Miten lapsiperheen metatyötä siirretään miehelle ilman, että lapsi siitä kärsii?
Oma kokemus omasta miehestä on tämä. Jos miehelle sanoo, että tänä syksynä sinä huolehdit lapsen talvivaatteet, niin joko mitään ei tapahdu niiden suhteen eli lapsella ei sitten ole talvivaatteita, tai sitten mies käy ostamassa vain haalarin, joka on väärää kokoa ja jättää hankkimatta pipot, kintaat ja talvikengät ym. Eli lapsi on ilman niitä. Kamala tilanne lapselle, koska ei Suomessa voi olla ilman talvivaatteita. Jos miehelle sanoi, että sinä huolehdit lapsen synttärit tänä vuonna, niin lapsi saa yhden lahjan ja pöydässä on tarjolla suklaalevy. Ja lapsi itkee lohduttomana minulle miksi ei ole kakkua, miksi tänä vuonna ei tullut yhtään vieraita jne. Jos miehelle sanoo, että sinä vastaat wilmasta joulukuun, niin mies kyllä käy lukaisemassa wilman, mutta ei huolehdi wilmaviestien ohjeiden mukaan, että lapsi olisi oikeaan aikaan koulun joulujuhlassa, siellä olisi siistimmät vaatteet päällä, lapsella olisi mukana jotain herkkuja luokan pikkujoulutunnille kuten piti jne. Ja lapsi kärsii tästäkin, tietenkin, ja itkee minulle. Ja meillä sentään on vain yksi lapsi.
Joten, miten perheen metatyötä siirretään miehelle niin, että lapsi ei tässä joudu kärsijäksi?
Kommentit (1945)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyö. Laiskojen kotiäitien selitys sille miksi laiminlyövät kodin ja lapsensa huollon. Se mies käy töissä 160h/kk + työmatkat. Jos siellä kotona tekee edes 30% tuosta ajasta jotain järkevää. Sen miehen ei tarvi tehdä yhtään mitään. Kun se kotona oleva nainen on hoitanut kaiken. Ehtii vielä päikyttää .ja katsella sarjoja monta tuntia.
Naiset käy ihan yhtä lailla töissä samat ajat.
Pikkuvauvojen kanssa vähän aikaa jompi kumpi vanhemmista täytyy olla kotona, mutta nykyään se voi yhtä hyvin olla isä kuin äitikin.
Hauskaa tässä on, että lakiteknisesti ainoastaan äidin on pakko huolehtia lapsesta eikä pääse töihin ennen 8kk ikää. Isälle tämä on vapaaehtoista. Se, saako äiti viimeisiltä kuukausilta edes vanhempainpäivär
Lain mukaan äidin (synnyttäneen vanhemman) on oltava poissa töistä 40 arkipäivää synnytyksen ympärillä.
Tätä kutsutaan raskausrahakaudeksi (aiemmin äitiysvapaa).
Kyse ei ole vain Kelan maksusta vaan työkiellosta.
Työsopimuslain mukaan tämä 40 päivän jakso on pakollinen vapaa työnantajan näkökulmasta.
Synnyttänyt vanhempi ei saa tehdä työtä tänä aikana, vaikka haluaisi.
Kyllä, raskausrahakausi on aidosti pakollinen.
Ja kyllä, se voi aiheuttaa tilanteen, jossa henkilö menettää tuhansia euroja, koska työssäkäynti ei ole sallittua lainsäädännön vuoksi.
Se on yksi suomalaisen perhevapaalain eniten kritisoituja kohtia ja kritiikki on perusteltua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtamalla miestä, tuo sinun nykyinen ei älyä sädehdi.
Hän nyt kuitenkin esim. töissä on ihan pätevä, huolehtii siellä hyvin laajasti kaikenlaisia asioita ja vastaa työssään itsenäisesti isosta kokonaisuudesta. Yliopistotutkinnonkin suoritti. Eli kyllä hänellä älyä pitäisi olla. Ap
Joten hoida sinä oma osuutesi perheen hyvinvoinnista, sillä aikaa kun mies käy tekemässä rahaa teidän hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne metatyöt pitäisi siirtää isälle jos äiti ne hoitaa paremmin? Haluaisitko sinä tehdä talon remontit, sähkötyön, auton renkaiden vaihdon, piharakennuksen rakentamisen yms. jos mies hoitaisi ne kuitenkin näppärämmin. Tasa-arvossa on menty aivan liian pitkälle. Naiselta nyt vaan lastenhoito sujuu paremmin ja yleensä naisella on siihen luontainen ote. Mies ei ajattele tätä hetkeä juuri pidemmälle.
