Lue keskustelun säännöt.
Yle: Tuoreet Move mittaukset 2025: Maalaisten kunto romahtanut yhä kauemmas helsinkiläisten taakse
11.12.2025 |
Moni maalaislapsi ei jaksa tai pysty juosta edes sataa metriä. Kaupungeissa iso osa lapsista harrastaa tavoitteellista liikuntaa. Kehityssuunta pahenee vuosi vuodelta.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
ei maalla enää niitetä heinää hengen pitimiksi tai herätä lypsämään, ellei asu ja työskentele jollain jättitilalla. vaan pelataan videopelejä ja istutaan.
välimatkat voivat olla tosi isoja. ei voi kävellä kauppaan esim. 30km suuntaansa. jokaikiseen paikkaan mennään autolla.
siinäpä syitä läskistymiseen. et noin vain mene pyörällä, kävellen jne. paikasta toiseen. et edes ratikalla tai bussilla
Maalla ei ole muuta tekemistä kuin istua ja pelata. Herkkujen kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläisten normipainon selittää kokaiini ja piri. Siinä se salaisuus.
Ai viidesluokkalaisten?
Lihavuuden lisäksi maalaisilla on täysin käsittämättömiä luuloja.
Maalaiselämä on muuttunut.
Itse asun maalla.
Lapsena pyöräilin tai kävelin 2km päässä olevaan kouluun, kavereiden luokse kyläilemään oli vähintään 3 km. Maatilan töihin osallistuttiin, suurin osa lasten tekemistä töistä oli fyysisiä. Yläasteelle siirryttyäni siirryin koulukuljetuksen piiriin, mutta sään salliessa useinkin pyöräilin kouluun 10km.
Nyt kyläkoulut on lakkautettu, syrjäkylien lapsille on koulukyyditys. Liikenne on usein vaarallista, pikkulapsia ei edes uskalla päästää tien pientareella pylräilemään. Maatiloilla on yhä vähemmän lasten tehtäväksi sopivia töitä, toisaalta yhä harvempi asuu maatilalla.
En asu varsinaisesti maalla, mutta pohjois-suomessa pienessä kaupungissa (=maalla helsinkiläisen mielestä).
Aina puhutaan siitä, kuinka ennen kaikki oli paremmin. Kun itse olin lapsi/nuori, niin koulun jälkeen jäätiin porukalla pelailemaan koulun liikuntakentälle. Välineet koulun liikuntavälinevarastosta sillä puheella, että kaikki laitetaan ehjänä sinne takaisin ja viimeinen lähtijä huolehtii varaston lukkoon. Iltaisin mentiin urheilukentälle, osa pelasi jalkapalloa, osa makoili vaan katsomossa, loput hyppeli pitkin kenttää tai katsomoa. Nykyään varmaan sanottaisiin parkouriksi, ei me silloin semmoista nimeä tiedetty. Kukaan ei ikinä tullut ajamaan mistään pois, vaikka joidenkin mielestä varmaan oltiin pahanteossa.
No, vuodet on kuluneet. Oma lapsi käy samaa, toki uudessa rakennuksessa toimivaa koulua. Koulun alueelle on kiellettyä jäädä koulun jälkeen, koska muilla luokilla voi koulu jatkua pidempään. Kun kaikkien koulupäivä on ohi, alkaa vartiointiliikkeen auto pyöriä koulun alueella ajaen lapset/nuoret pois alueelta. Mutta onneksi myös urheilukenttä on rakennettu uusi. Paremmat ja hienommat tilat kuin omassa nuoruudessa. Toki jo niin hienot, että koko alue on aidattu ja lukitun portin takana. Ei sinnekään mitään asiaa lapsilla. No, onneksi kaupunki järjestää peruskouluikäisille erilaisia ilmaisia kerhoja. Ei tarvitse ihan toimettomana makoilla; tänäkin syksynä aloitti vaskisoitinryhmä. Tosin sen lopettamisesta taidettiin kertoa melkein jo perustamisilmoituksen sivulauseessa koska ei ollut tarpeeksi osallistujia.
