Lue keskustelun säännöt.
Kun yritän ilahduttaa toisia, niin ihmiset ovat kiittämättömiä ja vaativia!
07.12.2025 |
Yritän olla ystävällinen, kiltti ja ilahduttaa toisia, koska minulla on elämässä monet asiat hyvin ja ajattelen hyvän käytöksen palaavan aina tavalla tai toisella takaisin. Käytännössä nykyään näyttää siltä, että ihmiset eivät enää osaa suhtautua ystävälliseen käytökseen kiitollisina, vaan käytös on kiittämätöntä ja vaativaa. Esimerkkejä pelkästään tästä lähiajoilta on vaikka kuinka paljon, tässä muutamia esimerkkejä:
Vietiin lapsen päiväkotiin joulumuistamisena herkkukori kaikille ryhmän aikuisille taukotilassa jaettavaksi. Lapsi oli askarrellut kiitoskortin aikuisille. Päiväkodin työntekijä ei edes sanonut kiitosta korista eikä kortista. Ihan tuttu työntekijä ja suomi äidinkielenä, jos joku sitä pohtii.
Lupasin järjestää erääseen ryhmään kuuluville ihmisille tapaamisen ihan hyvää hyvyyttäni. En siis ole ryhmässä vastuuhenkilönä ja tällaisia tapaamisia kaivattaisiin, mutta kukaan ei ole ottanut järjestääkseen. Tarjoan tilan tapaamiselle kotini läheltä ja kahvit osallistujille. Heti alkoi kitinä, miten tapaaminen on hankalassa paikassa (lähijunayhteyden päässä) ja väärään aikaan (arki-iltana).
Lahjoitin sukulaislapsille itsetekemäni suklaajoulukalenterit marraskuussa. Lasten äiti totesi, että lapset eivät malttaneet odottaa joulukalenterien kanssa, kun näkivät niiden paljastuvan postipaketista ja lapset söivät kaikki suklaat kerralla. Nyt kävi näin, äiti vain totesi tähän.
Olen yleensä rauhallinen ihminen, mutta mikä helvetti ihmisiä nykyään vaivaa? Ihan turhaa yrittää ilahduttaa yhtään ketään, kun suhtautuminen on tätä luokkaa. Onko ympärilleni osunut jotenkin poikkeuksellisen mulkeroita ihmisiä vai mistä on kyse?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän niin mistä puhut! Itse menin mukaan koulun vanhenpainyhdistystoimintaan, kun sinne oli vaikea saada vanhempia osallistumaan, ja nyt kyllä ymmärrän, miksi.
Aina kun yritetään saada vanhempia osallistumaan lasten tapahtumien, koulukuvauksen ym. järjestämiseen, niin vastassa on radiohiljaisuus, mutta annas olla, miten paljon palautetta tulee jälkikäteen, kun on väärin järjestetty!
- Huono kuvausliike valittu, disco oli vääränä iltana, lapselta katosi pipo tapahtumaan, buffetista loppui tarjottava liian aikaisin ja lapselle tuli paha mieli...
Ja nämä siis vanhemmilta, jotka eivät missään tapauksessa voi koskaan uhrata omaa aikaansa järjestelyihin
Eniten inhoan näitä nurisevia vanhempia, kun lapsille järjestetään jotain mukavaa. Olin järjestämässä lapsille tässä syksyllä ulkotapahtumaa. Eiköhän yksi äiti nurissut, että miksi tarottavat piparit olivat piilossa isossa muovilaatikossa. Olisiko siksi, että ulkona satoi ja esillä ollessaan piparit olisivat kastuneet? Toinen äiti tuli heti nurisemaan, miten lapsille tehdyn rastiradan rasteista osa oli varastettu, kun äiti ei ollut löytänyt rastitehtävien vastauksia mistään. Lähdin katsomaan asiaa. Ei ollut varastettu, vaan äiti ei vain ollut kurkistanut rastien toiselle puolelle, jossa vastaukset olivat. En ymmärrä, miksi tällaisista pitäisi mennä nurisemaan. Olisivat iloisia, että lapsille järjestetään ilmaisia tapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vaan mitä yrität osoittaa tai saada tällä itsellesi. Ilmeisesti kiitosta, hyväksyntää jne. Jos todella haluaa auttaa ja ilahduttaa, kannattaa kysyä mitä halutaan , tarvitaan ja toivotaan. Mutta ilmeisesti ilahdutat väsäilylläsi itseäsi ja ajattelet että se on muille myös ilahduttavaa.