No multa sujuu sähkötyöt paremmin, sen alan insinööri kun olen.....
Lasten hoitamisesta en pidä yhtään, eikä pidä moni muukaan nainen. Se nyt vaan on pakko hoitaa, jos ei sitä kukaan muu tee. Vaikka sitten pitkin hampain.
Uuvatteja kyllä miehet on, jos eivät osaa niin yksinkertaisia asioita. Ei muuta voi sanoa.
Ehkä ihan hyvä, että naiset syrjäyttää tollaset työmarkkinoilla. Kun aivosoluja näyttää olevan korkeintaan kaksi.
N
Vierailija kirjoitti:
Metatyö 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Mun mies ymmärtää tän käsitteen hyvin.
Meillä kun on sellanen kummallinen järjestely, että mä tuon leivän pöytään ja mies on päävastuullinen kodista ja lapsista. Hän sanoo, että ne miehet, jotka väittää ettei sitä ole olemassa, ovat ihan pihalla koko hommasta. 😬
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtamalla miestä, tuo sinun nykyinen ei älyä sädehdi.
Hän nyt kuitenkin esim. töissä on ihan pätevä, huolehtii siellä hyvin laajasti kaikenlaisia asioita ja vastaa työssään itsenäisesti isosta kokonaisuudesta. Yliopistotutkinnonkin suoritti. Eli kyllä hänellä älyä pitäisi olla. Ap
Joten hoida sinä oma osuutesi perheen hyvinvoinnista, sillä aikaa kun mies käy tekemässä rahaa teidän hyväksi.
Harmi kun Suomessa ei ole sellaista systeemiä, että miehen rahoista oikeasti myös menisi vaimon ja lasten hyväksi senttiäkään. Ei sitä mikään taho valvo.
Pakko siis käydä töissä ja jakaa lastenhoito puoliksi. :)
(Tai sitten olla tekemättä lapsia, koska on väärin heitä kohtaan, ettei pysty turvaamaan heille elantoa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietityttää, että miten yksinhuoltajamiehet pärjää näissä asioissa? Päiväkodissa ja koulussa ollaan yleensä (ainakin meitä äitejä kohtaan) tarkkoja siitä, että lapsilla on säänmukaiset ja asialliset varusteet, ja että kaikki lippulappuset ja lääkäriajat hoidetaan ajallaan. Kuka ne sitten hoitaa jos ei isät, vai eikö heiltä vaadita samaa kuin äideiltä? Vai tekevätkö he ne asiat pakon edessä kumminkin, eli tällöin kyse ei ole kyvyttömyydestä vaan haluttomuudesta?
Kyse on epämukavuusalueelle menemisestä, joihin yksinhuoltaja-isät joutuvat menemään. Nimität sitä haluttomuudeksi. Niin varmaan, mutta itse olet yhtä haluton menemään omille epämukavuusalueillesi. Se on perusinhimillinen ominaisuus.
Lisäksi naiset omivat lastenvaatteiden oston lasten ollessa pieniä ja söpöjä vauvoja, koska haluavat muodikkaampia vauvanvaatteita kuin kaverin vauvalla on tai
Mitä hittoa? Ensinnäkin... vauvat eivät ole söpöjä. Toisekseen, vauvat eivät välitä siitä, minkä värinen paita heillä on päällä.