Sitten ihmetellään (paikallisesti) miksi lapset/nuoret ei liiku enää. Ainoa liikuntamuoto on juosta vartijaa karkuun koulun lähimetsään iltaisin. Sitäkin pääsee harrastamaan vain harvat, koska lähtökohtaisesti vanhemmat eivät päästä lapsiaan maleksimaan koulun lähistölle koska se on kiellettyä😅
Vierailija kirjoitti:
Koirasusien, karhujen ja ilvesten keskellä on lasten mukava ja turvallinen liikkua
Kyllä siinä sivakoidaan sukkelaan kun susilauma perässä jolkkaa. Kesällä marjametsällä ja hillasoilla hikeä pukkaa pintaan kun karhut laukkaa möristen perässä. Hoikkana pysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei maalla enää niitetä heinää hengen pitimiksi tai herätä lypsämään, ellei asu ja työskentele jollain jättitilalla. vaan pelataan videopelejä ja istutaan.
välimatkat voivat olla tosi isoja. ei voi kävellä kauppaan esim. 30km suuntaansa. jokaikiseen paikkaan mennään autolla.
siinäpä syitä läskistymiseen. et noin vain mene pyörällä, kävellen jne. paikasta toiseen. et edes ratikalla tai bussilla
Maalla ei ole muuta tekemistä kuin istua ja pelata. Herkkujen kera.
Tämä, mutta lisäisin vielä maalla asuvana alkoholilla pään turruttamisen.
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläisten normipainon selittää kokaiini ja piri. Siinä se salaisuus.
Ei vaan me ei mätetä joka ruokaan suolaa, voita ja kermaa litratolkulla, eikä olla silleen "myö oon vaan niin taitava kokki"- itsepetoksessa eläjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No jos sä nyt kattelet vaikka jotain itsä-Suomen aikuisia, niin melkoisia pullataikinoitahan ne on. Luuleksä, että ne kykenee ohjeistaa lapsiaan noihin tapoihin kun itsekään ei taivu. "
Väännetään rautalangasta. Liikuminen on kulttuurikysymys, ei olosuhde. Siksi nämä sivujen mittaiset selittelyt seuroista ja välimatkoista on jokseenkin turhia. Siitähän se juuri lähtee, että kun kodit eivät tue liikunnallista elämäntapaa, lapset eivät liiku.
Toki liikkumista edesauttaisi liikkuvat kaverit ja toki teini-iässä niiden merkitys korostuu.
Kun oli kyläkoulut niin lapset liikkuivat joka päivä kävellen, pyörällä, tai suksilla kouluun. Nyt ne liikkuvat bussilla tai taksilla puoli tuntia kouluun. Mikä tässä on kulttuurikysymys?
Se millasen mallin vanhemmat antaa kotona. Jos molemmat vanhemmat vaan makaa passiivisena vapaa-ajalla, ei se lapsikaan opi siihen, että liikutaan. Jos taas vanhemmat käyvät ulkoilemassa, metsässä yms. ovat aktiivisia, on se helppo istuttaa lapsiinkin
Kysymys on nyt tässä kyläkoulusta ja sinne liikkumisesta. Se ei ole mikään malli tai kulttuurikysymys vaan typerien päätösten ajama pakko. Minun vanhempani ei liikkuneet pienen maatilan töistä yhtään mihinkään, mutta me lapset liikuttiin helvetisti. Samoin minun lapseni ovat kaikki normaalipainoisia, jopa laihoja ja minä en taas liiku juuri mitenkään jos lyhyttä koiralenkkiä ei lasketa.
Onko kipeää olla tyhmä päästään?
Toi on selvä, koska maalla joudutaan kuljettaan lapsia autolla eri paikkoihin enempi, huomattiin itsekin, kun asuttiin väliaikaisesti mökillä. Ei se katuvaloton pimeys houkuttele liikkumaan myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lähtee perheestä. Jos perheen vanhemmat ei opeta lapsilleen liikunnallista elämäntapaa, niin miten he sitten alkaisivat liikkumaan ja harrastamaan? Tietyssä vaiheessa sitten kaverit ja heidän harrastukset tai harrastamattomuus painaa vaakakupissa enemmän.
Kyllä joka ikinen lapsi pitäisi saada jollain tapaa aktivoitua liikkumaan.
Muutettiin puolison kanssa maalle reilu vuosi sitten, ja arkiliikunnan määrä väheni selkeästi. Siitäkin huolimatta, että nyt on puutarha ja koira. Se on se auto, joka oli pakko hankkia. Huomattiin syksyllä, että pyörät, joita käytettiin päivittäin kaupungissa, ovat olleet koko kesän autotallissa. Talven jälkeen aion huoltaa pyörän ja alkaa taas tehdä pienemmän kauppareissut pyörällä autoilun sijaan. Ei tällainen peli vetele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläisten normipainon selittää kokaiini ja piri. Siinä se salaisuus.
Ei vaan me ei mätetä joka ruokaan suolaa, voita ja kermaa litratolkulla, eikä olla silleen "myö oon vaan niin taitava kokki"- itsepetoksessa eläjiä.
