Kun itseironia ja sarkasmi ei uppoa muihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Eikai suomalaisuuden ominaispiirre voi olla umpimielinen, kyräilevä hidas äly ja vihamielisyys kaikkea itseironista eli semiharmitonta leikinlaskua kohtaan? Se mikä tuossa voikin ärsyttää on juuri toisen henkinen vapaus huumorinsa kautta.

 

Olisi mielenkiintoista tietää, miten on teknisesti mahdollista loukkaantua toisen ihmisen itseironiasta, siis ihmisen omaan itseensä kohdistuvasta leikinlaskusta.

Samaa olen ihmetellyt, mutta mahdollista on. Olin joitakin vuosia sitten harjoittelmassa eräässä työpaikassa, jonka töissä olin oikeasti todella huono alkuun. Jossain kohtaa oli minun jo pakko kommentoida omaa pöljyyttäni tyyliin "no niin, saapa nähdä saanko tällä kertaa tämän hiton kuvan otettua väärään aikaan" ja eikö pomo ollut joku hämäläinen joka oikeasti jälkeenpäin valitti minulle, että mitä sinä oikein yritit väärään aikaan ottaa sitä kuvaa... ei ollut nähtävästi tajunnut, että en ollut ihan tosissani vaan nimenomaan yritin välttää virhettä. Minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, osaan kertoa niin hauskalla tavalla noloja juttuja itsestäni, että saan kenet tahansa nauramaan kippurassa. Ja kyse ei ole mistään kännitoilailujutuista. Itseään voi pilkata seurassa niinkin, ettei kukaan luule, että kertojalla on huono itsetunto. 

Itseironia ja huono itsetunto ovat kuin paita ja peppu.

Aivan päinvastoin. Kun osaa nauraa itselleen, osaa nauraa myös muille, eikä kuvittele kenenkään olevan mitään erityistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Eikai suomalaisuuden ominaispiirre voi olla umpimielinen, kyräilevä hidas äly ja vihamielisyys kaikkea itseironista eli semiharmitonta leikinlaskua kohtaan? Se mikä tuossa voikin ärsyttää on juuri toisen henkinen vapaus huumorinsa kautta.

 

Olisi mielenkiintoista tietää, miten on teknisesti mahdollista loukkaantua toisen ihmisen itseironiasta, siis ihmisen omaan itseensä kohdistuvasta leikinlaskusta.

Olen kuullut aikuisten puhuvan jälkeenpäin jonkun itseironialle kuinka se taas ylisti ja kehui itseään. Puhu sitten tällaisille itseironiaa.

Joo itsensä liian vakavasti ottavat ihmiset on vähän.... Tylsiä xD kaikkien pitäisi oppia nauramaan itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, osaan kertoa niin hauskalla tavalla noloja juttuja itsestäni, että saan kenet tahansa nauramaan kippurassa. Ja kyse ei ole mistään kännitoilailujutuista. Itseään voi pilkata seurassa niinkin, ettei kukaan luule, että kertojalla on huono itsetunto. 

Itseironia ja huono itsetunto ovat kuin paita ja peppu.

Aivan päinvastoin. Kun osaa nauraa itselleen, osaa nauraa myös muille, eikä kuvittele kenenkään olevan mitään erityistä.

Mutta kun jotkut ovat niin olevinaan että tuhahtavat toisen ironialle eivätkä siedä naureskelua ollenkaan. Vaativat vakavana pönötystä mutta pian sitten alkaa omien todella outojen ja tylsien juttujen kertominen joille pitäisi nauraa.

Kyllä tunnistin tuon erään kommentoijan huomion englantilaisen huumorin ja tietyn savolaisuuspiirteen yhtäläisyydestä. Minä aina välillä unohdan, että kaikki eivät tosiaan ymmärrä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Eikai suomalaisuuden ominaispiirre voi olla umpimielinen, kyräilevä hidas äly ja vihamielisyys kaikkea itseironista eli semiharmitonta leikinlaskua kohtaan? Se mikä tuossa voikin ärsyttää on juuri toisen henkinen vapaus huumorinsa kautta.

 

Olisi mielenkiintoista tietää, miten on teknisesti mahdollista loukkaantua toisen ihmisen itseironiasta, siis ihmisen omaan itseensä kohdistuvasta leikinlaskusta.

Olen kuullut aikuisten puhuvan jälkeenpäin jonkun itseironialle kuinka se taas ylisti ja kehui itseään. Puhu sitten tällaisille itseironiaa.

Voisivatko tälläiset ihmiset kivuta johtaviin asemiin? Uskon että voisivat.

Sitten on erikseen strategisesti opeteltu itseironia (koska tajutaan että se antaa ihmisestä nokkelan ja lunkin vaikutelman), jonka alla voi piileksiä kuitenkin täysi piinkova paksiainen.

