Yle: Tuoreet Move mittaukset 2025: Maalaisten kunto romahtanut yhä kauemmas helsinkiläisten taakse
Moni maalaislapsi ei jaksa tai pysty juosta edes sataa metriä. Kaupungeissa iso osa lapsista harrastaa tavoitteellista liikuntaa. Kehityssuunta pahenee vuosi vuodelta.
Kommentit (110)
"
Kysymys on nyt tässä kyläkoulusta ja sinne liikkumisesta. Se ei ole mikään malli tai kulttuurikysymys vaan typerien päätösten ajama pakko. Minun vanhempani ei liikkuneet pienen maatilan töistä yhtään mihinkään, mutta me lapset liikuttiin helvetisti. Samoin minun lapseni ovat kaikki normaalipainoisia, jopa laihoja ja minä en taas liiku juuri mitenkään jos lyhyttä koiralenkkiä ei lasketa.
Onko kipeää olla tyhmä päästään?"
Maalainen kertomassa monella viestillä, ettei ymmärrä mitä kulttuurin vaikutus liikuntaan tarkoittaa.
mitkä Move mittaukset kun pitäisi ennemminkin alkaa mitata lasten älykkyyttä eikä jotain turhanpäiväistä liikuntaa... liikuntaa on lisätty kouluissa ja älykkäistä aineista tingitään, ei ihme että Suomen PISA tulokset ovat romahtaneet... alkaa olla aika lopettaa tämä liikuntahulluus ja keskittyä tärkeisiin asioihin kouluissa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka on yllättynyt? Ainahan ne on ollut merkittävästi lihavempia, viimevuosina paisunut entisestään. Juntit vanhemmat ei opeta mitään tapoja, ei edes tapoja pitää itsestään huolta.
Mahtaisiko sillä olla osuutta että maalla ei juuri ole erilaisia urheiluhalleja, uimahalleja, kerhoja, kursseja ym. mahdollisuutta monipuoliseen liikuntaan. Vain se pimeä maantie
Täällähän kehutaan että voi vaikka hiihdellä.
Vierailija kirjoitti:
Ei taidettu puhua helsinkiläisistä vaan kaupunkilaisista. Meillä pienemmässä kaupungissa lyhyet välimatkat on pakko kävellä tai pyöräilllä, kun ei ole kunnon julkista liikennettä. Valitettavasti nuoriso siirtyy nykyään sähkö- tai moottoriavusteiseksi teini-iässä.
Kuia pakottaa ostamaan tuollaiset lelut lapsille? Hallaa vaan tekee lapselle moottoripelejä ostelemalla. Pahimmassa tapauksessa ajavat kuolonkolarin.
Vierailija kirjoitti:
ei maalla enää niitetä heinää hengen pitimiksi tai herätä lypsämään, ellei asu ja työskentele jollain jättitilalla. vaan pelataan videopelejä ja istutaan.
välimatkat voivat olla tosi isoja. ei voi kävellä kauppaan esim. 30km suuntaansa. jokaikiseen paikkaan mennään autolla.
siinäpä syitä läskistymiseen. et noin vain mene pyörällä, kävellen jne. paikasta toiseen. et edes ratikalla tai bussilla
Eivät ne välimatkat läheskään kaikilla ole kasvaneet sitten 80-luvun, jolloin tätä ongelmaa ei ollut. Silloin liikuttiin fillarilla paikasta toiseen. Itse saatoin päivän aikana fillaroida kahdesti kirkonkylälle, 6 km suuntaansa, ja olin niitä jotka olivat liikunnassa huonoja. Vanhemmilta oli turha niin lyhyille matkoille kyytiä kinuta, ja koulubussi kulki sellaisina aikoina, että nopeammin pääsi usein fillarilla. Nykyään vanhemmat kuljettavat autolla harrastuksiin ym.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa huomaa taas sen, että liikkua voi vain harrastuksen muodossa, vaikka todellisuudessa arkiaktiivisuus olisi se sana. Se toki saattaa vaatia vanhemmilta vähän patistamista ja kekseliäisyyttä välillä, mutta se on osa sitä lasten hyvinvoinnin ylläpitoa joka kuuluu vanhemmalle.