Itse paljasjalkaisena stadilaisena tunnen montakin kuvailemaasi "kokkia" täällä.
Lisäksi tunnen "kevyesti syöviä vegaaneja", jotka ovat silti pelkkää löllöläskiä, kun ruoka koostuu hiilareista, kookosrasvasta ja erilaisista "makuöljyistä", kuten sesamöljyn käyttäminen mausteena.
Osa sitten vain "laihaläskejä", jotka syövät tuollaista moskaa eivätkö liiku. Voivat näyttää sopusuhtaisilta tarkasti valitut vaatteet päällä ja kunnon varjostuspakkelit pulloposkilla, mutta pelkkää löysää silkkoa niiden alla. Näiden kanssa pitää olla miehenä tosi tarkkana, koska pienessä menovaiheessa on tullut tälläisen kanssa päädyttyä jatkoille pariinkin kertaan. Ei siinä sitten kukko laula, kun kuoren alta paljastuu pehmeä paketti.
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä. Maalla on jo vuosikymmenet menty lyhyetkin matkat moottorin voimin: mopot, autot, mönkijät, kelkat..
"Ainutlaatuinen luontosuhde" on se, että mennään moottoriavusteisesti jonnekin laavulle ryyppäämään. Kuntoliikuntaa harrastaa ani harva.
No sielläpä oikein asiantuntija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutettiin puolison kanssa maalle reilu vuosi sitten, ja arkiliikunnan määrä väheni selkeästi. Siitäkin huolimatta, että nyt on puutarha ja koira. Se on se auto, joka oli pakko hankkia. Huomattiin syksyllä, että pyörät, joita käytettiin päivittäin kaupungissa, ovat olleet koko kesän autotallissa. Talven jälkeen aion huoltaa pyörän ja alkaa taas tehdä pienemmän kauppareissut pyörällä autoilun sijaan. Ei tällainen peli vetele.
Arkiliikunta on täysin myytti. Se, että pyöräilee jonkun pari kilsan matkan, ei auta kunnonsäilymiseen mitään. Eikä varsinkaan energiatasapainon osalta. Itse fillaroin vain ja ainoastaan kuntoperusteisesti ja sellainen 1.5h - 2h tempovauhtinen (korkeailla sykkeillä) fillarilenkki on aikalailla minimi kunnon kehittämiseen sillä saralla. Siinäkään ei ihan kamalasti kaloreita kulu loppupeleissä, joten painonhallinnan osalta joku kevyt ei-urheilufillarointi on täysin turhaa.
Kun menee autolla arkihommat, jää aikaa ja resurssia sitten keskittyä siihen oikeasti kehittävään urheiluun.
Näkyvät vatsalihakset tehdään aina jääkaapilla, mikää määrä urheilua ei korvaa surkeaa ruokavaliota.
Vierailija kirjoitti:
En asu varsinaisesti maalla, mutta pohjois-suomessa pienessä kaupungissa (=maalla helsinkiläisen mielestä).
Aina puhutaan siitä, kuinka ennen kaikki oli paremmin. Kun itse olin lapsi/nuori, niin koulun jälkeen jäätiin porukalla pelailemaan koulun liikuntakentälle. Välineet koulun liikuntavälinevarastosta sillä puheella, että kaikki laitetaan ehjänä sinne takaisin ja viimeinen lähtijä huolehtii varaston lukkoon. Iltaisin mentiin urheilukentälle, osa pelasi jalkapalloa, osa makoili vaan katsomossa, loput hyppeli pitkin kenttää tai katsomoa. Nykyään varmaan sanottaisiin parkouriksi, ei me silloin semmoista nimeä tiedetty. Kukaan ei ikinä tullut ajamaan mistään pois, vaikka joidenkin mielestä varmaan oltiin pahanteossa.
No, vuodet on kuluneet. Oma lapsi käy samaa, toki uudessa rakennuksessa toimivaa koulua. Koulun alueelle on kiellettyä jäädä koulun jälkeen, koska muilla luokilla voi koulu jatkua pidempään. Kun kaikkien koulupäivä
Tässä on asian ydin. Samaan aikaan kun huudetaan, että lapset ei tee mitään, on viety kaikki mahdollisuudet tehdä mitään. Ei siitä ainakaan lapsia voi syyttää.
