Miten puhua "miestä"?

Ap haluaa vain valittaa ja moittia miestään. 

Kirjotappa joskus noita avauksia ylös ja vaiha roolit niin että mies valittaa ja nalkuttaa sulle. Miltä sitten kuulostais?

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että mieti lähestymistapaa jolla aloitat keskustelun...mihin miehesi reagoi parhaalla tavalla kun juttelette normaalisti? Onko äänensävysi millainen? Vaikea sanoa, kun ei yhtään käy selväksi mitä mieheltäsi haluat..

Veikkaan "keskusteleva", jokainen parisuhteessa ollut mies tunnistaa tämän sävyn jo kaukaa.

M-1965 kirjoitti:

Ensimmäinen asia olisi ollut yrittää keskustella miehen kanssa itselleen tärkeistä asioista jo ennen kuin on lyöty hynttyyt yhteen, sormukset sormeen tai tehty yhdessä lapsia. Osa miehistä kun oikeasti on parisuhteissaan suunnilleen mykkiä kun niistä tärkeistä asioista yritetään keskustella. 

En oikein tiedä miten mykästä miehestä saisi puhuvan. Jotkut tutut ovat sitä yrittäneet parikymmentä vuotta ennen kuin luovuttivat ja erosivat. Ehkä eron uhka ja pyyntö lähteä pariterapiaan voisi tehota. Ehkä ei.

Jos jollakulla on tähän oikeasti omaa positiivista kokemusta eli mykästä miehestä olisi saatu keskusteluun osallistuva niin kertokaa miten se tapahtui.

Tavallaan tässä kohtaa ollaankin, ei yhteistä asuntoa, ei naimisissa eikä lapsia.

Kiitos näkökulmista.

Kyse on tilanteesta, johon on ratkaisu, joka on minusta hyvin vaivaton ja kummallekin hyvä, mutta asetelma on tosiaan kuin alkupostauksessa, eli en saa vilpitöntä viestiäni läpi.

Ap

Olin joskus lyhyessä suhteessa yhden opettajattaren kanssa.

Paras keskusteluyhteys tapahtui aikoinaan kun hän kertoi minulle eräästä ongelmasta opetustyössään.

Käytännön ihmisenä ehdotin hänelle muutamaa ratkaisua korjata tilannetta paremmaksi.

Suuttui minulle ja kertoi ettei hän halunnut neuvoja vaan kanavan purkautua.

Ohitin asian mutta itsekseni mietin minä stanan jätesäkkinä tämä harakka minua oikein pitää.

Ei jatkettu pitkään sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Laita jalat ristiin, niin alkaa keskusteluyhteys avautua. Voi viedä viikon tai pari.

Ja sitten kädet ristiin ja rukoilet, että se mies muuttaisi takaisin luoksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen työkaveri kutsui vaimonsa keskusteluyrityksiä paskanvatkaamiseksi :-)

Oli muutenkin suoraluonteinen mies.

Opetti minulle, että parhaiten toimeen tulee perinjuurin v ttumaisen ihmisen kanssa sillä sen kanssa toimiessa aina tietää mitä sieltä on tulossa.

Pidin tyypistä ja käytiin usein yhdessä kahvilla.

 

Näissä aina mietin mitä mies saa suhteesta. Nainen ainakin yrittää saada rakkautta ja kumppanuutta. Unelma se on saavuttamatonkin unelma. Mutta entä mies? Jos hän puhuu ja ajattelee puolisostaan noin, eikö ole vähän itsekidutusta olla naimisissa?

Ymmärrän, että naisella on romanttinen illuusionsa. Mutta entä miehillä?

Samaa mietin. Se ihminenhän on oma KUMPPANI.

Elämänkumppani. 

Se on arvokas, jota vaalia.

Eihän ole pakko olla.

Kumppani on sellainen, kenen kanssa vapaaehtoisesti ollaan ja jaetaan asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ap haluaa vain valittaa ja moittia miestään. 

Kirjotappa joskus noita avauksia ylös ja vaiha roolit niin että mies valittaa ja nalkuttaa sulle. Miltä sitten kuulostais?

Tulee mieleen joku vanha Simpsonien pätkä, jossa Bart sanoo Margelle "miltä _sinusta_ tuntuisi jos (tyyliin) kysyisin kuulumisiasi ja peittelisin sinut sänkyyn??" ja Marge vastaa "I would love that!"