Miksi ikäloppu täti kuvittelee tietävänsä, mitä me nuoret naiset asioista ajatellaan? Imet naisvihaa itseesi näköjään kuin pesusieni.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne metatyöt pitäisi siirtää isälle jos äiti ne hoitaa paremmin? Haluaisitko sinä tehdä talon remontit, sähkötyön, auton renkaiden vaihdon, piharakennuksen rakentamisen yms. jos mies hoitaisi ne kuitenkin näppärämmin. Tasa-arvossa on menty aivan liian pitkälle. Naiselta nyt vaan lastenhoito sujuu paremmin ja yleensä naisella on siihen luontainen ote. Mies ei ajattele tätä hetkeä juuri pidemmälle.
Haluaisin. Koska mä olen hyvä niissäKIN. Ja tykkään tehdä noita. Esim. pihasauna tuli laitettua ja hyvä tuli, miestenkin mielestä. Mutta en ikinä uskaltaisi kenenkään muksuja hoidella, mutta saunan rakennuksessa, renkaitten vaihdossa jne uskallan neuvoa ja osallistuakin, kun se on kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin jos mies ei ole ennen huolehtinut lasten lounaasta, et voi olettaa että hän osaa hoitaa sen juuri oikeaan aikaan ja leikkaa lautaselle juuri ne sinun haluamat vihannekset. Jos isä syöttääkin lounaan tunnin väärään aikaan ja unohtaa vihannekset, onko se perheriidan arvoinen asia?
Joo, väärät vihannekset ja lounas tunnin väärään aikaan onkin ihan sama juttu kuin se, että lapsen (joka varmaan haluaisi ulkona ollessa leikkiä eikä seistä kädet taskussa) pitää olla kädet paljaina talvella koska isä ei ole tullut ajatelleeksi, että tarttisi hankkia muitakin talvivaatteita kuin haalari.
Huomasithan, että ap kuvasi tuota jälkimmäistä tilannetta?
Luitko vain tuo yhden esimerkin vai etkä vain ymmärtänyt kaikkea muuta? Ehkä juuri tuosta syystä kommunikointi ei toimi. Poimitaan hädällä joku itseä ärsyttävä juttu ja aletaan tökkimään sitä. Tsemppiä sinulle nykyiseen ja tuleviin parisuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Myö tehtiin kirjallinen sopimus vaimon kanssa lasten hoidosta ja kustannuksista. Minä en olisi halunnut lasta ollenkaan, mutta vaimo vinkui ja vinkui niin, että päädyttiin tähän ratkaisuun. Nyt vaimo on kantanut 100% vastuuta 5 vuotta lapsestamme.
Viime kuukausina vaimo on halunnut uuden lapsen. Olen muistuttanut, että hänellä on juuri ja juuri varaa tuohon yhteen. Esimerkiksi hän maksaa oman puolensa vuokrasta toisinaan myöhässä, niin, että joudun lainaamaan rahaa 3% kuukausikorolla. Toisinaan on myös noloa, että minä käyn ravintolassa syömässä ja muu perhe joutuu tyytymään tonnikalan ja makaronin syömiseen kotona
Jännä miten täällä miesten huumori on niin helvetin huonoa. Suomessa mieskoomikotkin on yleensä todella ankeita. Esimerkiksi Siskonpeti sarjan tasoista huumoria ei miehistä kovin usein irtoa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta vaikuttaa kovin tutulta.
Omakin mieheni tekee vain välttämättömän ja oikaisee aina kun mahdollista. Ymmärrän toki, että vaatimustasomme on erilaiset.
Mutta miksi miehen mielestä hän voi vaatia asioita tehtävän hänen tavalla? Esimerkiksi mieheni mielestä on ok vaatia, että puistelen auton matot aina kun niihin kulkeutuu vähänkin jotain roskaa, mutta minä en saa vaatia samaa asiaa kotimme eteisessä? Sielläkin on kengistä tullutta hiekkaa mutta en saa vaatia miestäni imuroimaan hänen mielestään.
Jos mies vaatii, että kaupasta pitää muistaa ostaa leikkelettä koska hän syö sitä- minä vaadin, että sieltä tuodaan myös kurkkua ja tomaattia koska koko loppu perhe syö niitä leivän päällä.
Miksi miehillä tuntuu olevan oikeuksia mutta ei velvollisuuksia?
Miksi miehet usein jättävät hoitamansa asian perheessä puolitiehen? Esimerkiksi juuri tuo, että lapsella on topp
Montako kertaa vuodessa teillä on joulu ja synttärit?
