajatuksia hänellekin. Aikuiselle miehelle on varmaan turha mennä paasaamaan.
ja pidä huoli omista asioista. Ettekö te muut koskaan ajattele ystäviänne tai miten heitä voisi auttaa vaikeassa tilanteessa? Aika itsekästä ajattelua tuollainen "eipä ole minun ongelma".. Kai tuo tilanne vaimoa ahdistaa, jos kaiken joutuu yksin tekemään ja jaloissa pyörii kolme lasta ja miestäkin ilmeisesti pitäisi vielä passata..
Mutta varmasti jo se, että ap jaksat kuunnellla ystäväsi vuodatuksia, auttaa paljon. Ettekö voisi vain lähteä viikonloppureissulle tai edes elokuviin tai jotain, mikä piristäisi ystävääsi? No tietenkin kotona odottaa sitten kauhea siivo..
Joko se on ihan tyytyväinen, niin että ei ole edes mitään syytä olla pahoillaan hänen puolestaan. Tai sitten se olis vaan tyhmä kun sellaista ukkoa kestäis, ja sehän ei ole mun ongelma. Tukea toki saa, mutta jos vaan valittaa ja asialle ei mitään tee sen eteen että se paranisi, niin sitten olkoon mun puolesta ja eläköön ukkonsa kanssa narisematta.
jos joku tulisi perheemme tilannetta pyytämättä voivottelemaan.
Onko mies aina ollut tuollainen vai muuttunut perheen myötä? Miksi tilanne on tuollainen?
En ymmärrä minäkään, en miestäsi enkä sinuakaan.
Lapsia meillä on kaksi ja minä teen kokopäivä työtä, lapset hoidossa. Mies on viikot toisella paikkakunnalla ja viikonloppuna makoilee sohvalla tai harrastaa omia juttujaan. Arkenahan hän ei voi osallistua, koska ei ole paikalla - mutta kun ei edes viikonloppuna mitään! Lisäksi hänellä ei kuulemma tulot riitä, joten talouskin on minun vastuullani. Olen siis käytännössä yksinhuoltaja. Parisuhteen jatkuminen on todellakin vaakalaudalla. Olen miettinyt, että miten aikuinen ihminen voi kuvitella seviävänsä läpi elämän "vapaamatkustajana", pörrää vain jonakin "iki-teininä" eikä ota mitään vastuuta. En ymmärrä.
Luinpa hyvinkin ja siksi laitoinkin viestin. Jos nykyiset konkreetiset keinot eivät tehoa, kehiin uusi toimintasuunnitelma ja entistäkin konkreettisemmat teot.
ja pidä huoli omista asioista. Ettekö te muut koskaan ajattele ystäviänne tai miten heitä voisi auttaa vaikeassa tilanteessa? Aika itsekästä ajattelua tuollainen "eipä ole minun ongelma".. Kai tuo tilanne vaimoa ahdistaa, jos kaiken joutuu yksin tekemään ja jaloissa pyörii kolme lasta ja miestäkin ilmeisesti pitäisi vielä passata..
Mutta varmasti jo se, että ap jaksat kuunnellla ystäväsi vuodatuksia, auttaa paljon. Ettekö voisi vain lähteä viikonloppureissulle tai edes elokuviin tai jotain, mikä piristäisi ystävääsi? No tietenkin kotona odottaa sitten kauhea siivo..
Mun kaveri on jo vuosia seurustellut välivaltaisen miehen kanssa. Alussa yritettiin tukea kovasti, puhuttin ja puhuttiin. Joo, nykyään ollaan ihan mitta täysi tätä heidän suhdettaan. Ei se miksikään muutu pelkällä puheella tai lupauksilla. Mulla menee jo nykyään toisesta korvasta ulos tän rouvan jutut. Ei sitä jaksa, se on väsyttävää myös läheisille. Jos ei tajua omaa parastaan vielä vuosienkaan jälkeen, niin sitten olkoon ja eläköön niinkuin valitsee.
jos ei toinen tee itse asian parantamiseksi mitään. Ja ihmettelen muutenkin näitä valittajia, että eivätkö he ole ennen lasten tuloa huomanneet, minkä tyylinen mies on kotitöiden suhteen. Jos ei mies ole aiemminkaan osallistunut, niin miten luullaan, että kun lapset syntyy, mies yhtäkkiä muuttuu kuin salaman iskusta loistavaksi koti-isäksi.
TUrha sitä on vuodesta toiseen valittaa ja marttyroida omaa tilannetta, jättäkää ne paskat ukot ja etsikää paremmat.
Perheen myötä tilanne on mennyt tällaiseksi. Aikaisemmin lapsettomana pariskuntana ei kotitöitäkään ollut nykyistä määrää ja vietimmekin aika "huoletonta" elämää. Lasten myötä tuli vastuuta ja se jäikin yksin minun kannettavaksi. Koenkin välillä olevani kolmen lapsen yksinhuoltaja...mies on se isoin poika. En minäkään ymmärrä itseäni - miksi sietää moista? Lasten takia olen yrittänyt, vaan en tiedä onko sekään oikein, huonon mallin saavat.
14
että mies tekee todella pitkää päivää. Mitä muuta se voi enää tehdä. Siinä perheessä hommat jaetaan näin. Ei ehkä ideaalitapaus, mutta näinkin voi elää. Mieshän kantaa ison vstuun ansioista, eli yhtä arvokasta hommaa sekin, kuin kotona siivoaminen.
Hyvä kun urheilee, eikä väitä että raskas työ vaatiin raskaat huvit ja käy ryyppäämässä kaikki ne ansaitsemansa rahat.
tunnu kantavan käytännössä mitään vastuuta perheen arjesta. Mies tekee töissä todella pitkää päivää. Illat ja viikot menevät liikuntaharrastuksen parissa, kun "on pakko päästä reenaamaan ja eroon arjesta". Perheen äiti hoitaa yksin kolme pientä lasta.
Ja silloin jos mies sattuu olemaan kotona, hän vain joko löhöää sohvalla tai sotkee, ei koskaan siivoa ellei vaimo pakota. Arjen ja kodin pyörittämisen hallintaa hänellä ei ole ollenkaan. Vaimo maksaa laskut ja hoitelee kaikki muutkin käytännön asiat, koska mieheltä ne eivät kuulemma kerta kaikkiaan suju. Mies ei esim. pysty pitämään mitään papereita järjestyksessä, vaan hukkaa ja unohtaa kaiken.
Puhuminen ei auta. "Tällainen mä oon", mies sanoo.
työpäivät päättyvät vaihtelevasti klo17-21. Aamuyöstä lähtee. Mutta en valita! Hän tekee paljon töitä, jotta minä saan olla kotona hoitamassa kotiamme ja lapsiamme niin kauan, kuin itse sitä haluan. Se on minun työni.
niin voisi palkata vaimolle apuavoimia, siivojan tms. Sillähän tuo hoituisi!
puutu asiaan. nainen tietää kenen kanssa on!
minulla oli sama tilanne että ystävä koitti joka asiassa moittia miestäni.
meillä nyt vaan asiat menee niin että mies tuo rahat kotiin ja minä hoidan kodin ja lapsen.
meni ystävyys sen kaverin kans,ku yritti ja erottaakin meidät.
olisin saanut kuulemma parempaa. ehkäpä niin,mutta rakastan juuri tätä miestä.
Joku voi olla pahoillaan, kun miehen pitää yksin tienata ja vaimo ei osallistu tähän mitenkään.