Nepsylapsen takki pitäis saada pesuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miten toi diagnoosi liittyy mihinkään jos kellä tahansa on lempivaate joka saattaa mennä pesussa pilalle? Jos ei olis diagnoosia,sittenkö vois huolettomasti pilata vaatteen pesemällä eikä haittaa vaikka tulis paha mieli?

Mutta kun se nepsyn mielipaha voi olla potenssiin 100. Lisäksi asia voi pahimmillaan pyöriä mielessä viikkokausia, eikä hän mahda sille mitään. Aivot vain toimivat eri lailla. 

Monella lapsella on enemmän tai vähemmän voimakasta mielipahaa. Sen kanssa on vain opittava elämään. Miten pärjää tulevissa elämän vielä paljon vaikeammissa haasteissa, jos ei voi hyväksyä edes takin printin kulumista pesun takia?

Et tajunnut. Normilapsi kitisee,

Eli nepsylapsella on enemmän vapauksia ja vähemmän velvoitteita kuin normilapsella? Ennen tuota kutsuttaan hankalaksi lapseksi.

Kyllä,  ennen (ja nykyäänkin) meitä on kutsuttu hankaliksi lapsiksi, meitä on pahoinpidelty ja tapettu sen vuoksi. 

Ennen lapsille pidettiin kuria mikä nykyisin luokitellaan väkivallaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miten toi diagnoosi liittyy mihinkään jos kellä tahansa on lempivaate joka saattaa mennä pesussa pilalle? Jos ei olis diagnoosia,sittenkö vois huolettomasti pilata vaatteen pesemällä eikä haittaa vaikka tulis paha mieli?

Mutta kun se nepsyn mielipaha voi olla potenssiin 100. Lisäksi asia voi pahimmillaan pyöriä mielessä viikkokausia, eikä hän mahda sille mitään. Aivot vain toimivat eri lailla. 

Monella lapsella on enemmän tai vähemmän voimakasta mielipahaa. Sen kanssa on vain opittava elämään. Miten pärjää tulevissa elämän vielä paljon vaikeammissa haasteissa, jos ei voi hyväksyä edes takin printin kulumista pesun takia?

Sille autistiselle lapselle tulee

Ei ole nepsy jos ei mene lääkäriin hankkimaan diagnoosia. Minäkin olin aivan varmasti joku nepsylapsi mutta ei minuakaan mihinkään lääkäriin viety vaikka olin erilainen kuin muut.

Kuule autisti on autisti täysin riippumatta siitä, onko hänet diagnosoitu. Kyllä minun kahdeksankymppinen isäni on aina ollut autisti (asperger), vaikkei sellaista hänen lapsuudessaan diagnosoitu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miten toi diagnoosi liittyy mihinkään jos kellä tahansa on lempivaate joka saattaa mennä pesussa pilalle? Jos ei olis diagnoosia,sittenkö vois huolettomasti pilata vaatteen pesemällä eikä haittaa vaikka tulis paha mieli?

Mutta kun se nepsyn mielipaha voi olla potenssiin 100. Lisäksi asia voi pahimmillaan pyöriä mielessä viikkokausia, eikä hän mahda sille mitään. Aivot vain toimivat eri lailla. 

Mä nyt liityn keskusteluun ja kysyn ihan vilpittömästi, että kuinka pitkälle näissä joustamisissa mennään? Entä jos takissa on koirankakkaa? Antaa haista vaan?

Eikö nepsylasta voi oikeasti siedättää pettymyksille?

Jos joku takki pyörii mielessä viikkokausia niin millainen aikuisuus tuollaisella tulee olemaan? Onko ne miehet jotka stalkkaavat naisia, entisiä nepsylapsia, jotka eivät vaan usko sanaa ei?

Anteeksi nyt ruma kysymys, mutta tuleeko tuollaisesta normaali-ihmistä ikinä? Tai edes semmoista joten kuten pärjäävää?