Minusta olisi ihanaa, jos mies puhuisi minulle haavoittuvuuksistaan ja tunteistaan ja haluaisi minun ymmärtävän häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mies halua velloa ainakaan missään mille ei voi mitään. Miehet yleensä ovat ratkaisukeskeisiä. Se turhauttaa jos pitää kuunnella jotakin valitusta jolle ei ole ratkaisua. Varsinkin kun sitä samaa yleensä pitää kuunnella minkä on jo kuullut eikä sille vieläkään ole mitään ratkaisua. Kaikista turhauttavinta on se että nainen valittaa jostakin miehen ominaisuudesta mille mies ei voi mitään. Pahimpia naiset jotka odottavat että mies muuttuu eri ihmiseksi heidän vuokseen. Ei niin käy ja sellaisen odottaminen on narsistista sekä tyhmää.

Tässä se tuli. Mies ei voi itselleen mitään, eikä ole kykeneväinen kehittymään ihmisenä. Näistä spekseistä siis ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin valita uusi, sopivampi mies.

Eipä se nainenkaan muuksi muutu odottamalla ja vaatimalla. Paitsi pahemmaksi.

Lähtökohtaisesti kummankaan ei pitäisi lähteä muuttamaan toista. Toimiva parisuhde on toinen toistensa vikojen sietämistä ja pierujen haistelua. Nämä muokkaamisyritykset päätyvät aina lopulta kiville. Hyvin raflaavan parisuhdekommentin laukoi aikoinaan eräs hyvin viisas nainen.

Näin miehenä ja 40 vuoden (yhä jatkuvan) parisuhteen kokemuksella:

1. Sanojen "aina ja ei koskaan" käyttö keskustelun aloituksessa ei toimi

2. 2 viikon mykkäkoulu ennen keskustelua ei toimi ->mies tulkitsee, että naisella on kaikki hyvin kun ei valita ja keskustelu tulee yllätyksenä

3. Kulmakarvan tai sieraimen asento ei kerro miehelle, että jokin on vialla

4. Usean ongelman kokoaminen samaan lauseeseen ei toimi

5. Marttyriasenne ei toimi

Näin puhut "miestä".

-Valitse sopiva aika, tällainen on kun mies on hyvällä päällä, eikä ole juuri puuhaamassa jotain muuta. Multitaskaaminen ei onnistu, joko nikkaroidaan tai puhutaan. 

-Kerro asiat yksi haaste kerrallaan ja mahdollisimman pian ja suoraan. ->Ei "kaikki parisuhteessamme on vialla" vaan "Haluan, että pidät minua kädestä kun kävellään"

-Varaudu siihen, että mies pyrkii AINA ratkaisemaan ongelman. Mies ei erota milloin on kyse siitä, että haluat pelkästään, että sinua kuunnellaan ja milloin pitää tehdä jotain konkreettista ->aloita: "En tarvitse ratkaisua, mutta haluan kertoa sinulle ongelmista työpaikalla" tai "Vaihda minulle talvirenkaat". Jos ongelman kuvaus on liian laaja, mies ei saa siitä kiinni, vaan ahdistuu

-Jos asia on sinulle oikeasti tärkeä, käytä kuuluvaa ääntä ja lyhyitä selkeitä lauseita. Mies ei mene huutamisesta rikki, mutta menee puolustuskannalle, jos ongelman kuvaus on epäselvää muminaa. 

Ap, haluaisit siis muuttaa miehesi toisenlaiseksi. Ilmaiset sen luettelemalla hänen vikojaan. Olen pahoillani, mutta ongelma ei ole miehen defenssi (kas, taas kerran löysit vian miehestä) vaan paljon lähempänä ja syvemmällä itsessäsi. Ongelma ei ratkea millään viestinnän keinoin, koska se sama viesti siellä sulta välittyy aina jos viesti onnistuneesti välittyy.

Ehdottaisin kysymään, että miksi on ja mitä toivoo?

Kerro, että sinua ahistaa tällainen tilanne, että sinusta tuntuu tosi pahalta, kun kumppanisi ei kuule tai ei kuuntele sinua.

Eihän tuo suhde tule kantamaan, jos ette opettele kommunikoimaan keskenänne.

Kysy myös itseltäsi se kysymys, miksi olet tämän ihmisen kanssa? Onko teillä kehittymismahdollisuuksia vai ei? Ole rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos nuo muutosehdotukset sisältävät lähinnä vain asioita, mitä haluaisit mieheltä, ei kai niitä muuten voi ottaa kuin moitteena ja valituksena. Nykytilanne ei miellytä. Toiset eivät ole valmiita muuttamaan itseään kenenkään toisen takia, joten tällaisen kanssa suhteessa sitä joko hyväksyy toisen täysin tai sitten etsii paremmin omia mieltymyksiä vastaavan kumppanin.

Miksei mies ota huomioon tunteitani ja ennen kaikkea haluani olla hänen kanssaan? Miksi koskaan hän ei sano " kerro minulle siitä. Auta minua ymmärtämään" vaan vetäytyneenä " älä viitsi valittaa... "?

