Onko muita, jotka eivät tykkää lasten vauva-ajasta?

kanssa, itse oli kuolemanväsynyt ja siinä sitten piti hoitaa vauvaa, jonka itkuista ja kätinöistä ei ollut mitään käsitystä-

Raskaus ja synnytys oli pientä siihen verrattuna, että sitten olikin vauva, jota oli vaikea saada tyytyväiseksi. Ei meinannut nukkua kesähelteillä päiväsaikaan laisinkaan, imettäminen oli vaikeaa, vauva menetti hermonsa moneen otteeseen, yöt rikkonaisia.



Ja sitten se, että se vauva on niin hoitoa vaativa, on kivempaa isomman, itsenäisemmän lapsen kanssa, jolle voi antaa ohjeita, puhuen tyynnytellä, lapsi osaa itse syödä jne.



Olen täysin allerginen pikkuvauvoille.

Ja raskaana ollaan :)

Isommista lapsista tykkään kyllä, mutta paha vauva-allergia. Oikeastaan allergiakin on lievä ilmaus.

synnyttäminen on hienoa ja lapset ovat kivoja. Mutta pikkuvauvat - kamalaa!

Tavallaan se on kauhean kivaa aikaa, lapsessa tapahtuu niin paljon muutosta. Mutta sitten taas, se totaalinen riippuvuus, yöheräilyt, rintatulehdukset, ruokakokeilut, kakkapyllyn pesut monta kertaa päivässä jne... Kyllä lapsi on niin paljon hauskempi taaperosta eteenpäin!

pakattu kätevästi heti-valmiisiin pakkauksiin puseron alle.



Kaiken ikäisissä lapsissa on hyvät ja huonot puolensa. Harva haluaisi että lapset jäisi vauvoiksi loppuiäkseen. Kehitys on palkitsevaa vanhemmillekin.

Se ei nukkunut yöllä eikä päivällä. Se nukkumattomuus oli kidutusta. Sen jälkeen mikään vaikeus ei oo tuntunut miltään, jos se vaikeus kohdataan levänneenä.

Anoppi aina sanoo, että pysyisivätpä lapset aina vauvoina. Minä olen ihan eri mieltä.

ja toinen asia, olenko minä taas ainoa jonka mielestä vauvantuoksu on aika ällöttävää? Naiset menevät siitä yleensä ihan sekaisin mutta minusta se on lähinnä aika hirvee haju. Ja ei, omat lapseni eivät haise sen pahemmalle kuin muutkaan, puhun ihan siitä vauvojen ominaishajusta jota kaikki ihastelevat.

en tee lisää lapsia koska en pidä vauvoista. 1,5-vuotiaasta vanhemmat ihania.

Vaikka nytkin odotetaan, niin samalla jo laskeskelen milloin eka puolivuotta on mennyt. Muiden kohdalla on sen jälkeen alkanut helpottaa.



Vauva-aika ahdistaa, varsinkin kun pitäisi olla jaksua hoitaa muukin pesue.

Lapsista todella tykkään ja yli yksivuotiaat on ihania, sen ajatuksen voimalla on jaksettava vielä tämä yksi vauva hoitaa.

Nyt lapsen kanssa on ihana jutella ja touhuta kaikkea (5 v.).

Lapsi on nyt puolitoistavuotias ja nyt ajattelen tietyllä haikeudella niitä kamalia vauva-aikoja. Jokaisessa ikävaiheessa on omat hyvät ja huonot puolensa tosiaan. Ihan pikkuvauvan kanssa on helpompaa kuljeskella kaupungilla, käydä kahviloissa ja vauvakinossa, kunhan vaan saa imetyskuviot toimimaan. Vauvahan nukkuu missä tahansa koska tahansa, taaperolla taas on tiukempi rytmi ja paljon energiaa, jota pitää purkaa leikkipuistossa tai vastaavantyyppisessä paikassa.

Lapset muuttuvat ihanammiksi yli 1-vuotiaina, kun heidän kanssaan voi jo kommunikoida. En voi sietää vauvojen itkua, kitinää ja yöheräämisiä.

Taaperoikäinen kävisi.. Mutta toinen vauva olikin ihan erilainen.. On erittäin " helppo" . Ei juurikaan ole itkenyt, on aina viihtynyt hyvin myös itsekseen ja isoveljensä kanssa. On syntymästä asti herännyt vain 2 kertaa yössä (herää edelleen ja on 11kk), mutta se tuntuu hyvin vähältä verrattuna veljeensä.. On iloinen, ei ole sairastellut, ei ole allergioita, syömisen kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia ja nauru on herkässä.. Olen todella nauttinut tästä vauva-ajasta..



Eli riippuu siitä, millainen vauva on, pidänkö vauva-ajasta vai en..