Miten lapsiperheen metatyötä siirretään miehelle ilman, että lapsi siitä kärsii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla miestä, tuo sinun nykyinen ei älyä sädehdi.

Hän nyt kuitenkin esim. töissä on ihan pätevä, huolehtii siellä hyvin laajasti kaikenlaisia asioita ja vastaa työssään itsenäisesti isosta kokonaisuudesta. Yliopistotutkinnonkin suoritti. Eli kyllä hänellä älyä pitäisi olla. Ap

Googleta termi weaponized incompetence. Tätä harrastavat ihan kaikenlaiset miehet koulutustaustasta tai työstä riippumatta. Ei ole siis siitä kiinni, etteikö he tajuaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan, että teette aluksi vaikka puolen vuoden ajan yhdessä nämä kuvaamasi työt. Istutte keittiön pöydän ääreen, juttelette, ideoitte, kirjoitatte kalenteriin kuka tekee mitä ja milloin. Anna tilaa isän mielipiteille, esim synttäreillä ei tarvita välttämättä kakkua, jos isä on ideoinut jäätelöbuffetin tms.

Jos lapsi haluaa kakun niin miksi isä alkaa ideoimaan jotain jäätelöbuffettia? Lapsen synttärit on helpoimmat juhlat järjestää. Kysyy vaan lapselta millaiset juhlat haluaa ja sitten vaan toteuttaa lapsen toiveet. Ei vaadi aikuiselta muuta. 

Äiti sanoi aikoinaan älä ikinä tee mitään asiaa kolmea kertaa peräkkäin. Mies olettaa tästä, että haluat omia kyseisen asian itsellesi. 

Itse käsitän tasa-arvon siten, että seistään rintarinnan ja saadaan tukea toistemme vahvuuksista mutta joku näkee sen näköjään niin, että ne talvihaalarit ostetaan vuorovuosin ettei ole alisteisessa asemassa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Sosiaaliviranomainen sanoi, että "sen kanssa pitää vaan elää". Itse tein niin että jätin lapsen kärsimään miehen kanssa ja lopetin oman kärsimykseni, eli en todista miehen "lapsenhoitoa" enää. En ole säätänyt lakia, missä lapset jätetään heitt..siis miehen huollettaviksi. Kukaan täyspäinen ei sellaista säätäisi.

Joo, tuo ajatus että mies on tasa-arvoinen aikuinen naisen kanssa on täysin mahdoton. Monet miehet ei muutu mitenkään lapsia saatuaan, vaan pitää kaikki poikavuosien leikit ja harrastukset, vaikka pitäisi toimia huoltajana ja kasvattajana lapselle. Lapsi on joku asuste, josta on kiva esitellä kavereille ja ottaa mukaan tapahtumiin.

Miehet haluaa lapsia niin kuin lapset haluavat koiranpennun.

Ei taida tuossa tilanteessa onnistua metatöiden siirtäminen. Mielestäni lapsen hyvinvointi on tärkeintä, joten ehdottaisin, että tee itse metatyöt ja siirrä miehelle mahdollisimman paljon käytännön töitä, jos mahdollista. Sinä teet ostoslistan, mies käy kaupassa. Sinä huolehdit, että kaverin synttäreille on lahja ja sopivat vaatteet, mies vie lapsen juhliin, jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla miestä, tuo sinun nykyinen ei älyä sädehdi.

Hän nyt kuitenkin esim. töissä on ihan pätevä, huolehtii siellä hyvin laajasti kaikenlaisia asioita ja vastaa työssään itsenäisesti isosta kokonaisuudesta. Yliopistotutkinnonkin suoritti. Eli kyllä hänellä älyä pitäisi olla. Ap

Googleta termi weaponized incompetence. Tätä harrastavat ihan kaikenlaiset miehet koulutustaustasta tai työstä riippumatta. Ei ole siis siitä kiinni, etteikö he tajuaisi. 

Voi olla noinkin, mutta nyt kiinnostaisi syiden sijaan ihan käytännön neuvot, että miten osa metatöistä oikeasti ja käytännössä siirretään miehelle niin, että lapsi ei siinä joudu kärsimään. Ap

Sitä se isyyden mallin puutos teettää.

Vierailija kirjoitti:

Äiti sanoi aikoinaan älä ikinä tee mitään asiaa kolmea kertaa peräkkäin. Mies olettaa tästä, että haluat omia kyseisen asian itsellesi. 

Itse käsitän tasa-arvon siten, että seistään rintarinnan ja saadaan tukea toistemme vahvuuksista mutta joku näkee sen näköjään niin, että ne talvihaalarit ostetaan vuorovuosin ettei ole alisteisessa asemassa? 