Minulla olisi sisäinen taipumus vastata ensimmäisellä tavalla äitini, pikkulapsen, ystävän tai miehen huoleen. En sanoisi heistä kenellekään " älä viitsi valittaa ", ellen ehkä jollekin raskaalle työkaverille jota en sillä hetkellä kestä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoitti:

En ymmärrä kuinka miehen kanssa voi tulla kuulluksi kipeistä asioista, joita itse haluaisin muuttaa välillämme. Mies kuittaa sellaiset sanat hänen moittimisenaan tai valituksena, jota hänen ei pitäisi joutua sietämään. Eli jokin outo defenssi. Yhä uudelleen ja uudelleen.

Miten asiaa voisi lähestyä?

En osaa kuvitella samanlaista ongelmaa yhdenkään naisen kanssa.

Mutta sinähän nimenomaan haluat kertoa mikä hänessä on vikana ja mitä hän tekee väärin ja sellainen tekee kipeää. En tiedä ehkä te muijat sitten tykkäätte mollata toisianne ja korostaa toinen toistenne puutteita kun et voi kuvitella ongelmaa, mutta miehet eivät keskimäärin toimi tällä tapaa.

En ymmärrä, miksi se että omaa toimintaa kritisoidaan pitäisi tulkita mollaamiseksi. Kipeää se voi toki tehdä, kun huomaa ettei ole osannut ajatella omaa toimintaansa toisen näkökulmasta, mutta silloinhan juuri on tärkeää käydä se keskustelu miten näissä vaikeissa asioissa toimitaan yhdessä.

Meillä suhteen alussa eräs oma toimintamallini, jonka itse koin täysin harmittomaksi, aiheutti kumppanissani huolta ja harmistusta. Hän toi asian esille, kertoi miltä tämä asia näyttäytyy hänen näkökulmastaan ja vasta sen myötä tajusin, että näinhän asia toki onkin. Olihan se kurja kuulla, että olin toiminnallani aiheuttanut pahaa mieltä rakastamalleni ihmiselle, mutta yhdessäolon kannalta toimiva ratkaisu ei olisi ollut se, että kieltäydyn kuuntelemasta häntä ja loukkaannun asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä ja 40 vuoden (yhä jatkuvan) parisuhteen kokemuksella:

1. Sanojen "aina ja ei koskaan" käyttö keskustelun aloituksessa ei toimi

2. 2 viikon mykkäkoulu ennen keskustelua ei toimi ->mies tulkitsee, että naisella on kaikki hyvin kun ei valita ja keskustelu tulee yllätyksenä

3. Kulmakarvan tai sieraimen asento ei kerro miehelle, että jokin on vialla

4. Usean ongelman kokoaminen samaan lauseeseen ei toimi

5. Marttyriasenne ei toimi

 

Näin puhut "miestä".

-Valitse sopiva aika, tällainen on kun mies on hyvällä päällä, eikä ole juuri puuhaamassa jotain muuta. Multitaskaaminen ei onnistu, joko nikkaroidaan tai puhutaan. 

-Kerro asiat yksi haaste kerrallaan ja mahdollisimman pian ja suoraan. ->Ei "kaikki parisuhteessamme on vialla" vaan "Haluan, että pidät minua kädestä kun kävellään"

-Varaudu siihen, että mies pyrkii AINA ratkaisemaan onge

Hienosti kuvailtu. Minun mieheni sanoi ihan samaa minulle, että kun kerron jostakin asiasta, niin hän yrittää heti ratkaista sen. Auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus lyhyessä suhteessa yhden opettajattaren kanssa.

Paras keskusteluyhteys tapahtui aikoinaan kun hän kertoi minulle eräästä ongelmasta opetustyössään.

Käytännön ihmisenä ehdotin hänelle muutamaa ratkaisua korjata tilannetta paremmaksi.

Suuttui minulle ja kertoi ettei hän halunnut neuvoja vaan kanavan purkautua.

Ohitin asian mutta itsekseni mietin minä stanan jätesäkkinä tämä harakka minua oikein pitää.

Ei jatkettu pitkään sen jälkeen.

Ei näin rujosti, mutta tämäkin on tuttua. Miehelle konsepti siitä, että saa tulla nähdyksi ja jakaa elämäänsä - jonkun kanssa - huolineen, on yllättävän vieras. Siinä olen yrittänyt ymmärtää häntä.

Hänen mukaansa miehet eivät valita, vaan kestävät.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen työkaveri kutsui vaimonsa keskusteluyrityksiä paskanvatkaamiseksi :-)

Oli muutenkin suoraluonteinen mies.

