Lue keskustelun säännöt.
Miten laskea odotuksia parisuhteessa?
02.12.2025 |
Ja ennenkaikkea tehdä niin tuntematta katkeruutta. Olen pitkässä parisuhteessa sellaisen perinteisen suomalaisen jörrikän kanssa. Hän on uskollinen ja kotioloissa pussaa ja hakeutuu lähelle, ja arki on pääsääntöisesti hyvää. Ajan myötä olen silti alkanut suremaan sitä miten mies ei harjoita mitään romanttisia eleitä oma-aloitteisesti. Ei edes yritä yllättää tai ilahduttaa. Hän ei ole huono mies, mutta tietynlainen huomioinnin puute saa minut tuntemaan itseni itsestäänselvyydeksi. Jos pyydän ja sanoitan tunteeni, mies kerran skarppaa ja sitten taas elellään jörrikkäelämää. Harmittaa myös ettei me koskaan menty naimisiin tai hankittu lapsia joka johtui siitä että mies vastasi asiaan aina vaan että tuumataan, tuumataan.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Olet siis luopunut lapsihaaveestasi miehen takia. Miten tuollaisesta voisikaan selvitä ilman katkeruutta? Sinuna miettisin myös, miksi olet takertunut tuohon yhteen mieheen etkä ajatellut omia halujasi ja toiveitasi ja lähtenyt toteuttamaan niitä jonkun toisen kanssa. Tai ainakin olisit voinut yrittää, eihän kaikki aina välttämättä toteudu.
Tapasimme sen verran vanhoina että aika vaan meni sitten ohi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en myöskään ymmärrä, miksi jotkut luopuvat lapsihaaveestaan kumppanin takia. Vaikea keksiä, että yksikään parisuhde olisi sen arvoinen. Ymmärrän sen vain tapauksessa, jossa kumppani ei voi saada lasta, mutta jos kumppano viivyttää tai estää lapsen saamisen vaikka tietää toisen toivovan ja haluavan lasta - ei sellainen suhde ole uhrauksen arvoinen.
Eipä noin voi oikein tehdä tuntematta katkeruutta, varsinkin jos asia oikeasti vaivaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä, miksi jotkut luopuvat lapsihaaveestaan kumppanin takia. Vaikea keksiä, että yksikään parisuhde olisi sen arvoinen. Ymmärrän sen vain tapauksessa, jossa kumppani ei voi saada lasta, mutta jos kumppano viivyttää tai estää lapsen saamisen vaikka tietää toisen toivovan ja haluavan lasta - ei sellainen suhde ole uhrauksen arvoinen.
Ajattelen aivan päinvastoin. Hyvä parisuhde ja kumppani on se ensisijainen. Sitten siihen tulee lapsi jos on tullakseen. Hyvä parisuhde kestää sen jos toinen ei halua tai saa lasta. Hänet on kuitenkin valittu elämänkumppaniksi, ei siittäjäksi tai synnyttäjäksi. Tämä on myös mahdollisen lapsen etu, että saa syntyä vanhemmille joilla on syvä rakkaus ja keskinäinen side.
Oikeastaan ap kai kysyy, että miten olla olematta itsestäänselvyys puolisolle.
Vastaan, että lakkaa olemasta koko ajan saatavilla. Lähde matkalle, aloita aikaa vievä harrastus, tee ruokaa harvemmin, tarjoa vähemmän palvelua. Lakkaa pitämästä miestä elämäsi keskipisteenä.
Tästä on se hyöty, että ensinnäkin katkeruutesi vähenee kun sinulla on muuta mietittävää, etkä ole tunnetasolla riippuvainen miehestäsi. Ja mieskin saattaa huomata mitä menettää, kun menettää jatkuvan huomiosi ja palvelusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee ensin itse niitä romanttisia eleitä, mies voi siitä herätä itsekin tekemään sellaisia. Laita herkkuruokaa ja pöytään kynttilät tai muuta mikä nyt sinusta on romanttista.
