Lue keskustelun säännöt.
Kun yritän ilahduttaa toisia, niin ihmiset ovat kiittämättömiä ja vaativia!
07.12.2025 |
Yritän olla ystävällinen, kiltti ja ilahduttaa toisia, koska minulla on elämässä monet asiat hyvin ja ajattelen hyvän käytöksen palaavan aina tavalla tai toisella takaisin. Käytännössä nykyään näyttää siltä, että ihmiset eivät enää osaa suhtautua ystävälliseen käytökseen kiitollisina, vaan käytös on kiittämätöntä ja vaativaa. Esimerkkejä pelkästään tästä lähiajoilta on vaikka kuinka paljon, tässä muutamia esimerkkejä:
Vietiin lapsen päiväkotiin joulumuistamisena herkkukori kaikille ryhmän aikuisille taukotilassa jaettavaksi. Lapsi oli askarrellut kiitoskortin aikuisille. Päiväkodin työntekijä ei edes sanonut kiitosta korista eikä kortista. Ihan tuttu työntekijä ja suomi äidinkielenä, jos joku sitä pohtii.
Lupasin järjestää erääseen ryhmään kuuluville ihmisille tapaamisen ihan hyvää hyvyyttäni. En siis ole ryhmässä vastuuhenkilönä ja tällaisia tapaamisia kaivattaisiin, mutta kukaan ei ole ottanut järjestääkseen. Tarjoan tilan tapaamiselle kotini läheltä ja kahvit osallistujille. Heti alkoi kitinä, miten tapaaminen on hankalassa paikassa (lähijunayhteyden päässä) ja väärään aikaan (arki-iltana).
Lahjoitin sukulaislapsille itsetekemäni suklaajoulukalenterit marraskuussa. Lasten äiti totesi, että lapset eivät malttaneet odottaa joulukalenterien kanssa, kun näkivät niiden paljastuvan postipaketista ja lapset söivät kaikki suklaat kerralla. Nyt kävi näin, äiti vain totesi tähän.
Olen yleensä rauhallinen ihminen, mutta mikä helvetti ihmisiä nykyään vaivaa? Ihan turhaa yrittää ilahduttaa yhtään ketään, kun suhtautuminen on tätä luokkaa. Onko ympärilleni osunut jotenkin poikkeuksellisen mulkeroita ihmisiä vai mistä on kyse?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat itse mulkerolta joka odottaa ylistystä tekemisistään.
Sana "kiitos" yleensä riittää, pankkitiliäsi ei veloiteta, jos sen saat kakistettua ulos, kuuluu ihan käytöstapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. kohtaan. Ei kai noin voida oikeasti ajatella?
Tottakai ja ikävä kyllä on vanhempia, jotka nimenomaan tuovat lahjoja, jotta toivovat, että heidän lastaan kohdellaan vähän paremmin, tai esimerkiksi heidän myöhästelyjä annetaan leppoisammin anteeksi.
Lähtökohtaisesti melko paranoidinen asenne.
Jos se työntekijä ei kehdannut sanoa ettei herkkukoreja voi syödä. Joku hygieniakäytäntö kunnalla? Tai salaa syövät.
Jep. Kiittämättömien sukupolvi. Minä- minä sukupllvi. Sa olet sen arvoinen- sukupolvi. Lisäksi narsistit, ketkä ovat katelliset ja haluaisivat ansaitsemani kiitokset itselle. Viidakkossa ollaan ajat sitten jo. Viimeinen maailmansota, covid ja Ukraina sota ovat inhimmillisten ihmisten lukumäärrä vieläkkin drastisemmin kahantanut. Älä turhaa vaivautuu tousten takia. Panostaa omaa perheeseen- lapsiin, mieheen, itseään. Hyvää voit tehdä vaan niille, ketkä osaavat olla kiitollisia ja iloisia siitä. Muuten heität vaan helmiä sioille.
Osaatko katsoa muiden kulmasta: sekaannut muiden asioihin, neuvot kysymättä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. kohtaan. Ei kai noin voida oikeasti ajatella?
Tottakai ja ikävä kyllä on vanhempia, jotka nimenomaan tuovat lahjoja, jotta toivovat, että heidän lastaan kohdellaan vähän paremmin, tai esimerkiksi heidän myöhästelyjä annetaan leppoisammin anteeksi.
Etkö ymmärtänyt luettua? Lahjat viediin lasten vanhemmille, ei kasvatajille.
Olin itse aikalailla samanlainen ja huomasin vastaavaa. Sitten tuli elämässä tilanne ja toinenkin, ja jouduin miettimään asioita isommalla skaalalla uusiksi ja niin tämä auttamisenhalukin muuttui.