Pahoittelut että kirjoitan suoraan, mutta kyseessä ei ole mikään nepsyraivo. Ihan samalla tavalla normilapsetkin välillä raivoavat kun asioihin tulee yllättäviä mutkia tai kaikki ei suju kuten he haluvat. Muistan itse riehuneeni ja murjottaneeni varmaan pari viikkoa, kun ihana heppaprintti lähti paidasta irti. Pääsin siitä yli, sinunkin lapsesi pääsee viimeistään viikkojen päästä. Anna lapsen pettyä, älä suojele normaalilta elämältä. Kaikki lapset suuttuvat ja hilluvat joskus, kaikki mitä lapsesi tekee ei ole kirjosta johtuvaa. Likainen takki on pakko pestä. Lapsi kestää kyllä. Vai mitä ajattelet että hänelle konkreettisesti tapahtuisi?

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut että kirjoitan suoraan, mutta kyseessä ei ole mikään nepsyraivo. Ihan samalla tavalla normilapsetkin välillä raivoavat kun asioihin tulee yllättäviä mutkia tai kaikki ei suju kuten he haluvat. Muistan itse riehuneeni ja murjottaneeni varmaan pari viikkoa, kun ihana heppaprintti lähti paidasta irti. Pääsin siitä yli, sinunkin lapsesi pääsee viimeistään viikkojen päästä. Anna lapsen pettyä, älä suojele normaalilta elämältä. Kaikki lapset suuttuvat ja hilluvat joskus, kaikki mitä lapsesi tekee ei ole kirjosta johtuvaa. Likainen takki on pakko pestä. Lapsi kestää kyllä. Vai mitä ajattelet että hänelle konkreettisesti tapahtuisi?

Mikä on sun ammattitaito autismin suhteen? Jos sitä ei ole, niin älä anna neuvoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut että kirjoitan suoraan, mutta kyseessä ei ole mikään nepsyraivo. Ihan samalla tavalla normilapsetkin välillä raivoavat kun asioihin tulee yllättäviä mutkia tai kaikki ei suju kuten he haluvat. Muistan itse riehuneeni ja murjottaneeni varmaan pari viikkoa, kun ihana heppaprintti lähti paidasta irti. Pääsin siitä yli, sinunkin lapsesi pääsee viimeistään viikkojen päästä. Anna lapsen pettyä, älä suojele normaalilta elämältä. Kaikki lapset suuttuvat ja hilluvat joskus, kaikki mitä lapsesi tekee ei ole kirjosta johtuvaa. Likainen takki on pakko pestä. Lapsi kestää kyllä. Vai mitä ajattelet että hänelle konkreettisesti tapahtuisi?

Mikä on sun ammattitaito autismin suhteen? Jos sitä ei ole, niin älä anna neuvoja. 

Perhetyöntekijä, työskentelen lasten ja nuorten lyhytaikaisten sijoitusten kotiutumisvaiheissa. Nepsy tarvitsee rajat ja kokemuksen siitä, että hän selviää kyllä. Yleensä näissä aikuiset pelkää omia lapsiaan, jopa ihan pieniä, ja tarvitaan järeitäkin tukitoimia. Perhekodeissa kun rajoja laitetaan ja vaatteet pestään, lentää sitten ruukut ja tuolit. Olen saanut aikuistuneilta nuorilta palautetta, että olimme ensimmäisiä jotka antoivat tunteen, miten vaikeistakin tilanteista selviää. Lapsi ei mitenkään hajoa atomeiksi vaikka raivo on suurikin. Siksi aina kysyn, mitä lapsellesi konkreettisesti tapahtuisi asettaessasi normaalin rajan. Tulee tunne, se kestää aikansa ja se laantuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miten toi diagnoosi liittyy mihinkään jos kellä tahansa on lempivaate joka saattaa mennä pesussa pilalle? Jos ei olis diagnoosia,sittenkö vois huolettomasti pilata vaatteen pesemällä eikä haittaa vaikka tulis paha mieli?

Mutta kun se nepsyn mielipaha voi olla potenssiin 100. Lisäksi asia voi pahimmillaan pyöriä mielessä viikkokausia, eikä hän mahda sille mitään. Aivot vain toimivat eri lailla. 

Monella lapsella on enemmän tai vähemmän voimakasta mielipahaa. Sen kanssa on vain opittava elämään. Miten pärjää tulevissa elämän vielä paljon vaikeammissa haasteissa, jos ei voi hyväksyä edes takin printin kulumista pesun takia?