Ja naimisiinmenoa voi nainenkin ehdottaa, vaikkei varsinaisesti haluaisi kosia miestä. Niin minä tein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä, miksi jotkut luopuvat lapsihaaveestaan kumppanin takia. Vaikea keksiä, että yksikään parisuhde olisi sen arvoinen. Ymmärrän sen vain tapauksessa, jossa kumppani ei voi saada lasta, mutta jos kumppano viivyttää tai estää lapsen saamisen vaikka tietää toisen toivovan ja haluavan lasta - ei sellainen suhde ole uhrauksen arvoinen.
Ajattelen aivan päinvastoin. Hyvä parisuhde ja kumppani on se ensisijainen. Sitten siihen tulee lapsi jos on tullakseen. Hyvä parisuhde kestää sen jos toinen ei halua tai saa lasta. Hänet on kuitenkin valittu elämänkumppaniksi, ei siittäjäksi tai synnyttäjäksi. Tämä on myös mahdollisen lapsen etu, että saa syntyä vanhemmille joilla on syvä rakkaus ja keskinäinen side.
Miksi parisuhde on mielestäsi ensisijainen? Ja onko sellainen parisuhde hyvä, jossa toinen osapuoli tietää toisen lapsihaaveesta, mutta pitkittää sen sanomista, ettei halua lasta, jolloin toiselta menee se mahdollisuus ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä muutin yhteen miehen kanssa, en odottanut, että hän olisi taikonut perjantai-iltana pöydän koreaksi, vaan tein niin itse, koska halusin tunnelmallisemman ruokailun vapaalla kuin mitä se oli arkena. Se jäi tavaksi, että viikonloppuisin syödään juhlavammin.
Vierailija kirjoitti:
Kun minä muutin yhteen miehen kanssa, en odottanut, että hän olisi taikonut perjantai-iltana pöydän koreaksi, vaan tein niin itse, koska halusin tunnelmallisemman ruokailun vapaalla kuin mitä se oli arkena. Se jäi tavaksi, että viikonloppuisin syödään juhlavammin.
Minäkin tein ruokaa, koska halusin syödä. Ja pesin pyykkiä, koska halusin puhtaita vaatteita. Ja siivosin, koska halusin hengittää raitista ilmaa. Ja niinpä mies ei tehnyt mitään. Vittuunnuin ja erosin.
Huono strategia. Se toimii vain sellaisen kumppanin kanssa, jolla on selkärankaa olla heittäytymättä passattavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä, miksi jotkut luopuvat lapsihaaveestaan kumppanin takia. Vaikea keksiä, että yksikään parisuhde olisi sen arvoinen. Ymmärrän sen vain tapauksessa, jossa kumppani ei voi saada lasta, mutta jos kumppano viivyttää tai estää lapsen saamisen vaikka tietää toisen toivovan ja haluavan lasta - ei sellainen suhde ole uhrauksen arvoinen.
Ajattelen aivan päinvastoin. Hyvä parisuhde ja kumppani on se ensisijainen. Sitten siihen tulee lapsi jos on tullakseen. Hyvä parisuhde kestää sen jos toinen ei halua tai saa lasta. Hänet on kuitenkin valittu elämänkumppaniksi, ei siittäjäksi tai synnyttäjäksi. Tämä on myös mahdollisen lapsen etu, että saa syntyä vanhemmille joilla on syvä rakkaus ja keskinäinen side.
Kyllä lapsen saaminen ja hoivaaminen on biologinen vietti/tarve ja se ajaa kaiken ohi. Siinä ei ole järjen kanssa mitään tekemistä ja erinäiset mielipiteet lapsiasiassa usein tappaa suhteen tai vähintään katkeroittaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä, miksi jotkut luopuvat lapsihaaveestaan kumppanin takia. Vaikea keksiä, että yksikään parisuhde olisi sen arvoinen. Ymmärrän sen vain tapauksessa, jossa kumppani ei voi saada lasta, mutta jos kumppano viivyttää tai estää lapsen saamisen vaikka tietää toisen toivovan ja haluavan lasta - ei sellainen suhde ole uhrauksen arvoinen.