Me ollaan sektoroitu, mä hoidan metatöineen hommat a, b ja c ja mies hommat x, y ja z. Tämä ei toimi, jos jompikumpi on vähääkään sitä mieltä, että niitä hommia ei tarvitse tehdä lainkaan tai jos jako on epätasainen ajankäytön ja voimien suhteen.

Ei ne vaan tajua. Eikä välitä eikä edes kiinnosta. Se on miehelle ihan se ja sama, vaikka lapsi kulkisi paljain käsin kevääseen asti. Kun ei vaan kiinnosta. Niin siinä on aika turha käydä mitään keskustelua kun ei se mene perille kumminkaan. Ap, onneksi teillä on vain yksi lapsi, älkää tehkö enempää. 

Olis kyllä aina pirun kiva kuulla sen toisen osapuolen näkemys.

Meillä vaimon kanssa sovitaan just esim näistä vaate ostoksista.  Minä ostan lasten talvivaatteet. No syyskuussa alkaa mäkätys kun +15.   Lokakuussa kun +10 hermo menee ja hän on käynyt ostamassa kuteet.  Joulu/ tammikuussa ne sitten menee käyttöön. 

Tätä on tapahtunut ihan älyttömän usein meidän pitkän liiton aikana. Kaikki pitäisi hoitaa heti vaikka ei ole mitään kiirettä.

Miehiltä ei vaadita mitään lapsena, joten ne ei osaa aikuisena. Kauhulla olen seurannut vierestä, miten tutuilta teinipojilta ei vaadita mitään mikä on saman ikäisille tytöille itsestäänselvyys.

Esim. nyt oli koulun itsenäisyyspäivän juhlat. Itse sanoin omalle tyttärelle, että etsii sopivat juhlavaatteet ja sitten ostetaan. Näiden poikien äiti osti lapsilleen puvut ja laittoi ne aamulla valmiiksi, että pojat saivat juhlavaatteet päälleen. Urheiluharrastuksessa tyttöni suunnittelee ja ostaa itse omat eväänsä. Nämä pojat odottavat, että äiti ostaa ja pakkaa. Tyttöni ostaa omat arkivaatteensa itse, osaa pestä ne tarvittaessa ja huolehtii, että tarvittavat on puhtaana silloin, kun pitää. Nämä pojat saa palvelun äidiltään. Lista esimerkeistä olisi loputon. Ja näilläkin pojilla on isosisko, joka on kasvatettu samoilla odotuksilla kuin tyttäreni. Eli nuokin vanhemmat osaa vaatia omatoimisuutta, mutta vain tytöltä.

Mites jos AP kuolee ja lapsen isä jää yksinhuoltajaksi? Miten hän sitten pärjää?

Hei AP! Minkä ikäinen sun mies on nyt? Kuinka kauan olitte seurustelleet, ennen kuin lapsi syntyi?

Ensin otetaan se mies lemmikkimarsuksi, jota sitten hellitään ja hoivataan olemalla pikkuvaimo, joka tekee kaiken ja sitten ihmetellään, kun mies ei yhdessä illassa muutukaan, kun väsytään siihen paapojan rooliin. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan, että teette aluksi vaikka puolen vuoden ajan yhdessä nämä kuvaamasi työt. Istutte keittiön pöydän ääreen, juttelette, ideoitte, kirjoitatte kalenteriin kuka tekee mitä ja milloin. Anna tilaa isän mielipiteille, esim synttäreillä ei tarvita välttämättä kakkua, jos isä on ideoinut jäätelöbuffetin tms.

Öö, kun se isä ei ideoi tai halua järkätä. Se ajatttelee että vttu taas jotain ylimääräistä, mihin nyt jotain synttäreitä edes tarvitsee, tuossa joku suklaalevy, siinä on sokeria, tuolla on asia kai hoidettu.

Miehellä pitäisi olla oma halu huolehtia lapsestaan että jotain tapahtuisi omasta kipinästä. Tyhmä esimerkki mutta kuvittele että joku liskonkasvattaja-ystävä kysyy sinua hoitamaan sen lemmikkejä viikon. Ystävä halii ja rapsuttelee liskojaan ja leikkii niiden kanssa, hakee niille jotain herkkupaloja spesiaalieläinkaupasta kaupungin toiselta puolen, kirjoittelee liskofoorumeille ja on kiinnostunut muiden liskoharrastajien lemmikeistä. Sinä menet hoitamaan niitä viikon ja hoitopäivinä dumppaat jotain geneeristä safkaa niiden häkkiin, katsot että niillä on vettä mutta et tee mitään ylimääräistä. Sinulla ei ole hoidettavaan mitään tunnesidettä tai mielenkiintoa ja haluat hommat vain hoidetuksi minimipanostuksella.