<

Kuule autisti on autisti täysin riippumatta siitä, onko hänet diagnosoitu. Kyllä minun kahdeksankymppinen isäni on aina ollut autisti (asperger), vaikkei sellaista hänen lapsuudessaan diagnosoitu. 

Entisaikaan ihmisillä oli luonteenpiirteitä. Nykyisin taas on nepsypiirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut että kirjoitan suoraan, mutta kyseessä ei ole mikään nepsyraivo. Ihan samalla tavalla normilapsetkin välillä raivoavat kun asioihin tulee yllättäviä mutkia tai kaikki ei suju kuten he haluvat. Muistan itse riehuneeni ja murjottaneeni varmaan pari viikkoa, kun ihana heppaprintti lähti paidasta irti. Pääsin siitä yli, sinunkin lapsesi pääsee viimeistään viikkojen päästä. Anna lapsen pettyä, älä suojele normaalilta elämältä. Kaikki lapset suuttuvat ja hilluvat joskus, kaikki mitä lapsesi tekee ei ole kirjosta johtuvaa. Likainen takki on pakko pestä. Lapsi kestää kyllä. Vai mitä ajattelet että hänelle konkreettisesti tapahtuisi?

Ehkä niitä altistuksia harmille kannattaa ihan syystä siirtää mahdollisimman kauas tulevaisuuteen. Siihen aikaan asti, että lapsen sanavarasto on karttunut sen verran, että pystyy vastaanottamaan ohjeita tunnesäätelystä ja erilaisista keinoista rauhoittaa itsensä. Sitä ennen on tärkeää pitää hermosto mahdollisimman rauhallisena, sillä muuten edessä oleva työmäärä on aina isompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miten toi diagnoosi liittyy mihinkään jos kellä tahansa on lempivaate joka saattaa mennä pesussa pilalle? Jos ei olis diagnoosia,sittenkö vois huolettomasti pilata vaatteen pesemällä eikä haittaa vaikka tulis paha mieli?

Mutta kun se nepsyn mielipaha voi olla potenssiin 100. Lisäksi asia voi pahimmillaan pyöriä mielessä viikkokausia, eikä hän mahda sille mitään. Aivot vain toimivat eri lailla. 

Mä nyt liityn keskusteluun ja kysyn ihan vilpittömästi, että kuinka pitkälle näissä joustamisissa mennään? Entä jos takissa on koirankakkaa? Antaa haista vaan?

Eikö nepsylasta voi oikeasti siedättää pettymyksille?

Jos joku takki pyörii mielessä viikkokausia niin millainen aikuisuus tuollaisella tulee olemaan? Onko ne miehet jotka stalkkaavat naisia, entisiä nepsylapsi

Anteeksi nyt ruma kysymys, mutta tuleeko tuollaisesta normaali-ihmistä ikinä? Tai edes semmoista joten kuten pärjäävää?

Ei, ei meistä ikinä tule "normaali-ihmistä". Se on vähän niin kuin se koko juttu autismissa, että ei olla neurotyypillisiä, ja kyseessä on synnynnäinen ja pysyvä ominaisuus. Mutta ei hätää, me voidaan kyllä oppia selviämään elämässä omalla tavallamme. 

Joustamisissa mennään niin pitkälle kuin pystytään. Sitten jos ei pysty, niin sitten ei jousteta. Esim. turvallisuudesta ei voi joustaa. 

Usko pois, autistinen lapsi joutuu kohtaamaan enemmän pettymyksiä päivittäin, kuin mitä neurotyypillinen pystyy kuvittelemaankaan. 

Mua alkoi pelottaa, entä jos joku nepsy haluaa kadulla mun puhelimen tai vaikka hakata mut niin se varmaan sitten pitää suostua, ettei tule kuormitusta.

Mulle tulee kuormitusta ku luen näitä. Eikö rajat luo turvallisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut että kirjoitan suoraan, mutta kyseessä ei ole mikään nepsyraivo. Ihan samalla tavalla normilapsetkin välillä raivoavat kun asioihin tulee yllättäviä mutkia tai kaikki ei suju kuten he haluvat. Muistan itse riehuneeni ja murjottaneeni varmaan pari viikkoa, kun ihana heppaprintti lähti paidasta irti. Pääsin siitä yli, sinunkin lapsesi pääsee viimeistään viikkojen päästä. Anna lapsen pettyä, älä suojele normaalilta elämältä. Kaikki lapset suuttuvat ja hilluvat joskus, kaikki mitä lapsesi tekee ei ole kirjosta johtuvaa. Likainen takki on pakko pestä. Lapsi kestää kyllä. Vai mitä ajattelet että hänelle konkreettisesti tapahtuisi?