Ajattelen aivan päinvastoin. Hyvä parisuhde ja kumppani on se ensisijainen. Sitten siihen tulee lapsi jos on tullakseen. Hyvä parisuhde kestää sen jos toinen ei halua tai saa lasta. Hänet on kuitenkin valittu elämänkumppaniksi, ei siittäjäksi tai synnyttäjäksi. Tämä on myös mahdollisen lapsen etu, että saa syntyä vanhemmille joilla on syvä rakkaus ja keskinäinen side.
En oikein näe, miten parisuhde voisi olla hyvä, jos molemmilla on täysin päinvastaiset tulevaisuuden odotukset. Monessa asiassa voi tehdä kompromisseja, mutta perheen perustamisessa ei. Ja "ei vielä" ei ole sallittu vastaus, jos lapsia ajatellaan ja ikää on yli 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi laskea odotuksia ja luopua toiveista kun voi myös etsiä sellaisen miehen, joka täyttää odotuksesi ja toiveesi? En oikeasti tajua ihmisiä, jotka haluavat väkipakolla jatkaa suhdetta epäsopivan kumppanin kanssa.
Sun tilanne on sen verran karu, että vaikea uskoa tilanteen varsinaisesti parantuvan miehen puolelta. Kannatan myös, että keskityt täysillä omaan elämääsi. Olen pahoillani, että jäit lapsettomaksi toiveista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä, miksi jotkut luopuvat lapsihaaveestaan kumppanin takia. Vaikea keksiä, että yksikään parisuhde olisi sen arvoinen. Ymmärrän sen vain tapauksessa, jossa kumppani ei voi saada lasta, mutta jos kumppano viivyttää tai estää lapsen saamisen vaikka tietää toisen toivovan ja haluavan lasta - ei sellainen suhde ole uhrauksen arvoinen.
Ajattelen aivan päinvastoin. Hyvä parisuhde ja kumppani on se ensisijainen. Sitten siihen tulee lapsi jos on tullakseen. Hyvä parisuhde kestää sen jos toinen ei halua tai saa lasta. Hänet on kuitenkin valittu elämänkumppaniksi, ei siittäjäksi tai synnyttäjäksi. Tämä on myös mahdollisen lapsen etu, että saa syntyä vanhemmille joilla on syvä rakkaus ja keskinäinen side.
Miksi parisuhde on mielestäsi ensisijainen? Ja onko sellainen parisuhde h
Koska minulle se on :D Ihmisille eri asiat ovat tärkeitä, ja minä nostan ylimmäksi rakkauden, kumppanuuden ja läheisyyden toiseen ihmiseen. Suhteen, joka voi konkretisoitua myös yhteisenä lapsena, joka on ehkä suhteen hienoin ilmentymä, mutta ei pakollinen.
Suhde, jossa huijataan ja manipuloidaan toista ei tietenkään ole hyvä suhde.
Vierailija kirjoitti:
Tee ensin itse niitä romanttisia eleitä, mies voi siitä herätä itsekin tekemään sellaisia. Laita herkkuruokaa ja pöytään kynttilät tai muuta mikä nyt sinusta on romanttista.
Ja naimisiinmenoa voi nainenkin ehdottaa, vaikkei varsinaisesti haluaisi kosia miestä. Niin minä tein.
Tällainen ei todellakaan toimi miesten kanssa. Naiset ovat luonnostaan miellyttämishaluisia ja vastavuoroisia, mutta jos nainen tekee miehelle palveluksia ja järjestää romantiikkaa, mies ajattelee ainoastaan, että "onpa kiva, olen niin mahtava tyyppi, että tuo nainen haluaa palvoa minua". Mies ottaa kyllä kaiken vastaan, mutta ei hänen päässään herää ajatustakaan siihen suuntaan, että "voi miten kivalta tällainen huomioiminen tuntuu, haluan antaa saman takaisin rakkaalle kumppanilleni ja vastavuoroisesti tehdä hänelle ihania juttuja".