Tää täs meta höpötyksessä ärsyttää. Ruokaa pitää olla aina/ siivota pitää aina. Ne ei ole metatöitä. Nää syndet on tiedossa synnäriltä asti. Eli tarjoilu, ajankohta ja vieraat.
Vaatetus on itsestäänselvyys. Mun lapsella on nyt haalarit menossa pieneksi. Ei stressata ostetaan joulun jälkeen alesta. Pipoja, sukkia, hanskoja kenkiä ostellaan tarpeen mukaan. En ymmärrä mitä ajattelutyötä tämäkään vaatii. Kaupat on nykyään auki melkein kokoajan, nettikaupat toimittaa vrk kotiin.
Vilma on perseestä. Sen myönnän.
Montako kertaa vuodessa teillä on joulu ja synttärit?
Joulu kerran vuodessa, mutta valmisteluineen ja eri osineen kestää yli kuukauden. Ekasta adventista loppiaiseen. Synttäreitä meidän lapsilla on neljä vuodessa. Kaikki työt näihin liittyen per synttärit ajoittuu noin kahden viikon ajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta vaikuttaa kovin tutulta.
Omakin mieheni tekee vain välttämättömän ja oikaisee aina kun mahdollista. Ymmärrän toki, että vaatimustasomme on erilaiset.
Mutta miksi miehen mielestä hän voi vaatia asioita tehtävän hänen tavalla? Esimerkiksi mieheni mielestä on ok vaatia, että puistelen auton matot aina kun niihin kulkeutuu vähänkin jotain roskaa, mutta minä en saa vaatia samaa asiaa kotimme eteisessä? Sielläkin on kengistä tullutta hiekkaa mutta en saa vaatia miestäni imuroimaan hänen mielestään.
Jos mies vaatii, että kaupasta pitää muistaa ostaa leikkelettä koska hän syö sitä- minä vaadin, että sieltä tuodaan myös kurkkua ja tomaattia koska koko loppu perhe syö niitä leivän päällä.
Miksi miehillä tuntuu olevan oikeuksia mutta ei velvollisuuksia?
Miksi miehet usein jättävät hoitamansa asian perheessä puolit
Vaan muutaman kerran. Mutta kato Metan hengessä sitä joulua on alettava suunnittelee tammikuun 1. Synttärit samoin. Eihän nyt lasten synttäreitä alle vuoden metailulla järjestetä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myö tehtiin kirjallinen sopimus vaimon kanssa lasten hoidosta ja kustannuksista. Minä en olisi halunnut lasta ollenkaan, mutta vaimo vinkui ja vinkui niin, että päädyttiin tähän ratkaisuun. Nyt vaimo on kantanut 100% vastuuta 5 vuotta lapsestamme.
Viime kuukausina vaimo on halunnut uuden lapsen. Olen muistuttanut, että hänellä on juuri ja juuri varaa tuohon yhteen. Esimerkiksi hän maksaa oman puolensa vuokrasta toisinaan myöhässä, niin, että joudun lainaamaan rahaa 3% kuukausikorolla. Toisinaan on myös noloa, että minä käyn ravintolassa syömässä ja muu perhe joutuu tyytymään tonnikalan ja makaronin syömiseen kotona
Jännä miten täällä miesten huumori on niin helvetin huonoa. Suomessa mieskoomikotkin on yleensä todella ankeita. Esimerkiksi Siskonpeti sarjan tasoista huumoria ei miehistä kovin usein irtoa.
Mikä tekee tilanteestani koomisen? Analyyttisellä ja järkipohjalla ollaaan tehty nämä ratkaisut, niin että sekä minä, että puoliso voitamme
Vierailija kirjoitti:
Montako kertaa vuodessa teillä on joulu ja synttärit?
Joulu kerran vuodessa, mutta valmisteluineen ja eri osineen kestää yli kuukauden. Ekasta adventista loppiaiseen. Synttäreitä meidän lapsilla on neljä vuodessa. Kaikki työt näihin liittyen per synttärit ajoittuu noin kahden viikon ajalle.