Vikasi on se että odotat muilta juuri tietynlaista ylitsevuotavan kiitollista reaktiota ja jos se ei ole sellainen niin vedät herneen nenään. On hienoa että haluat ilahduttaa muita mutta voisit miettiä että onko se ainoa motiivisi vain haluatko kuitenkin nimenomaan saada sitä kiitosta ja huomiota? Ajatteletko että olet näkymätön ja turha jos muuta eivät kehu sinua ja pidä sinua ihan erityisen hyvänä ihmisenä?
" Eiköhän yksi äiti nurissut, että miksi tarottavat piparit olivat piilossa isossa muovilaatikossa. Olisiko siksi, että ulkona satoi ja esillä ollessaan piparit olisivat kastuneet? Toinen äiti tuli heti nurisemaan, miten lapsille tehdyn rastiradan rasteista osa oli varastettu, kun äiti ei ollut löytänyt rastitehtävien vastauksia mistään. Lähdin katsomaan asiaa"
Tunnut keskittyvän vain negatiiviseen. Vaikka joku nurisisikin turhasta, valtaosa varmasti on ihan kiitollisia. Et voi maailmassa aina odottaa pelkkää suitsutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vikasi on se että odotat muilta juuri tietynlaista ylitsevuotavan kiitollista reaktiota ja jos se ei ole sellainen niin vedät herneen nenään. On hienoa että haluat ilahduttaa muita mutta voisit miettiä että onko se ainoa motiivisi vain haluatko kuitenkin nimenomaan saada sitä kiitosta ja huomiota? Ajatteletko että olet näkymätön ja turha jos muuta eivät kehu sinua ja pidä sinua ihan erityisen hyvänä ihmisenä?
Kun tekee auliisti muidenkin työt, jne...saa hyvän syyn surkutella itseään ja työtaakkaansa. Silloin voi viimeinkin saada osakseen kehuja ja myötätuntoa. Se on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vikasi on se että odotat muilta juuri tietynlaista ylitsevuotavan kiitollista reaktiota ja jos se ei ole sellainen niin vedät herneen nenään. On hienoa että haluat ilahduttaa muita mutta voisit miettiä että onko se ainoa motiivisi vain haluatko kuitenkin nimenomaan saada sitä kiitosta ja huomiota? Ajatteletko että olet näkymätön ja turha jos muuta eivät kehu sinua ja pidä sinua ihan erityisen hyvänä ihmisenä?
Kun tekee auliisti muidenkin työt, jne...saa hyvän syyn surkutella itseään ja työtaakkaansa. Silloin voi viimeinkin saada osakseen kehuja ja myötätuntoa. Se on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa.
Itseään arvostavan ei tarvitse korostaa egoaan, tehdä itseään näkyväksi tai alistaa muita kiitollisuuden velkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestin 28 kirjoittajalla on hyviä pointteja. Tunnistan niistä myös oman menneen tapani toimia ja pystyn ymmärtämään sen, miksi ilahduttamisyrityksiini suhtauduttiin usein jotenkin nihkeästi. Se näkyy herkästi läpi, jos pohjimmainen motiivi on jotain muuta kuin sataprosenttisesti pyyteetön ilahduttaminen, vaikka omia motiivejaan ei edes tiedostaisi.
Toisaalta kaikki ihmiset eivät osaa suhtautua puhtaistakaan motiiveista kumpuavaan ilahduttamiseen. Suomalaisissa on vielä melko paljon sellaisia, jotka eivät osaa olla ihmisten kanssa, jotka tulkitsevat kaiken positiivisen kontaktin mielistelynä ja joille käsite "pyyteetön ilahduttaminen" on vieras. Helposti tällainen ihminen alkaa miettiä, että ilahduttajalla on jokin ketunhäntä kainalossa tai että nyt häneltä odotetaan vuorostaan vastalahjaa tai -palvelusta. Ketään ei toisaalta voi oikein mennä syyttämäänkään tällaisesta ajattelutavasta, koska yleensä sellainen on syntynyt nimenomaan aiempien huonojen kokemusten pohjalta. Kaikki eivät ole aikeissaan vilpittömiä ja osa on joutunut kokemaan sen liiankin karvaasti.
