Terveiset kaipaamalleni! II/2025

Miksen voinut rakastua sellaiseen, jolle olen olemassa ja merkitsen jotakin todellista? Joka katsoisi silmiin, olisi läsnä, halaisi, tarjoutuisi avuksi, välittäisi, loisi uskoa hetkinä, joina sitä ei itsellä ole. Jolle minä voisin olla kaikkea tuota myös.

Mikä on riittävästi? 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on riittävästi? 

Riippuu varmaan asiasta.

Mitä teen

Vielä vuosien päästäkin mietin sua. Meillä oli vahva kemia ja luulin, että muutenkin tykättiin toisistamme ja vaikka mikä voisi olla mahdollista. Sitten se jäi kuitenkin silleensä, humalaisen sekavaan seksiin. Eikö sulle ikinä tullut halua kokeilla ehkä vielä tavata uudelleen kenties suotuisemmissa olosuhteissa ja kaksin, rauhassa? 

-A

Vierailija kirjoitti:

Huomasin J että olet lomalla, hyvää joulua sinulle, emme näe ennen joulua. Olet ajatuksissani ja rinnallani joka hetki. Kaipaan sinua ja sinun mäkemistäsi edes vilaukselta yhä vain, vaikkakin se taitaa vaan lisätä ikävää. Mietin usein että miten reagoisit ja mitä tunteita sinussa herättäisi jos saisin kertoa sinulle kaiken sen mitä ajattelen ja miten sinua rakastin silloin aikoinaan, kauan kauan sitten. 

 

Tämmöinen asiahan on kait kenen tahansa mukava kuulla?

Vierailija kirjoitti:

Mitä teen

Aloitteen. 😎

Nainen 49v terveiset ;)

Vierailija kirjoitti:

Pullukka, tatuoitu ripsi-ja hiuspidennysnainen on miesten suosikki Only fansissa. Miehet ei ainakaan ole tarkkoja tavarasta. Ehkäpä se Tuksu on ihannenainen, eli sitä kohti.  

Älä ole kateellinen hupsuille, ole onnellinen fiksuista. Terveisin eräs itseään runoilijaksi kutsuva, kuka kaipaa samanhenkistä.

Vierailija kirjoitti:

Yritän hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat. Sinä tarvitset haaveilua ja nimenomaan sitä. En näe haaveilulla arvoa sinänsä, kun se ei johda mihinkään. Mutta koska sinä tarvitset haaveilua, ruokit minun haaveitani sen verran, että pidän sinut tyytyväisenä. Minä aina sorrun uskomaan, että olisi aito pyrkimys siihen, josta haaveillaan, mutta sinulla ei ole tarvetta, minulla olisi.

Ihan itse täältä päättelit?

Vierailija kirjoitti:

Huomasin J että olet lomalla, hyvää joulua sinulle, emme näe ennen joulua. Olet ajatuksissani ja rinnallani joka hetki. Kaipaan sinua ja sinun mäkemistäsi edes vilaukselta yhä vain, vaikkakin se taitaa vaan lisätä ikävää. Mietin usein että miten reagoisit ja mitä tunteita sinussa herättäisi jos saisin kertoa sinulle kaiken sen mitä ajattelen ja miten sinua rakastin silloin aikoinaan, kauan kauan sitten. 

 

Ei sitä kiinnosta.

Välillä tuntuu, että pitäisi opiskella äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Perustaa kriittisen ajattelutaitojen koulu aikuisille. Meidän 18-vuotiaaseen asti yltävä oppivelvollisuus ei riitä. Aikuisten oikeasti liian moni tarvitsee tukiopetusta.

Olisi yksi kysymys miehelle,

Vierailija kirjoitti:

Mitä teen

Tee ihan mitä haluat. 

Vierailija kirjoitti:

Yritän hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat. Sinä tarvitset haaveilua ja nimenomaan sitä. En näe haaveilulla arvoa sinänsä, kun se ei johda mihinkään. Mutta koska sinä tarvitset haaveilua, ruokit minun haaveitani sen verran, että pidän sinut tyytyväisenä. Minä aina sorrun uskomaan, että olisi aito pyrkimys siihen, josta haaveillaan, mutta sinulla ei ole tarvetta, minulla olisi.

Et varmaan ole hän, mutta mikä veisi teidät lähemmäs toteutusta?

Ja tiedättekö mitä, tämä älyllinen vastuu muiden kasvattamisesta tuntuu minusta, persoonallisuushäiriöisestä, kovin giganttiselta lohkareelta harteilla. Saisivat hyvän mielen sabotöörit iskeä dynamiittia lohkareen uurteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin J että olet lomalla, hyvää joulua sinulle, emme näe ennen joulua. Olet ajatuksissani ja rinnallani joka hetki. Kaipaan sinua ja sinun mäkemistäsi edes vilaukselta yhä vain, vaikkakin se taitaa vaan lisätä ikävää. Mietin usein että miten reagoisit ja mitä tunteita sinussa herättäisi jos saisin kertoa sinulle kaiken sen mitä ajattelen ja miten sinua rakastin silloin aikoinaan, kauan kauan sitten. 

 

Tämmöinen asiahan on kait kenen tahansa mukava kuulla?

Joo, kaikkihan haluaa kuulla olleensa rakastettu nimenomaan KAUAN AIKAA SITTEN. 

Vierailija kirjoitti:

Ja tiedättekö mitä, tämä älyllinen vastuu muiden kasvattamisesta tuntuu minusta, persoonallisuushäiriöisestä, kovin giganttiselta lohkareelta harteilla. Saisivat hyvän mielen sabotöörit iskeä dynamiittia lohkareen uurteisiin. 

Miten tämä persoonaallisuushäiriö näkyy sussa muuten kuin tänä ylivertaisuusharhana?

Sekava, päihtyneenä tehty kanssakäyminen on kokematta. Onnex, sillä se ei kuulosta mukavalla.