1. Mitkä ne omat motiivit pohjimmiltaan oli? Itse kuvittelin tekeväni hyviä tekoja pyyteettömästi, mutta pohjalla olikin harras toive tulla hyväksytyksi ja ehkä jopa ihailluksi.
2. Tuputin hyväntahtoisuuttani kaikille, siis aivan kaikille. Välittämättä siitä, tarvitsivatko/ halusivatko ihmiset niitä. Ja useimmat eivät halunneet, sillä teot oli usein ylenpalttisia ja moni koki sen vuoksi alemmuudentunnetta ja jäävänsä minulle velkaa. Siksi kiitosta harvemmin tulee!
3. Lopulta mulle jäi paha fiilis, koska en saanut haluamaani reaktiota aikaan, usein päinvastaisia.
Tajusin, että saan ja pitää valita tarkkaan kohteensa. Teen hyviä tekoja harvemmin ja vain tilanteissa, joissa niille on oikeasti kysyntää. Usein pyynnöstä tai jos olen varma, että kohde tarvitsee sitä. En enää omasta tarpeestani olla hyvä. Näin myös säästän itseäni ja se on ollut se suurin palkinto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
:Jep. Kiittämättömien sukupolvi. Minä- minä sukupllvi. Sa olet sen arvoinen- sukupolvi. Lisäksi narsistit, ketkä ovat katelliset ja haluaisivat ansaitsemani kiitokset itselle. Viidakkossa ollaan ajat sitten jo. Viimeinen maailmansota, covid ja Ukraina sota ovat inhimmillisten ihmisten lukumäärrä vieläkkin drastisemmin kahantanut. Älä turhaa vaivautuu tousten takia. Panostaa omaa perheeseen- lapsiin, mieheen, itseään. Hyvää voit tehdä vaan niille, ketkä osaavat olla kiitollisia ja iloisia siitä. Muuten heität vaan helmiä sioille.'
Covid mainittu.
Ei multa. 👋
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. kohtaan. Ei kai noin voida oikeasti ajatella?
'Tottakai ja ikävä kyllä on vanhempia, jotka nimenomaan tuovat lahjoja, jotta toivovat, että heidän lastaan kohdellaan vähän paremmin, tai esimerkiksi heidän myöhästelyjä annetaan leppoisammin anteeksi.'
'Etkö ymmärtänyt luettua? Lahjat viediin lasten vanhemmille, ei kasvatajille.'
Eikä nämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. kohtaan. Ei kai noin voida oikeasti ajatella?
Tottakai ja ikävä kyllä on vanhempia, jotka nimenomaan tuovat lahjoja, jotta toivovat, että heidän lastaan kohdellaan vähän paremmin, tai esimerkiksi heidän myöhästelyjä annetaan leppoisammin anteeksi.
Julkisella puolella on ohjeet sitä millaisia lahjoja he voivat vastaan ottaa, esim. lahjakortit on kielletty ja pitää olla arvoltaan pieni. Mitään tarkkoja rajoja ei taida olla niin se on vähän tapauskohtaista mitä vaikka lastenhoitajat tai opettajat voivat vastaanottaa. Politiikoille voit antaa arvokkaita lahjoja, mutta jos opettajalle annat lahjakortin hierontaan niin se on lahjontaa ja ei käy!
Tuohon herkkukoriin, opettajilla voi olla kunnalta ohjeet, minkä arvoisia lahjoja saa ottaa vastaan, eikä raja ole kovin korkea. Yksittäiselle opettajalle herkkukori voisi hyvinkin mennä rajan yli, useammalle työntekijälle jaettuna ehkä ei. Ehkä lastentarhan työntekijä ynnäili päässään, että mitä tässä nyt, onko kielletty lahjus vai saako viedä kahvitilaan, eikä siksi muistanut kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ihmiset ovat moukkia, mutta lopulta heillä on siihen oikeus. Älä koskaan tee MITÄÄN siksi, että odotat MINKÄÄNLAISTA kiitosta. Kiitollisuudesta tulee toki hyvä mieli puolin ja toisin, mutta ei voi olettaa, että sitä saa.
Ohje: auta, jos joku oikeasti tarvitsee apua. Vähän kuin puolivahingossa autat ilman minkäänlaista tungettelua. Älä odota kiitosta, toisen hyvä mieli on se kiitos. Pyyteetön apu on se mistä maailmassa on puute. Jeesustelevaa pätemisentarpeista marttyyriapua taas on ylenpalttisesti tarjolla. Jos ei ole energiaa ja hyvää mieltä olla aidosti empaattisen auttavainen, älä osallistu mihinkään ylimääräiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. kohtaan. Ei kai noin voida oikeasti ajatella?
Tottakai ja ikävä kyllä on vanhempia, jotka nimenomaan tuovat lahjoja, jotta toivovat, että heidän lastaan kohdellaan vähän paremmin, tai esimerkiksi heidän myöhästelyjä annetaan leppoisammin anteeksi.
