Pisin aika, mitä kaveri/ystävä on ollut vastaamatta viestiin?

Olen varmaan huono ystävä, mutta omassa elämässä on tosi paljon vaikeita asioita tapahtunut ja joskus huomaan että olen lukenut kaverin lähettämän viestin mutta en muista vastata heti. Ja sitten tapahtuu jotain ja huomaan esim viikon päästä että keskustelu jäi kesken. Toivon että ystävät tajuavat etten tee sitä tahallaan. Muisti alkaa pätkimään muissakin asioissa.

Lisäksi en haluaisi aina selittää että mitä on tapahtunut tällä kertaa koska huomaan että kuormitan ystäviäni aika paljon näillä huolillla. Ehkä olen kaikin puolin huono ystäväksi.

Jos ei vastaa, niin laittaisin perään viestin esim. haloo, ollaanko siellä hengissä? Ja sen jälkeen vielä ehkä kolmannen, sitten en enää. Riippuu tietysti miten hyvä kaveri kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei vastaa, niin laittaisin perään viestin esim. haloo, ollaanko siellä hengissä? Ja sen jälkeen vielä ehkä kolmannen, sitten en enää. Riippuu tietysti miten hyvä kaveri kyseessä.

Ei pahalla, mutta osasta tuo voi tuntua rasittavalta tavalta. Varsinkin jos monta haloo viestiä lähettää

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miten joku pystyy olemaan vastaamatta viimeistään seuraavana päivänä.

Unohtamalla

Soitin kaverille vuonna 2008 ja sanoi että on huono hetki kun oli juuri menossa päivystykseen ja että soittaa kun ehtii. Ei ole vielä soittanut. Toiselta kaverilta pyysin että voisiko lähettää mulle aiemmin ottamiamme kuvia, lupasi lähettää kun ehtii. Tästä yli 15 vuotta aikaa. Yhdelle kaverille laitoin heinäkuussa viestin että voinko tulla käymään, viesti luettu, ei vastausta.

Noin hyvä ghostata epätoivottu ystävä pois 

Kuusi vuotta. Silti hän paljastui lopulta paremmaksi ystäväksi kuin monet sellaiset, jotka olivat pitäneet ahkerasti yhteyttä.

Mulla alkaa olee odottelu jo 20 vuotta, ellei menny yli jo. No tai siis kolme vuotta jaksoin odottaa,kun hänen piti ottaa yhteyttä millon on aikaa kahvitella. Sit päädyin poistamaan numeron.

Ei ottanut yhteyttä moneen vuoteen ja sitten yhtäkkiä kosi minua. En vastannut.

Ghostaaminen on raukkamaista, jos oltu läheisiä. Narsistista. Poikkeuksena tilanne, jossa tapahtunut jotain niin pahaa henkilölle, ettei jaksa pitää yhteyttä tai toinen tehnyt jotain hirveää.  

Taitaa olla nyt 13 vuotta, tosin ei tietenkään olla enää ystäviä eikä minulla ole harhaluuloja että olisimme enää ikinä missään yhteyksissä.

Yksi kaveri vastasi viestiin 3kk päästä, olen tässä arponut että oliko tämä tässä. Ei tällaisesta kaverista ole muuta kuin pahaa mieltä. Kolme päivää voin ymmärtää, mutta 3kk en mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Noin hyvä ghostata epätoivottu ystävä pois 

En usko, että ainakaan itse olin epätoivottu, kun itse laittoi ekaksi viestiä, johon vastasin ja siihen ei, sitten vastannu mitään

21 vuotta tuli syksyllä täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan 9 vuotta. En tiedä, onko hän kuol lut vai mitä. Olimme hyviä ystäviä mutta en ole kuullut hänestä yhtään mitään n. 9 vuoteen.

Minun eräs tuttuni lopetti yhteydenpidon vuonna 2021 melkein kuin seinään. Sitä ennen olimme vähintään kerran viikossa tekemisissä tavalla tai toisella. Minulla on edelleen puhelimessa tallessa meidän Whatsapp-keskustelu jossa viimeisen viestin olen lähettänyt minä. Viestissä lukee "käydäänkö huomenna yksillä tai kaksilla?". Hän siis ei vastannut tuohon mitään enkä ole nähnyt häntä tai kuullut hänestä mitään tuon jälkeen. Sen verran tiedän kuitenkin, että aika pian yhteydenpidon lopettamisen jälkeen hän muutti muualle ja samaan aikaan hän lopetti yhteydenpidon myös meidän yhteisiin tuttuihin (kaikkiin kolmeen). En ymmärrä yhtään mitä tapahtui mutta elossa hän varmasti edelleen on enkä husko, että hän olisi sekaant

mun kaveri jonka kaaso minun piti myös olla, lopetti yhtäkkiä vastaamasta puhelimeen ja viesteihin. Sen jälkeen kuulin hänestä parin vuoden päästä kautta rantain yhteiseltä tutulta että häät joiden valmistelujahan silloin teki eivät toteutuneet ja talo meni myyntiin kenen kanssa hän silloin asuu ja kenen kanssa hän oli menossa naimisiin kun minun olisi pitänyt olla sitten kaasona. Tuosta on aikaa 20 vuotta. Toiset taitavat nolostua niin perinpohjaisesti että eivät vain kykene jonkun hävettävän tilanteen vuoksi enää olemassa yhteydessä. Tuokin kaveri lopetti samalla yhteydenpidon kaikkiin meihin jotka olimme samaa kaveriporukkaa.

Taisi olla puoli vuotta ja kyseli kuulumisia sen jälkeen kirjeitse. En vastannut mitään, koska teki saman minulle eikä edes pahoitellut tai selittänyt asiaa millään tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla puoli vuotta ja kyseli kuulumisia sen jälkeen kirjeitse. En vastannut mitään, koska teki saman minulle eikä edes pahoitellut tai selittänyt asiaa millään tavalla. 

Mäkin olen toiminut noin. Ajattelen että ihmiset kohtelevat muita kuinka haluavat itseään kohdeltavan.

Ei kaikkiin viesteihin saa koskaan vastausta

Yks kaveri sai todennäköisesti niin tarpeekseen, että karisti Suomen pölyt jaloistaan. Oli joskus maininnut tästä, että häntä ottaa päähän jo pelkkä täällä oleminen. Pyyteli mua yli 10 vuotta sitten lähtemään kanssaan Turkkiin talvella. Jouduin sanomaan, että en saisi lomaa töistä, enkä viitsisi polttaa kesälomia etukäteen. Kaveri ilmeisesti lähti sit pysyvästi. Kävin muutaman kerran soittelemassa ovikelloa, ja pudotin lapun postiluukusta. Jossain vaiheessa talon parkkipaikalta hänen autokin hävisi.

Jotkut kaveruussuhteet vain kuolevat tuolla tavoin hitaasti nitkuttaen. Viestienvaihto harvenee ja harvenee, kunnes loppuu yhtäkkiä kokonaan. Sitten huomaa, että tässähän on mennyt jo monta vuotta. Itselläni oli tällainen tuttu. Itse pistin puolen vuoden välein viestin, että mitä kuuluu. Siihen vastasi aina jotain ja sitten taas täysi hiljaisuus. Kun sama toistuu vuosikausia, päätin, etten enää jaksa. Antaa olla. Eikä hänestä enää mitään ole kuulunutkaan.

1997 huomasin, että minähän se tässä olen, joka aina soittaa. Päätin odottaa hänen soittoaan. Ei ole vieläkään soittanut.