Kannattaisiko vähän keventää ettei olis elämä niin raskasta.?
Vierailija kirjoitti:
Minulla unohtuu hanskat, villasukat ja pipo ostamatta, koska en itsekään sellaisia käytä. Ei tule mieleenkään, että ne pitäisi ostaa.
Viimeksi ostin haalarin ja ei kuulema musta (oma suosikkivärini) käy 3-vuotiaalle tyttärellemme. Karmeet huutoraivarit sain vaimolta. Ja sit raivos lisää kun ei ollu noita lisävarusteita...
En enää halua käydä ostamassa lapsen vaatteita. Käyköön vaimo itse, jos tietää mitä haluaa...
Teillä on siis 2 idioottia. Ensinnäkin haalarin värillä ei ole mitään väriä jos on oikeaa kokoa. Toiseksi millainen helvetin uuno ei tajua että lapsi tarvii lumileikkeihin hanskat? Sääliksi käy lasta jolla kumpikin vanhemmista aivan pihalla prioriteeteista.
Vierailija kirjoitti:
Montako kertaa vuodessa teillä on joulu ja synttärit?
Joulu kerran vuodessa, mutta valmisteluineen ja eri osineen kestää yli kuukauden. Ekasta adventista loppiaiseen. Synttäreitä meidän lapsilla on neljä vuodessa. Kaikki työt näihin liittyen per synttärit ajoittuu noin kahden viikon ajalle.
Hyvä esimerkki siitä miten itse rakennetaan stressi ja ongelmat.
Minun mieheni oli samanlainen. Erilliset yksittäiset asiat alkoi sujua vasta kun erikseen pyysin, muistutin ja vaadin. Mutta ei koskaan oma aloitteisesti tai itse vastuuta ottaen. Lopulta ajattelin että en ole valmis eroamaankaan jotta lapsi ei olisi vässykkä isänsä kanssa keskenään jokatoinen viikko. Päätin henkisesti alkaa yksinhuoltajaksi. Tipautin miehen suunnitelmista ja arjesta pois. Kävimme mukavissa reissuissa ja teimme mukavia juttuja ja elämä keveni huomattavasti kun osasin nähdä yksittäisen kauppareissun mieheni puolelta pienenä helpotuksena yksinhuoltajan elämään. Toki muutenkin henkisesti otin etäisyyttä miehestä. Meni muutama kuukausi kun hän alkoi kysellä että mitä suunnitelmia meillä on ja hän voisi kyllä tehdä päivän ruoan yms. Jäi niin totaalisen ulos perheestämme että halusi alkaa osallistua. Tätä olen palauttanut pienemmissä määrin myöhemminkin käytäntöön kun mies ei ole muistanut haluaan olla perhe elämän keskiössä. Suosittelen kaikille. Toki ryhdistäytytymisen jälkeen tuli opettelua siitä mitä pitää ottaa päiväkotiin lapselle. Jne. Mutta kun hakee lapsen jolla ei ole ollut unilelu tai hanskat mukana ja kohtaa ne aikuisten katseet ja lapsen itkun oppii nopeammin kantamaan vastuunsa kuin siinä että minä valittaisin vieressä.
Sulla on varmaan hyvä palkka?
Lasten haalarit on noin satasen tai ylikin, jos haluaa kunnollisen. Alesta voi saada jopa puoleen hintaan, siksi ostoa on tapana suunnitella- plus sen takia, että kaupoissa on jo seuraavan sesongin vaatteet esillä silloin, kun tarvitsisit meneillään olevan tuotteita...me naiset osataan ennakoida, ja ostetaan siksi etukäteen. Miehistä se voi olla "turhaa", kun eivät ymmärrä esim. tuota vaatesesonkia.
Joka päivä ei myöskään voi syödä pitsaa, eikä nälkäinen lapsi jaksa/halua lähteä kauppaan. On parempi ennakoida tässäkin.
Synttärit on järjestettävä niin, että kutsu on vieraalla viimeistään viikkoa ennen, mielellään aikaisemmin. Kakun tilaamisessa on noin viikon vaatimus usein siinäkin. Toki rahalla voi saada nopeamminkin.