Sanovatko he näin vai mistä tulkitset? Yhdestä herkkukorista jouluna ei paljon voi päätellä.
Oma arvioni on, että kiittämättömyys on lisääntynyt huomattavasti. Samoin sellainen turhasta valittaminen.
Ennen oltiin tyytyväisempiä vähempään ja arvostettiin sitäkin, jos jotain saatiin. Toista on nykyään. Lapsi oli saanut seurakunnan kerhosta joulun alla viime vuonna keskikokoisen rusinarasian, piparin ja lakritsin. Eiköhän tuosta ollut joku vanhempi vetänyt palkokasvin nenään, kun on kuulemma ikävää antaa 2-5 v lapsille noin paljon sokeria...Aivan älytöntä ja turhasta valittamista.
Suren itse kauheasti tätä nykykulttuuria, jossa hyviä tekoja ei enää arvosteta ja pahimmillaan vielä ilkeillään päälle.
"Lupasin järjestää erääseen ryhmään kuuluville ihmisille tapaamisen ihan hyvää hyvyyttäni. En siis ole ryhmässä vastuuhenkilönä ja tällaisia tapaamisia kaivattaisiin, mutta kukaan ei ole ottanut järjestääkseen. Tarjoan tilan tapaamiselle kotini läheltä ja kahvit osallistujille. Heti alkoi kitinä, miten tapaaminen on hankalassa paikassa (lähijunayhteyden päässä) ja väärään aikaan (arki-iltana)."
Tämä. Itsellä vastaava kokemus. Paras on, että olin järkkäämässä tapaamista Espoon länsilaidalla ja ihmiset kitisivät, että kun on liian vaikeaa tulla sinne Vantaalta. :D Ymmärtäisin, jos toteaisivat, että en nyt lähde Turusta/Lahdesta/Peräseinäjoelta sinne, mutta tuollainen välimatka on säälittävän lyhyt satojen kilometrien päästä muuttaneen näkökulmasta.
Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia kuin ap:llä, joten ymmärrän häntä hyvin.
Monella tuntuu menevän tässä keskustelussa sekaisin termit "auttaminen" ja "ilahduttaminen". Itse olen aina ollut sellainen, että olen halunnut ilahduttaa muita vaikka leipomuksilla tai jollain pienellä yllärillä ihan vaan sen ilon takia, jonka molemmat saa siitä. On ollut hämmentävää huomata, miten harva ihminen täällä oikeasti ajattelee muita, saati että haluaisi jotenkin ilahduttaa (pyyteettömästi, ihan muuten vaan, ei siis esim. jouluna tms) ja varsinkaan että oikeasti alkaisi sitten tekemään jotain että saisi jollekin toiselle iloa.
Aika paljon pahaa mieltä tuli monien vuosien aikana juuri kiittämättömyydestä ja siitä, että epäiltiin olevan joku epämääräinen salainen motiivi jne.
Nykyään keskityn itseeni ja omaan perheeseen ja harkitsen erittäin tarkkaan jos ilahdutan jotakuta perheeni ulkopuolista. Suosittelen ap:lle samaa :-)
Fakta on se, että suurimmalla osalla ihmisistä ei tule edes ikinä mieleen, että lähimmäistä voisi ilahduttaa ilman mitään erityisempää syytä ja motiivia. Sitten ihmettelevät jos joku tekee niin ja saattavat olla moukkia eivätkä edes kiitä.
Mua kiinnostaa minkä ikäisiä nuo lapset on, joille teit joulukalenterit? Toki tavallaan ymmärrettävää jos pienistä lapsista kyse. Toisaalta äiti olisi voinut varmasti estää tapahtuneen, eli tulee ikävästi sellainen vaikutelma että tämä äiti ei arvostanut sun työtä ja kalentereita yhtään. Tosi kurjaa.
Tein yhtenä jouluna mun vanhemmille 60+ sellaisen pakettijoulukalenterin, johon olin oikein ajatuksella ostanut pieniä ylläreitä ja numeroinut paketit jne. Esim. 6.12. oli sinivalkoinen kynttilä ja sitten muissa oli esimerkiksi makeisia, sukkia, pieniä kodin tavaroita (joita tiesin heidän tarvitsevan) jne.
Meni pikkasen hermo, kun äitini, joka on siis yli 60-vuotias kertoi sitten joskus joulukuun alussa, että hän avasi jo kaikki paketit. Juu oli viimeinen kerta kun tein joulukalenterin siihen osoitteeseen...
Tottakai ja ikävä kyllä on vanhempia, jotka nimenomaan tuovat lahjoja, jotta toivovat, että heidän lastaan kohdellaan vähän paremmin, tai esimerkiksi heidän myöhästelyjä annetaan leppoisammin anteeksi.