Mitä lapsen arki sitten mielestäsi on, jos ei voi kouluun kävellä, eikä kavereilleen pitkien matkojen takia? Pitääkö lapsen tehdä kaikki kotityöt, tyhjentää kompostivessat ja kolata lumet, jotta iskä ja äiskä pääsee ilman vaivannäköä autoillaan työpaikalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei maalla enää niitetä heinää hengen pitimiksi tai herätä lypsämään, ellei asu ja työskentele jollain jättitilalla. vaan pelataan videopelejä ja istutaan.
välimatkat voivat olla tosi isoja. ei voi kävellä kauppaan esim. 30km suuntaansa. jokaikiseen paikkaan mennään autolla.
siinäpä syitä läskistymiseen. et noin vain mene pyörällä, kävellen jne. paikasta toiseen. et edes ratikalla tai bussilla
Eivät ne välimatkat läheskään kaikilla ole kasvaneet sitten 80-luvun, jolloin tätä ongelmaa ei ollut. Silloin liikuttiin fillarilla paikasta toiseen. Itse saatoin päivän aikana fillaroida kahdesti kirkonkylälle, 6 km suuntaansa, ja olin niitä jotka olivat liikunnassa huonoja. Vanhemmilta oli turha niin lyhyille matkoille kyytiä kinuta, ja koulubussi kulki sellaisina aikoina, että nopeammin pääsi usein fillarilla. Nykyään vanhemmat kuljettavat autolla harras
Ajat ovat muuttuneet eivätkä lapset selvästikään enää pyöräile tuollaisia matkoja. Eikä se auta, jos sanoo omalle lapselleen, että pyöräilepä Mikon luo pelaamaan katukorista, jos Mikon perheessä paremmaksi katsotaan viedä lapsi autolla 20 kilometrin päähän uimahalliin.
Maaseudulla on suuri status asia päästä mahdollisimman varhain auton tai mopon ohjaksiin. Sellainen bensalenkkari kultuuri on maaseudulla vielä voimissaan. Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla lapset ja nuoret pistetään kulkemaan itsenäisesti fillarilla tai julkisilla välineillä harrastuksiin. Toki Uudellamaallakin varakkaiden jälkikasvulla näkee mopoautoja. Niillä suhataan sitten jäähallille tai muihin urheilupaikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutettiin puolison kanssa maalle reilu vuosi sitten, ja arkiliikunnan määrä väheni selkeästi. Siitäkin huolimatta, että nyt on puutarha ja koira. Se on se auto, joka oli pakko hankkia. Huomattiin syksyllä, että pyörät, joita käytettiin päivittäin kaupungissa, ovat olleet koko kesän autotallissa. Talven jälkeen aion huoltaa pyörän ja alkaa taas tehdä pienemmän kauppareissut pyörällä autoilun sijaan. Ei tällainen peli vetele.
Arkiliikunta on täysin myytti. Se, että pyöräilee jonkun pari kilsan matkan, ei auta kunnonsäilymiseen mitään. Eikä varsinkaan energiatasapainon osalta. Itse fillaroin vain ja ainoastaan kuntoperusteisesti ja sellainen 1.5h - 2h tempovauhtinen (korkeailla sykkeillä) fillarilenkki on aikalailla minimi kunnon kehittämiseen sillä saralla. Siinäkään ei ihan kamalasti kaloreita kulu loppupeleissä, joten painonhallinnan osalta joku kevyt ei-urheilufillar
Ja sitten kun harrastus lopahtaa, niin entinen atleetti lösähtää, kun mitään kokemusta arkiliikunnasta ei ole.
Muuttuu. Muita kysymyksi?