Mikä on sun ammattitaito autismin suhteen? Jos sitä ei ole, niin älä anna neuvoja. 

Perhetyöntekijä, työskentelen lasten ja nuorten lyhytaikaisten sijoi

Aivan. Olen ollut aika paljon tekemisissä perhetyöntekijöiden kanssa, eikä yhdelläkään ole ollut minkäänlaista ymmärrystä tai pätevyyttä autistien kanssa toimimiseen. Tämän kokemuksen jaan melkein jokaisen PDA-autistin perheen kanssa. 

Mä olen itse autisti. Mä muistan kyllä oman lapsuuteni. Sillä tiedolla olen saanut aikaan ihmeitä oman lapseni kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Mua alkoi pelottaa, entä jos joku nepsy haluaa kadulla mun puhelimen tai vaikka hakata mut niin se varmaan sitten pitää suostua, ettei tule kuormitusta.

Mulle tulee kuormitusta ku luen näitä. Eikö rajat luo turvallisuutta?

Miksi ihmeessä se, että autisti on tarkka omista tavaroistaan eikä halua luovuttaa niitä muiden käsiin, saisi autistin viemään sulta tavaroita? Autistithan on yleensä erittäin sääntö-orientuneita voimakkaalla oikeudenmukaisuuden tunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua alkoi pelottaa, entä jos joku nepsy haluaa kadulla mun puhelimen tai vaikka hakata mut niin se varmaan sitten pitää suostua, ettei tule kuormitusta.

Mulle tulee kuormitusta ku luen näitä. Eikö rajat luo turvallisuutta?

Miksi ihmeessä se, että autisti on tarkka omista tavaroistaan eikä halua luovuttaa niitä muiden käsiin, saisi autistin viemään sulta tavaroita? Autistithan on yleensä erittäin sääntö-orientuneita voimakkaalla oikeudenmukaisuuden tunnolla. 

Aikuinen autisti vai kaikenikäiset autistit? Eikö heitä ole sitten helppo kasvattaa, jos ovat sääntöihin orientoituneita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua alkoi pelottaa, entä jos joku nepsy haluaa kadulla mun puhelimen tai vaikka hakata mut niin se varmaan sitten pitää suostua, ettei tule kuormitusta.

Mulle tulee kuormitusta ku luen näitä. Eikö rajat luo turvallisuutta?

Miksi ihmeessä se, että autisti on tarkka omista tavaroistaan eikä halua luovuttaa niitä muiden käsiin, saisi autistin viemään sulta tavaroita? Autistithan on yleensä erittäin sääntö-orientuneita voimakkaalla oikeudenmukaisuuden tunnolla. 

Aikuinen autisti vai kaikenikäiset autistit? Eikö heitä ole sitten helppo kasvattaa, jos ovat sääntöihin orientoituneita?

Ei tuo tarkoita sellaisia mielivaltaisia sääntöjä, mitä normaaliin "kasvatukseen" yleensä liittyy, vaan perustavanlaatuisempia, kuten sellaisia, että toisilta ei saa varastaa. 

Aivan. Olen ollut aika paljon tekemisissä perhetyöntekijöiden kanssa, eikä yhdelläkään ole ollut minkäänlaista ymmärrystä tai pätevyyttä autistien kanssa toimimiseen. Tämän kokemuksen jaan melkein jokaisen PDA-autistin perheen kanssa. 

Mä olen itse autisti. Mä muistan kyllä oman lapsuuteni. Sillä tiedolla olen saanut aikaan ihmeitä oman lapseni kanssa. 

