Onko mun pakko vaihtaa duunia että pääsen ihastuksesta eroon. 2v kestänyt tää toivottomuus

Tosin nyt olen alkanut päästä asian yli - onneksi.. Osaltaan siihen on vaikuttanut se, että näemme töissä vähemmän. Eli paras lääke kai olisi se, ettei näe toista.

Ihminen luo noi omat harhat ja niillä ei oo mitään tekemistä totuuden kanssa-en usko että tiedät edes hänen huonoja puoliaan vielä

Jotenkin sitä rakentelee pilvilinnoja vaikkei pitäis. Tiedän hänen huonoja puoliaankin mutta jotenkin tunteet menee järjen edelle. Jonkunmoista kiinnostusta hänenkin puoleltaan, enkä vaan tunnu pääsevän tästä yli. Harmittaa koska duuni on kivaa ja rentoa. Jos uus paikka onkin ihan paska.

Tiedän, että myös toisen kanssa astuisi arki ja että hänkin on vain ihminen huonoine puolineen (ja olemme tästä puhuneetkin). Silti tunnen mitä tunnen.



Ap, tilanteesi kuulostaa kyllä pelottavan samanlaiselta kuin minun.. En ole helposti ihastuvaa tyyppiä, ja tästä yhdestä en pääse yli en sitten millään!

ja jo ehdin yhden yön suhteeseen uuden työkaverin kanssa... Molemmat olemme varattuja eikä kummallakaan ole haluja irrottautua omasta liitosta. Pidimme vain hauskaa yhden yön:)

Olemme töissä työparina, joten varmasti näemme usein. Tilanne on uusi, kun en ole koskaan aiemmin työtoverin kanssa sekstaillut. No, suoraryhtisinä tässä kuitenkin kuljemme emmekä ole puhuneet asiasta yhtään. Kivaa kuitenkin oli:)

Niin, en tiedä, onko tilanne helpompi kuin ap:llä. Onnea valintoihisi! Uskottomuushan kielii aina ongelmista omassa suhteessa ja uskoton lähtee tyydyttämään niitä tarpeita, jotka omassa suhteessa jäävät huomiotta.

Mietin jo sitäkin et otan loparit, läksiäisissä pokaan sen ja käyn kerran kokeilemassa. Pääsis lähelle ja sit vois unohtaa. Liekö onnistuis =D