Onhan itseironiassa toki se vaara, että joku sekoittaa sen huonoon itsetuntoon, tai kuten aiemmin sanottiin, luulee ironikon olevan tosissaan tai jopa että nyt vähätelläänkin tapahtunutta ongelmatilannetta. On kuitenkin eri asia naurahtaa kevyesti omalle virheelleen ja sanoa "tämähän meni mallikkaasti" kuin sanoa "minä olen tyhmä enkä ikinä opi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Eikai suomalaisuuden ominaispiirre voi olla umpimielinen, kyräilevä hidas äly ja vihamielisyys kaikkea itseironista eli semiharmitonta leikinlaskua kohtaan? Se mikä tuossa voikin ärsyttää on juuri toisen henkinen vapaus huumorinsa kautta.

 

Olisi mielenkiintoista tietää, miten on teknisesti mahdollista loukkaantua toisen ihmisen itseironiasta, siis ihmisen omaan itseensä kohdistuvasta leikinlaskusta.

Olen kuullut aikuisten puhuvan jälkeenpäin jonkun itseironialle kuinka se taas ylisti ja kehui itseään. Puhu sitten tällaisille itseironiaa.

Voisivatko tälläiset ihmiset kivuta johtaviin asemiin? Uskon että voisivat.

 

Sitten on erikseen strategisesti opeteltu itseiron

Minusta itseironia ei mitenkään poissulje mahdollisuutta, että ihminen on piinkova pazkiainen. Kyllä se käkkiäinenkin voi osata nauraa itselleen, mutta silti jatkaa valitsemallaan linjalla. Mutta jos saat sen nauramaan omalle piinkovalle ytimelleen, kyllä se pikkuhiljaa lähtee jostain päästä pehmenemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Eikai suomalaisuuden ominaispiirre voi olla umpimielinen, kyräilevä hidas äly ja vihamielisyys kaikkea itseironista eli semiharmitonta leikinlaskua kohtaan? Se mikä tuossa voikin ärsyttää on juuri toisen henkinen vapaus huumorinsa kautta.

 

Olisi mielenkiintoista tietää, miten on teknisesti mahdollista loukkaantua toisen ihmisen itseironiasta, siis ihmisen omaan itseensä kohdistuvasta leikinlaskusta.

Olen kuullut aikuisten puhuvan jälkeenpäin jonkun itseironialle kuinka se taas ylisti ja kehui itseään. Puhu sitten tällaisille itseironiaa.

Voisivatko tälläiset ihmiset kivuta johtaviin asemiin? Uskon että voisivat.

Tykkään että ihmiset on erilaisia, ei kaikkia ole hyvä tasapäistää toistensa klooneiksi. 

<

 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tunnistin tuon erään kommentoijan huomion englantilaisen huumorin ja tietyn savolaisuuspiirteen yhtäläisyydestä. Minä aina välillä unohdan, että kaikki eivät tosiaan ymmärrä!

Minä olen havainnoinut tämän asian monta kertaa. Itä-Suomessa kaveriporukassa naurettiin viimeksi aivan vedet silmissä yhdelle hiukan pettämiseen taipuvaiselle herrasmiehelle, joka pyrki kaverinsa vaimon kanssa saunaan (puolivahingossa). Juuri oltiin muisteltu jotain hänen vanhaa hiukan kyseenalaista, mutta hauskaa lähentely-yritystään. Ja parasta oli, että kyseinen mies itse nauroi itselleen aivan vilpittömästi ja loukkaantumatta, kuten myös vaimonsa. Rapatessa roiskuu, ja rakennusmiehillä varsinkin. Ajattelin taas silloin, että nykyisessä asuinpaikassani Länsi-Suomessa en tunne ketään, jolle edes uskaltaisin tuollaisesta asiasta nälviä, puhumattakaan että osaisi ottaa huumorilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Eikai suomalaisuuden ominaispiirre voi olla umpimielinen, kyräilevä hidas äly ja vihamielisyys kaikkea itseironista eli semiharmitonta leikinlaskua kohtaan? Se mikä tuossa voikin ärsyttää on juuri toisen henkinen vapaus huumorinsa kautta.

 

Olisi mielenkiintoista tietää, miten on teknisesti mahdollista loukkaantua toisen ihmisen itseironiasta, siis ihmisen omaan itseensä kohdistuvasta leikinlaskusta.

Olen kuullut aikuisten puhuvan jälkeenpäin jonkun itseironialle kuinka se taas ylisti ja kehui itseään. Puhu sitten tällaisille itseironiaa.

Voisivatko tälläiset ihmiset kivuta johtaviin asemiin? Uskon että voisivat.

 

Sitten on erikseen strategisesti opeteltu itseiron

Jos elämä on noin kovaa kilpailua sitten pitää vaan pönöttää tylsänä tylsässä porukassa ja masentua. Mutta älkää nyt sitten naureskelko kahvipöydässä isäntäväelle tai vieraille, ei sekään anna teistä fiksua kuvaa.