Miten olet saanut aikaan ihmeitä lapsesi kanssa, mutta samaan aikaan olet jatkuvasti sosiaalihuollon asiakkaana ja teillä käy pitkäaikaisesti perhetyö? Kovin ihmeellisiltä eivät kasvatustaitosi vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Aivan. Olen ollut aika paljon tekemisissä perhetyöntekijöiden kanssa, eikä yhdelläkään ole ollut minkäänlaista ymmärrystä tai pätevyyttä autistien kanssa toimimiseen. Tämän kokemuksen jaan melkein jokaisen PDA-autistin perheen kanssa. 

Mä olen itse autisti. Mä muistan kyllä oman lapsuuteni. Sillä tiedolla olen saanut aikaan ihmeitä oman lapseni kanssa. 

Miten olet saanut aikaan ihmeitä lapsesi kanssa, mutta samaan aikaan olet jatkuvasti sosiaalihuollon asiakkaana ja teillä käy pitkäaikaisesti perhetyö? Kovin ihmeellisiltä eivät kasvatustaitosi vaikuta.

Ihmeitä saadaan aikaan yleensä silloin, kun lähtökohtaisessa tilanteessa on ongelmia. Mitäpä ihmeitä sitä silloin tarvitaan, jos kaikki on hyvin.

Sellainen tilanne on varmaan erittäin monelle perheelle tuttu, että lapsella on ongelmia koulun suhteen, ja tätä lähdetään ratkomaan arvelemalla syyn olevan kotona, joten perheelle tyrkytetään perhetyötä.

Meidän kohdalla tuo vaihe on ollut jo aikoja ohi, ja kaikki lapseni asioissa mukana olevat tahot pitävät minua parhaana asiantuntijana oman lapseni suhteen. Meni siihen jonkin aikaa, että tajusin, että minä ja lapsi ollaan autisteja. Sen jälkeen aloin luottaa itseeni, ja unohdin kaikki ulkoapäin tulleet neuvot, joiden avulla lapseni oli ajettu autistiseen burn outtiin. 

AP tässä. Pari kommenttia. On toki aika helppoa sanoa, että älä pese jos ei sitä takkia näe. Se on punavalkoinen, lika todellakin näkyy ja se haisee. Ei auta mitkään pyyhkimiset tai täsmäpesut. Se pitää PESTÄ. 

Kirjoitin heti alkuun, että oikeasti minun pitää olla jämäkkä ja laittaa pyykkikone käytiin. Se on nyt kokeiltu, että järkipuhe lapselle ei helpota asiaa. Lapsi ei asiasta puhuttaessa näe edes takkinsa likaa. Eikä se helpota jos aikuinen asettuu lapsen puolelle ja syyllistää minua.

Puheet on nyt puhuttu ja jäljellä on pesu. Se tapahtuu koneessa ja lapsi ei joko ole tietoinen asiasta lainkaan tai ei ainakaan pääse näkemään sitä kun luukku sulkeutuu ja pesu alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut että kirjoitan suoraan, mutta kyseessä ei ole mikään nepsyraivo. Ihan samalla tavalla normilapsetkin välillä raivoavat kun asioihin tulee yllättäviä mutkia tai kaikki ei suju kuten he haluvat. Muistan itse riehuneeni ja murjottaneeni varmaan pari viikkoa, kun ihana heppaprintti lähti paidasta irti. Pääsin siitä yli, sinunkin lapsesi pääsee viimeistään viikkojen päästä. Anna lapsen pettyä, älä suojele normaalilta elämältä. Kaikki lapset suuttuvat ja hilluvat joskus, kaikki mitä lapsesi tekee ei ole kirjosta johtuvaa. Likainen takki on pakko pestä. Lapsi kestää kyllä. Vai mitä ajattelet että hänelle konkreettisesti tapahtuisi?

Tää on hyvä. Kirjoitit itsekin, että riehuit ja murjotit pari viikkoa kun äiti pesi heppaprintin pois paidasta pyykinpesun yhteydessä. Se printti on sinullekin merkinnyt jotain ja sitten saat vain kuulla ja nähdä, että se on pesty pesukoneessa pois. Jos tämä satutti sinua henkisesti ilman mitään piirteitä, varmasti aikuisen on syytä pysähtyä tällaisen asian pohditaan hetkeksi ennen kuin pesukoneen käynnistää, kun se lopputulos on ennalta tiedossa 

Pesuun. Ongelma ratkesi sillä.