Lue keskustelun säännöt.
Ennen niin avoin nuori ei enää puhu
09.12.2025 |
Mielestäni täällä kotona ei ole mikään muuttunut joten kai tämä johtuu murrosiästä. Mutta nyt pari päivää ollaan menty samalla kaavalla että hän painuu koulusta suoraan sänkyyn peiton alle ja karjuu että hänellä ei ole mikään.
Millä olette saaneet nuorenne puhumaan? Mä yritin eilen käydä ite kysymässä, laittaa miehen asialle ja lopulta vain antaa hänelle tilaa märehtiä mutta en mä pysty katsomaan kun mun lapsi ei ole yhtään oma itsensä. Eilen näki silmistä että oli itkenytkin vaikka kuulemma mikään ei vaivaa. Huolestuttaa ja alkaa jo väsyttämään kun tuntuu että koko ajan joko itsellä tai jollakin perheestä on huolia ja murheita. Tää loppuvuosi on ollut yhtä selviytymistä myrskystä toiseen.
Anteeksi, mun oli pakko avautua tästä jollekin :(
Kommentit (27)
Saattaa olla kyse koulukiusaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yläkoululainen, voitko kysyä keltään tutulta opettajalta että seuraa miten pojalle menee? Lv ei näe kuin harvoin oppilasta jos ei opeta. Onko ketään tuttua opettajaa kuka voisi tarkkailla sivusilmällä miten poika otetaan mukaan ryhmissä vai onko yksin välitunneilla?
Meillä on onnellinen tilanne, että luokanvalvoja opettaa matikkaa ja fysiikkaa, joten onneksi näkee mun lasta usein. Mutta jos kyse olisikin kiusaamisesta niin ei hänkään sitä välttämättä tietäisi koska ainakin viime vuonna (alakoulussa kylläkin) kiusaaminen tapahtui aina koulumatkoilla yläkoululaisten toimesta. Kiinnostaisi silti tietää että onko hän koulussakin nyt yhtä murheissaan vai purkautuuko joku stressi vasta kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö? Menkat?
Ei. Itse asiassa hän on mun nuorimmainen 13v ja nyt on ensimmäistä kertaa mulla tilanne että tunnen olevani ihan neuvoton. Tyttöjen kanssa ollaan murrosiässäkin pystytty puhumaan asioista kuin asioista vaikka just menkoista tai riidoista. Tää on pahinta kun näkee että jotakin on mutta ei tiedä mitä ja sitten kuvittelen pahinta heti... Pitäis kai osata antaa tilaa niinkuin joku kommentoi ja luottaa että hän kertoo jos haluaa.
Mikähän toi pahinta on? Eiköhän tuo ole ihan normaali angstia vaan. Eikö sun vanhemmat lapset koskaan ole angstannut?
Se että kiusaaminen on taas alkanut. Voi kun hän kertoisi edes tähän mulle joo tai ei niin mullakin olisi helpompi olla. Toivotaan että olette oikeassa ja kyse on vaan hor
Laita viesti. Itse toisinaan viestittelen omien lasteni kanssa jos on vaikeampia tilanteita. Sain tämän vinkin tutulta nuoriso-ohjaajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yläkoululainen, voitko kysyä keltään tutulta opettajalta että seuraa miten pojalle menee? Lv ei näe kuin harvoin oppilasta jos ei opeta. Onko ketään tuttua opettajaa kuka voisi tarkkailla sivusilmällä miten poika otetaan mukaan ryhmissä vai onko yksin välitunneilla?
Meillä on onnellinen tilanne, että luokanvalvoja opettaa matikkaa ja fysiikkaa, joten onneksi näkee mun lasta usein. Mutta jos kyse olisikin kiusaamisesta niin ei hänkään sitä välttämättä tietäisi koska ainakin viime vuonna (alakoulussa kylläkin) kiusaaminen tapahtui aina koulumatkoilla yläkoululaisten toimesta. Kiinnostaisi silti tietää että onko hän koulussakin nyt yhtä murheissaan vai purkautuuko joku stressi vasta kotona.
Voisiko miehesi ottaa asian hoitaakseen. Joskus jotkut asiat on helpompi kertoa isälle kuin äidille.
Nuoruus on julmaa aikaa. Kiusaajat hakee muiden reaktioita. Kysy suoraan kiusataanko (siihen auttaa jämäkkyys! Googlaa "jämäkkyysharjoitukset") vai onko jotain surua. Esim Tikkurilan tapaus on surettanut muitakin nuoria kuin uhrin tunteneita. Heitä jotain läppää "maailma on paha ja täynnä basilleja mutta onneksi me ollaan turvassa täällä tmv
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö? Menkat?
Ei. Itse asiassa hän on mun nuorimmainen 13v ja nyt on ensimmäistä kertaa mulla tilanne että tunnen olevani ihan neuvoton. Tyttöjen kanssa ollaan murrosiässäkin pystytty puhumaan asioista kuin asioista vaikka just menkoista tai riidoista. Tää on pahinta kun näkee että jotakin on mutta ei tiedä mitä ja sitten kuvittelen pahinta heti... Pitäis kai osata antaa tilaa niinkuin joku kommentoi ja luottaa että hän kertoo jos haluaa.
Mikähän toi pahinta on? Eiköhän tuo ole ihan normaali angstia vaan. Eikö sun vanhemmat lapset koskaan ole angstannut?
Se että kiusaaminen on taas alkanut. Voi kun hän kertoisi edes tähän mulle joo tai ei niin mullakin olisi helpompi olla.
Ompa kiva idea. Jos tämä vielä jatkuu niin sitten kyllä yritän tätä. Lähti nyt kuitenkin treeneihin joten mussa heräsi pieni toivo että tässä ei olisi mitään isompaa taustalla. Toivon niin paljon. Viime kevät oli lapselle niin vaikea että en halua että se enää koskaan toistuu. Siksi kai itsekin olen näin herkillä.
Selvästi turhautunut elämään köyhänä kirkonrottana. Kuhan tuosta muuttaa omilleen niin katkeroituu oppiessaan, ettei oo yhtään rikkaampi vaikka omillaan asuu. Selvästi teitä vanhempia syyttää siitä, että somessa samanikäiset ovat miljonäärejä.