Omaa lastaan laiminlyövä vanhempi on ulkoistanut itsensä omasta perheestään ja epäonistunut luomaan tunnesiteen omaan lapseensa, jos ei halua hoitaa sen asioita edes sinnepäin.

Vierailija kirjoitti:

Hei AP! Minkä ikäinen sun mies on nyt? Kuinka kauan olitte seurustelleet, ennen kuin lapsi syntyi?

Tapasimme kun mies oli 30. Seurusteltiin ja mentiin naimisiin. Lapsi syntyi 7 yhdessäolovuoden jälkeen.  Mies on nyt 45. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ensin otetaan se mies lemmikkimarsuksi, jota sitten hellitään ja hoivataan olemalla pikkuvaimo, joka tekee kaiken ja sitten ihmetellään, kun mies ei yhdessä illassa muutukaan, kun väsytään siihen paapojan rooliin. 

Ei kyllä ollut meillä näin. En ole luonteeltani mikään hoivaaja. Enkä pikkuvaimo. Enkä ottanut vaikka kaikkia kotitöitä hoitaakseni seurusteluaikana tai muuta paapomista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on luuserimies. Meillä isä ihan oma-aloitteisesti hoitaa näitä asioita eikä tarvitse siirrellä mitään metatöitä mihinkään.

Pelimies? Onko pelannut shakkia? Jymäytti vaimoa, näyttelemällä ensin kohteliasta ja auttavaa. Mitkään alkuvaiheen redflagit eivät menneet perille? Nyt sitten voi elbailla kun lapset on laitettu ja kiltti vaimo saatu kotiin.

Sanoisin, että ei ole mahdollista, mies ei vain älyä, eikä ala toimia riittävän ajoissa. Minullakin on akateeminen mies, kiltti ja huolehtiva, mutta hän ei kykene hoitamaan ja ennakoimaan näitä. Kompensoin työkuormaa sillä, että sälytän miehelle sellaista hommaa, minkä tekemättä jättäminen ei tuo pahaa mieltä lapsille, ainoastaan harmia aikuisille. Piha-aitamme kaatui lahouttaan tämä kesänä, kun mies ei tehnyt sille (moneen vuoteen) mitään, mutta lapset on minun toimestani siisteinä oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla miestä, tuo sinun nykyinen ei älyä sädehdi.

Hän nyt kuitenkin esim. töissä on ihan pätevä, huolehtii siellä hyvin laajasti kaikenlaisia asioita ja vastaa työssään itsenäisesti isosta kokonaisuudesta. Yliopistotutkinnonkin suoritti. Eli kyllä hänellä älyä pitäisi olla. Ap

Googleta termi weaponized incompetence. Tätä harrastavat ihan kaikenlaiset miehet koulutustaustasta tai työstä riippumatta. Ei ole siis siitä kiinni, etteikö he tajuaisi. 

Voi olla noinkin, mutta nyt kiinnostaisi syiden sijaan ihan käytännön neuvot, että miten osa metatöistä oikeasti ja käytännössä siirretään miehelle niin, että lapsi ei siinä joudu kärsimään. Ap

Syy on myös oleellinen. Kun syynä on tuo, niin kuormitut sekä väsyt itse aivan totaalisesti ja saat hakata päätäsi seinään tän asian suhteen todennäköisesti loputtomiin ja olla aina "kytiksellä", että asiat varmasti hoituu.. Et pysty rentoutua ja luottaa. On jotain todella pahasti vialla, jos mies on niin itsekäs (eikä häntä yksinkertaisesti kiinnosta), että kykenee pahoittamaan lapsen (sekä sinun) mielen jatkuvasti ja aiheuttamaan jatkuvia pettymyksiä. Kuten aiemmin sanoin, ei ole kyse siitä etteikö mies tajuaisi tilannetta, häntä ei vain kiinnosta ja olettaa sinun hoitavan aina kaiken, koska et pysty katsoa lapsen pettymystä. 



Ja sori, tiedän ettei nyt tullut konkreettisia neuvoja. Haluan vaan, että ymmärrät, ettei tuohon ole välttämättä mitään ratkaisua.. Kun on noin perustavanlaatuinen ongelma eikä miestä vaan kiinnosta, vaikka sinä ja lapsi kärsitte.