Lue keskustelun säännöt.
Mihin ihastuit kumppanissasi ensimmäisenä? Mikä hurmasi sinut? Nyt saa kehua! :)
Kommentit (21)
Huumorintaju ja tajuton vuorovaikutus potilaiden kanssa. Olimme siis samalla osastolla töissä. Myös lämpö ja empatia näkyi hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommunikointitaidot, mutkattomuus, turvallisuus <3 Hän on myös hassu ja puuhakas. Hänellä on ihana ääni <3
Arvot, ja se että hänen kanssaan oli hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiss..Söpö hymy ja mielenkiintoa herättävä per..soona.
Ulkonäön perusteella arvelin, että arvomme ja seksuaalisuutemme kohtaavat. Ja näin oli. Tietäjät tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytös, keskustelutaidot ja arvot kohdillaan. Harvoin tapaa niin hienoa miestä, kyllähän se vaikutuksen tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, kuinka hellästi mies kohteli eläimiä.
Muistutti vähän Pave Maijasta nuorempana, nyt ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huumorintaju ja tajuton vuorovaikutus potilaiden kanssa. Olimme siis samalla osastolla töissä. Myös lämpö ja empatia näkyi hänestä.
Täällä sama. Lisäksi mukava ääni, ulkonäkö ja söpöt lyhyet niskakarvat.
Ihastuin (rakastuin) yhteen ihmiseen siten, että katsottiin toisiamme silmiin ja sisälläni räjähti. Hän ei ollut mitenkään läheinen minulle, ihan vaan tuttava, josta en tiennyt juuri mitään. Tuosta on jo aikaa eikä hän ole kumppanini nyt eikä koskaan ollutkaan. Se oli vaan niin vahva kokemus, että en oikein voi ajatellakaan suhteita ellen tuntisi tuota samaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän oli iloinen, avoin ja spontaani, sekä aidosti kiinnostunut seurastani myös henkisellä tasolla. Lisäksi yhteisiä mielenkiinnon kohteita alkoi löytyä heti.
Ulkonäkö ja yhteensopiva musiikkimaku olivat ehkä ensimmäiset kiinnostuksen herättävät jutut. Sitten kun oli vielä kiva ja fiksun oloinen, niin alkoi kiinnostaa toden teolla. Nuoria parikymppisiä oltiin, nyt keski-ikäisiä nelikymppisiä. Hyvä mies on ollut ja aivan mahtava sänkykaveri, puhumattakaan miten empaattinen ja kiltti ihminen hän on. Ihana.
Vierailija kirjoitti:
Ihastuin (rakastuin) yhteen ihmiseen siten, että katsottiin toisiamme silmiin ja sisälläni räjähti. Hän ei ollut mitenkään läheinen minulle, ihan vaan tuttava, josta en tiennyt juuri mitään. Tuosta on jo aikaa eikä hän ole kumppanini nyt eikä koskaan ollutkaan. Se oli vaan niin vahva kokemus, että en oikein voi ajatellakaan suhteita ellen tuntisi tuota samaa...
Mä jäin tapittamaan yhtä enää niinkuin en ois ennen miestä nähnytkään. Se katse porautui suoraan sieluun ja mun piti tapella itseni kans, et pysyn kauempana hänestä. Jos hän olisi tullut kosketusetäisyydelle, niin olisin käynyt kiinni.
Noh. Myöhemmin alettiin seurustelemaan ja se olikin väkivaltainen. Nyt käydään oikeutta ja mulla on pysyviä vammoja.
Jos en olis suhdetta kokenut niin varmaan ajattelisin edelleen sitä katsetta.
Haluun vaan sanoa, että ei ihmiset ole ikinä niin upeita ja hienoja miltä ne ensinäkemältä vaikuttaa. Siellä on aina näennäisen hyvän lisäksi vaikka mitä ja se näkemäsi ihminen on paljon enemmän kuin mitä sä näet
Kun näin vaimoni ensimmäistä kertaa ajattelin: onpa kaunis ja tohon haluan tutustua. Tutustuin ja hurmaannuin myös hänen älykkyyteensä. Yli 20 vuotta sitten ja samat asiat ihastuttaa hurmaa edelleen
En päässyt hänen kumppaniksi, mutta se sitkeys ja sinnikkyys kun vielä tiesi mun taustan ja menneisyyden. Hän oli kultainen, huolehtiva ja huomioon ottava ja halusi tehdä paljon yhdessä, meillä oli samanlainen kiero huumorintaju. Välillä naureskeltiin ihan kippurassa ja toisaalta vaan maastoon hiljaa olen ja musiikkia kuunnellen.
No se kuulema säikähti tunteitaan ja just kun aloin luottamaan niin otti hatkat.
Mutta ikävä noita asioita ja samoja juttuja tulen haluamaan tulevalta kumppanilta. Ei enää riitä et on ihan mukavaa, pitää siinä olla joku juttu et nyt ollaan toistemme ihmisiä.
Ulkonäkö.