Terveiset kaipaamalleni! II/2025

Vierailija kirjoitti:

Universumi johdatti meidät toistemme tielle.

 Annatko sen vain mennä ohi?

En ainakaan helpolla, vaikka pitäisi odotella.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran ensi vuosi. Silloin elämä päätti näyttää kahdelle järkähtämättömälle, että elämä voi järkyttää. Se laittoi tuntemaan surua, epätoivoa ja kysymään kysymyksiä, joihin ei saanut vastauksia. Elämä yritti opettaa, mutta kumpikaan ei ollut opinhaluinen eikä siis oppinut. Elämä turhautui ja teki ratkaisunsa, jonka jälkeen ei enää voinut valita. Kumpikin jatkoi kysymistään, mutta kumpikaan ei enää saanut vastauksia kysymyksiinsä, koska ei ollut enää ketään, jolta olisi voinut kysyä. Vaikka nämä kaksi eivät oppineet, elämä oppi, että siirtolohkareita ei liikuta mikään.

hyvin kirjoitettu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rapsuttaisitko minua 🥺

 

Mistä pitäisi aloittaa?

 

Kyljestä

Et kai kutia.

Häävalssi:Tapio Rautavaara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi meidän häätanssi?

 

Road to hell.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin hyvin kohdeltu kiukkuaa.

 

Narsisti kiukkuaa kaikesta, muttei ahdistu ja tuki mölygeneraattoriaan sitten millään. En kunnioita! 

Narsisti käyttää usein silent treatment metodia ja voi olla viikkoja vaiti ennen kuin pyydät anteeksi, vaikka et ole edes mitään pahaa tehnyt. Et vain ole toiminut kuin odotti.

Akselin ja Elinan häävalssi se varmaankin olisi.

Joskus sanoin, etten pystyisi olemaan vain ystävä. Hassua, miten mieli muuttuu, kun toisen menettää.😔

Oma ketju narsisteille, ei sotketa tätä.

Kohdelkaa muita arvostavasti💙 hyvää tulevaa vuotta 2026!

Tie on niin liukas että pulukin kaatuu siinä. Suora ja huoleton. Laitoin pululle kannukset.

Vierailija kirjoitti:

Tie on niin liukas että pulukin kaatuu siinä. Suora ja huoleton. Laitoin pululle kannukset.

Se oli hauska 15 vuotta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Universumi johdatti meidät toistemme tielle.

 Annatko sen vain mennä ohi?

Siihen tarvitaan molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Joskus sanoin, etten pystyisi olemaan vain ystävä. Hassua, miten mieli muuttuu, kun toisen menettää.😔

Minäkin sanoin noin hänelle. Mulla ei ole mieli muuttunut tuumaakaan, vaikka senkin takia menetinkin hänet. En edelleenkään pystyisi olemaan vain puhtaan platonisia ystäviä, kaveria tai minkäänsortin friends with benefits yhtään sen enempää. Rakkaus ei taivu sellaiseen. Mulla se ei ole ystävärakkautta vaan jotain sellaista että mä vaan jatkuvasti kärsisin jos pitäisi teeskennellä ystävää. Sattuu se niin saatanasti olla kokonaan ilmankin, mutta minkäs teet. En ole siihenkään valmis että kid.uttaisin itseäni henkisesti sillä tavalla kuten jo monta vuotta tein. Itsestä pitää pitää huolta. Niin minun kuin hänenkin. Eikä se ole multa huolenpitoa itseäni kohtaan että leikkisin muuta kuin olen tai kieltäisin ja piilottaisin oleellisen osan minua aina kun olisimme tekemisissä. Ei ole tervettä eikä terveelle pohjalle rakentuva ihmissuhde sellainen. 
 

Vierailija kirjoitti:

Universumi johdatti meidät toistemme tielle.

 Annatko sen vain mennä ohi?

En, mutten myöskään tahdo olla kenenkään tiellä, estämässä kasvamista ihmisenä.

Ei pelkällä panemisella synny ystävyyttä. Se vaatii toisenlaista antamista ja itsestään jakamista. En odottanut pysyvyyttä, mutta silti kaipaan.

Voi vanhin voitehista.

Itkuntuhruisin silmin sinua

Ja mieti sitäkin että miten lapsellinen oon, että ei kukaan aikuinen ikipäivänä huoli mihinkään. Hävettää oikein jos osais. 

Mutta eihän se mitään. Eiköhän tätäkin tarinaa joku nettipeikko jatka toisen kustannuksella. Oikein hyvää illan jatkoa.