Maaseudulla on nykyään jo ihan käytännön ongelmia saada joukkuelajeihin joukkuetta kasaan. Ikäluokat on niin pieniä. Korista tai futista pitää mennä harrastamaan kymmenien kilometrien päähän alueen suurempiin kaupunkeihin. Tämä vaatii vanhemmilta sitoutumista, että jälkikasvu pääsee harrastamaan. Eniten se lapsi liikkuu, kun saa harrastaa haluamaansa lajia.
Kaupungeissa asuvilla tilanne on helpompi, kun joukkueita ja lajeja on tarjolla ihan eri tavalla. Kaupungissa asuvat lapset liikkuvat myös kävellen ja fillarilla enemmän. Toki myös skuuteilla.
Lähtökohta on, ettei odoteta joka paikkaan liikkumista omalla autolla.
Lasten lihavuus on aina vanhempien vastuulla. Se on vaan fakta.
Otsikon perusteella Suomessa on vain Helsinki ja maaseutu. Onko muutkin isommat kaupungit maaseutua?
Asuin lapsena maalla. Ja ei, meillä ei ollut maatilaa, vaan isä kävi autolla työssä läheisessä kaupungissa. Piha toki oli ja siinä tuli juostua ja talvella hiihdettyä kavereiden kanssa.
Mutta olin lievästi lihava ja liikuntatunnit olivat mulle painajaista. Se on eri asia harrastaa liikuntaa ohjatusti kuin vähän pyrähtää pihalla, josta sitten lähdettiin pelaamaan (lautapelejä siihen aikaan) kun tuli vähän kylmä ja pimeä.
Ohjatussa liikunnassa mennään kuitenkin vähän äärirajoille asti jota lapsi ei ehkä pihaleikeissä tee. Olen tyttö, joten leikit olivat tietenkin rauhallisempiakin kuin pojilla.
Lisäksi harrastusmahdollisuudet ovat suppeammat maalla kuin kaupungeissa. Teini-iässä lenkkeilin kyllä mutta siitäkin tuli jotain huutelemisia joten piti vähän valita reittinsä. Kaupungissa olisin mennyt vaikka tanssitunneille, mihin mun pikkusisko tajuttiin laittaa, toki bussilla joutui kulkemaan.
Toisaalta, en kyllä nyt aikuisena pelkää huonoakaan säätä, se on oikeasti pukeutumiskysymys, mutta ymmärrän hyvin että maalla ollaan huonokuntoisempia, ei yllätä yhtään.
Ei taidettu puhua helsinkiläisistä vaan kaupunkilaisista. Meillä pienemmässä kaupungissa lyhyet välimatkat on pakko kävellä tai pyöräilllä, kun ei ole kunnon julkista liikennettä. Valitettavasti nuoriso siirtyy nykyään sähkö- tai moottoriavusteiseksi teini-iässä.
Moni, mutta ei kaikki. Tekeminen lähtee ihmisestä itsestään. Olen Itä-Suomesta, pieneltä paikkakunnalta, maaseudulta. Armeijassa vedin 34 leukaa (painoin noin 80kg). Penkistä nousee 135 kg, Cooperissa 3100m. Suvusta löytyy joka mittarilla vieläkin kovempia, kovin on palomies. Voi olla, että etelän isoista kaupungeista löytyy vieläkin kovempia, mutta iso massa tuskin rikkoo edes yhtä minun ennätyksestäni, puhumattakaan kaikista ennätyksistäni.
Mikä on oikeasti ongelma? Syyt lienee etelässä ja idässä erilaiset. Mutta jos 70% on huonossa kunnossa, ei ole hedelmällistä vertailla onko etelässä 35 % tyydyttävässä kunnossa ja idässä 25 %, prosentit molemmissa hävyttömällä tasolla. Motivaatio-ongelma on ilmeinen. Taustalla on varmasti syrjäytymistä, puutetta kumppaniehdokkaista ja näköalattomuutta. Niitä ei ratkaista pakottamalla ihmisiä/lapsia liikkumaan. Auttaako idolit: Ilkka Nummisto, Tony Halme, Jón Páll Sigmarsson, Arnold Schwarzenegger? Ainakin minä halusin olla edes hiukan kuin Terminator. Ei ehkä kaikilta osin hyvä asia, mutta se motivoi ainakin minua tekemään jotain, mikään ei tule ilmaiseksi ja kehittyminen vie aikaa vuosia. Kritiikkiä idoleiden valinta varmaan aiheuttaa enemmän kuin että olisin aina maannut sohvalla, vetänyt 0 leukaa painon ollessa 120kg, penkistä 20 kg ja Cooperissa 1200m. Voisin silloin syyttää yhteiskuntaa, itsehän en olisi syyllinen mihinkään.