Opetti minulle, että parhaiten toimeen tulee perinjuurin v ttumaisen ihmisen kanssa sillä sen kanssa toimiessa aina tietää mitä sieltä on tulossa.

Pidin tyypistä ja käytiin usein yhdessä kahvilla.

Kun työpuhelin soi, ensimmäinen reaktio oli ärsyyntynyt "vttuako mulle soitat", jonka jälkeen avasi kännykkänsä ja vastasi asiallisesti soittajalle.

Sellaista suoraluonteisuutta, kaverisi ei siis kuitenkaan kyennyt näyttämään todellisia tunteitaan muille. Kaksinaamaista.

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä ja 40 vuoden (yhä jatkuvan) parisuhteen kokemuksella:

1. Sanojen "aina ja ei koskaan" käyttö keskustelun aloituksessa ei toimi

2. 2 viikon mykkäkoulu ennen keskustelua ei toimi ->mies tulkitsee, että naisella on kaikki hyvin kun ei valita ja keskustelu tulee yllätyksenä

3. Kulmakarvan tai sieraimen asento ei kerro miehelle, että jokin on vialla

4. Usean ongelman kokoaminen samaan lauseeseen ei toimi

5. Marttyriasenne ei toimi

 

Näin puhut "miestä".

-Valitse sopiva aika, tällainen on kun mies on hyvällä päällä, eikä ole juuri puuhaamassa jotain muuta. Multitaskaaminen ei onnistu, joko nikkaroidaan tai puhutaan. 

-Kerro asiat yksi haaste kerrallaan ja mahdollisimman pian ja suoraan. ->Ei "kaikki parisuhteessamme on vialla" vaan "Haluan, että pidät minua kädestä kun kävellään"

-Varaudu siihen, että mies pyrkii AINA ratkaisemaan onge

Kiitos. Juuri jotain tällaista toivoin, koska itse (naisenakin) haluan ratkaista ongelman, ja tarvitsen siihen hieman apua.

Kiitos myös vertaistuesta.

Ap

Nää on hyvää viihdettä.

Itsestäänselvyydet kadoksissa 

yhä vain, jopa yli 40 ikäisillä? 🤓

Mä kattelenkin noita erittäin 

hienosti kommunikoivia

keskieurooppalaisia.

(Sukuni on Wienistä lähtenyt.. Veri vetää

kotiin kummasti..)

Eipä ole koskaan mökömöllötystä

ollut 'keskusteluavauksiini' vastaus

Eurooppa-Elmerillä.. 🤔

P.s. Suomen mies minulle: 

'Olet täysin erilainen kuin minun

aiemmin tapaamani suomalaiset naiset.'

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus lyhyessä suhteessa yhden opettajattaren kanssa.

Paras keskusteluyhteys tapahtui aikoinaan kun hän kertoi minulle eräästä ongelmasta opetustyössään.

Käytännön ihmisenä ehdotin hänelle muutamaa ratkaisua korjata tilannetta paremmaksi.

Suuttui minulle ja kertoi ettei hän halunnut neuvoja vaan kanavan purkautua.

Ohitin asian mutta itsekseni mietin minä stanan jätesäkkinä tämä harakka minua oikein pitää.

Ei jatkettu pitkään sen jälkeen.

Ja parisuhteesi eivät kestä 😂🤣😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mies halua velloa ainakaan missään mille ei voi mitään. Miehet yleensä ovat ratkaisukeskeisiä. Se turhauttaa jos pitää kuunnella jotakin valitusta jolle ei ole ratkaisua. Varsinkin kun sitä samaa yleensä pitää kuunnella minkä on jo kuullut eikä sille vieläkään ole mitään ratkaisua. Kaikista turhauttavinta on se että nainen valittaa jostakin miehen ominaisuudesta mille mies ei voi mitään. Pahimpia naiset jotka odottavat että mies muuttuu eri ihmiseksi heidän vuokseen. Ei niin käy ja sellaisen odottaminen on narsistista sekä tyhmää.

Tässä se tuli. Mies ei voi itselleen mitään, eikä ole kykeneväinen kehittymään ihmisenä. Näistä spekseistä siis ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin valita uusi, sopivampi mies.

Eipä se nainenkaan muuksi muut

En näe, että kyse on ihmisten itsensä muuttamisesta. Vaan asioiden, jotka myös sattumalta tai tottumuksesta saattavat olla niin kuin ovat. Vähän kuin arkielämään kuuluu arkikohteliaisuus tuntemattomia kohtaan, luulisin parisuhteessa lempeyden ja ymmärryksen halun kumppania kohtaan olevan luonnollista. Myös muovautuvaa ja  tarkoitushakuista, niin kuin minäkin koen olleeni elämässä yleensä. Että opin hiljalleen.

Ap