Hirveän vaikea sanoa mistä on kyse. Tuo on kyllä laji missä voi olla tosi huono. Sellainen jatkuva minäminäminä tässä morkkaan itseäni hehehehe -tyyppi ei ole yhtään sen parempaa seuraa kun kukaan muukaan hapen vievä yhden asian ihminen. Jos osaat olla normaalikin, sarkasmisi ja itseironiasi ei ole mikään sirkustemppu, et heitä kaikkea hassuksi jne. Niin olet jo varmaan selvemmillä vesillä. Itse pidän sarkasmia ja itseironiaa kuivakkaan älykkyyden lajina, joka toimii sopivina annoksina oikeissa kontekteissa. 

Sirkuspelle älämölö on taas sitten sitä huonon itsetunnon tuulettelua, morkkaat itseäsi ennen kuin kukaan muu ehtii. Se on oikeasti kiusallista.

Vierailija kirjoitti:

Onhan itseironiassa toki se vaara, että joku sekoittaa sen huonoon itsetuntoon, tai kuten aiemmin sanottiin, luulee ironikon olevan tosissaan tai jopa että nyt vähätelläänkin tapahtunutta ongelmatilannetta. On kuitenkin eri asia naurahtaa kevyesti omalle virheelleen ja sanoa "tämähän meni mallikkaasti" kuin sanoa "minä olen tyhmä enkä ikinä opi".

Tuon "tämähän meni mallikkaasti" -lauseen jotkut tulkitsee omakehuksi ja itsensä ylentämiseksi. Jotkut on niin tosikkoja.

Useimmiten kun kuulen lauseen "ei ymmärrä sarkasmia", niin sanoja ei itse ymmärrä ollenkaan mitä sarkasmi on. Huonot vitsit, kiusaaminen tai hölmöily ei ole sarkasmia.  

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten kun kuulen lauseen "ei ymmärrä sarkasmia", niin sanoja ei itse ymmärrä ollenkaan mitä sarkasmi on. Huonot vitsit, kiusaaminen tai hölmöily ei ole sarkasmia.  

 

Jaaha, saatiin tänne taas yksi huumorin auktoriteetti, joka on antanut tuomionsa. Hölmöily ei ole sarkasmia, ettäs tiedätte! Eikä arkkitehtuuri ole keltaista! Kyllä minä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Sille ei oikein voi mitään, huumori ylipäänsä ei sovi kaikille. Osa ihmisistä vain on niin tosikkoja, etteivät osaa nauraa millekään ja osalla niin suuri ja hauras ego, etteivät varsinkaan osaa nauraa itselleen. Sellaiset hermostuvat saman tien vaikka tyhmempikin tajuaa vitsin harmittomaksi. Pahimmillaan he ovat lisäksi ilkeämielisiä, eli eivät kestä itseensä kohdistuvaa hyväntahtoistakaan huumoria, mutta muita piikittelevät hyvinkin julmasti, tarkoituksenaan vain kiusata, ei naurattaa. 

Emme mainitse erään oranssin miesoletetun nimeä tässä.

Vierailija kirjoitti:

Hirveän vaikea sanoa mistä on kyse. Tuo on kyllä laji missä voi olla tosi huono. Sellainen jatkuva minäminäminä tässä morkkaan itseäni hehehehe -tyyppi ei ole yhtään sen parempaa seuraa kun kukaan muukaan hapen vievä yhden asian ihminen. Jos osaat olla normaalikin, sarkasmisi ja itseironiasi ei ole mikään sirkustemppu, et heitä kaikkea hassuksi jne. Niin olet jo varmaan selvemmillä vesillä. Itse pidän sarkasmia ja itseironiaa kuivakkaan älykkyyden lajina, joka toimii sopivina annoksina oikeissa kontekteissa. 

Sirkuspelle älämölö on taas sitten sitä huonon itsetunnon tuulettelua, morkkaat itseäsi ennen kuin kukaan muu ehtii. Se on oikeasti kiusallista.

Kuulostaa niin markojen jutulta

Hämeenkyrö 🥇

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Eikai suomalaisuuden ominaispiirre voi olla umpimielinen, kyräilevä hidas äly ja vihamielisyys kaikkea itseironista eli semiharmitonta leikinlaskua kohtaan? Se mikä tuossa voikin ärsyttää on juuri toisen henkinen vapaus huumorinsa kautta.

 

Olisi mielenkiintoista tietää, miten on teknisesti mahdollista loukkaantua toisen ihmisen itseironiasta, siis ihmisen omaan itseensä kohdistuvasta leikinlaskusta.

Olen kuullut aikuisten puhuvan jälkeenpäin jonkun itseironialle kuinka se taas ylisti ja kehui itseään. Puhu sitten tällaisille itseironiaa.

Voisivatko tälläiset ihmiset kivuta johtaviin asemiin? Uskon että voisivat.

Älä pelkää kaikki ollaan vuorollaan pazkiaisia, myös sinä.

<