Olen ollut joskus itsekin vähän hämmästynyt, kun esimerkiksi jollekin taholle positiivista palautetta laitettuani siihen ei ole reagoitu mitenkään. Toisaalta en voi velvoittakaan ketään edes lukemaan sitä, saati olemaan siitä kiitollinen. Lahjojen ym. antamisen keskitän nykyään sellaisiin, joiden kanssa olemme sen verran tuttuja, ettei väärinkäsityksiä tai kiusallisia tilanteita pääse syntymään. Myös rahalahjoitus järjestölle tai yhdistykselle, joka ajaa minulle tärkeää asiaa, on aina hyvä kohde, jos ilahduttamisen halu iskee.
Voi harmi ap! On kuitenkin paljon ihmisiä,jotka ilahtuvat ja kiittävät. Ehkä et ole vain löytänyt heitä?
Itse lahjoitan rahaa järjestöille. Uskon menevän tarpeeseen. Lisäksi maksan välillä Hesessä rahattomien ihmisten ruokia, ja kaikki ovat olleet todella iloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, kun en mieti liikaa omia odotuksiani muita kohtaan on helpompi muistaa, olla huomaavainen ja välttää pettymyksen tunteita. Olen nähnyt riittävästi huonotapaisuutta ja itsekkyyttä, joten jos sellaiseen fokusoi ajatuksensa saa rypeä aina kurjissa tunteissaan. Mukana huomaavaisuudessa on ehkä osittain miellyttämistä, vastuuntuntoa ja kiilloitettua kohteliaisuutta, jolloin pettymys on sitä suurempi mitä enemmän on panostanut itsestään. Aina voi pysähtyä miettimään menenkö nyt liian pitkälle ja mitäs, jos otan lahjakorista kahvipaketin pois ja annankin vähemmän- näin esimerkkinä. Hyvä ele ei siitä himmene kuitenkaan.
Joskus voi riittää pelkkä kiitoskortti tai kauniisti kirjoitettu sähköposti, jolloin sanat saattavat olla tärkeämpiä/kannustavampia kuin suklaarasia. Mietin usein, miten vähän me sanomme hyviä asioita toisille ja valitsemme liian tarkkaan kenelle sanomme. Se on taito, jota pitäisi koko ajan kehittää ja avoimesti osoittaa hyvät tunteensa muita kohtaan. Hyvät sanat koskettavat niin nuoria kuin vanhoja ja joskus jopa ratkaisevasti vaikuttaa muiden asenteisiin elämää kohtaan. Miksei siis tavaran sijaan niinkin? Sanat eivät maksa mitään ja niiden jakamista muille ei jää edes pohtimaan pitäisikö jonkun sanoa minulle takaisin samaa. Usein sanat saa myöhemmin elämässä takaisin ja jopa moninkertaisesti. Kannattaa ehkä miettiä muitakin keinoja muistaa ihmisiä???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vikasi on se että odotat muilta juuri tietynlaista ylitsevuotavan kiitollista reaktiota ja jos se ei ole sellainen niin vedät herneen nenään. On hienoa että haluat ilahduttaa muita mutta voisit miettiä että onko se ainoa motiivisi vain haluatko kuitenkin nimenomaan saada sitä kiitosta ja huomiota? Ajatteletko että olet näkymätön ja turha jos muuta eivät kehu sinua ja pidä sinua ihan erityisen hyvänä ihmisenä?
Kun tekee auliisti muidenkin työt, jne...saa hyvän syyn surkutella itseään ja työtaakkaansa. Silloin voi viimeinkin saada osakseen kehuja ja myötätuntoa. Se on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa.
Ei tällä ole nyt mitään tekemistä tän ketjun aiheen kanssa, eli ilahduttamisen.
Eikö näitä kalenterin etukäteen avaavia hävetä yhtään oma käytös? Jos itse olisin mennyt avaamaan luukut etukäteen, niin en todellakaan kertoisi asiasta kalenterin tehneelle. Toteaisin vain, että kiitos ihanasta kalenterista ja tästä riittää iloa koko joulukuuksi.