Naimisiinmenon ehdottaminen naisena on epätoivoista, säälittävää ja surullista. Ei se nyt ainakaan lisää miehen kunnioitusta naista kohtaan. Ap:n ongelmahan oli nimenomaan, että mies pitää häntä itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä, miksi jotkut luopuvat lapsihaaveestaan kumppanin takia. Vaikea keksiä, että yksikään parisuhde olisi sen arvoinen. Ymmärrän sen vain tapauksessa, jossa kumppani ei voi saada lasta, mutta jos kumppano viivyttää tai estää lapsen saamisen vaikka tietää toisen toivovan ja haluavan lasta - ei sellainen suhde ole uhrauksen arvoinen.
Ajattelen aivan päinvastoin. Hyvä parisuhde ja kumppani on se ensisijainen. Sitten siihen tulee lapsi jos on tullakseen. Hyvä parisuhde kestää sen jos toinen ei halua tai saa lasta. Hänet on kuitenkin valittu elämänkumppaniksi, ei siittäjäksi tai synnyttäjäksi. Tämä on myös mahdollisen lapsen etu, että saa syntyä vanhemmille joilla on syvä rakkaus ja keskinäinen side.
Kyllä lapsen saaminen ja hoivaaminen on biologinen vietti/tarve ja se aja
Ei lapsen saamisen tarve aja kaiken ohi. Myös rakkaus ja läheisyys ovat biologisia tarpeita, ja voivat ihan hyvin ajaa lisääntymistarpeen ohi. Riippuu ihmisestä, mikä kenellekin on suurin tarve.
Vierailija kirjoitti:
Tee ensin itse niitä romanttisia eleitä, mies voi siitä herätä itsekin tekemään sellaisia. Laita herkkuruokaa ja pöytään kynttilät tai muuta mikä nyt sinusta on romanttista.
Onko tämä ikinä toiminut yhdenkään miehen kohdalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä, miksi jotkut luopuvat lapsihaaveestaan kumppanin takia. Vaikea keksiä, että yksikään parisuhde olisi sen arvoinen. Ymmärrän sen vain tapauksessa, jossa kumppani ei voi saada lasta, mutta jos kumppano viivyttää tai estää lapsen saamisen vaikka tietää toisen toivovan ja haluavan lasta - ei sellainen suhde ole uhrauksen arvoinen.
Ajattelen aivan päinvastoin. Hyvä parisuhde ja kumppani on se ensisijainen. Sitten siihen tulee lapsi jos on tullakseen. Hyvä parisuhde kestää sen jos toinen ei halua tai saa lasta. Hänet on kuitenkin valittu elämänkumppaniksi, ei siittäjäksi tai synnyttäjäksi. Tämä on myös mahdollisen lapsen etu, että saa syntyä vanhemmille joilla on syvä rakkaus ja keskinäinen side.
Se rakkaus ei riitä jos vanhemmilla on täysin erilainen arvomaailma, unelmat ja tulevaisuuden tavoitteet. Ei semmoinen suhde ole erityisen syvä, jos halutaan päinvastaisia asioita. Ei tietenkään hankita lasta tuohon kuvioon vaan etsitään uusi kumppani, joka myös haluaa lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan ap kai kysyy, että miten olla olematta itsestäänselvyys puolisolle.
Vastaan, että lakkaa olemasta koko ajan saatavilla. Lähde matkalle, aloita aikaa vievä harrastus, tee ruokaa harvemmin, tarjoa vähemmän palvelua. Lakkaa pitämästä miestä elämäsi keskipisteenä.
Tästä on se hyöty, että ensinnäkin katkeruutesi vähenee kun sinulla on muuta mietittävää, etkä ole tunnetasolla riippuvainen miehestäsi. Ja mieskin saattaa huomata mitä menettää, kun menettää jatkuvan huomiosi ja palvelusi.
Tämä on hyvä neuvo. Kannattaa kuitenkin pitää jalat maassa jos mies hätäpäissään sitten kosii. Kuulostaa meinaa sellaiselta tapaukselta, että kuvittelee sen sitten olevan loppuelämäksi riittävä romanttinen ele.
Toki vielä parempi neuvo on etsiä parempi kumppani tai sitten elää itselleen ilman turhaa painoa.
Olet siis luopunut lapsihaaveestasi miehen takia. Miten tuollaisesta voisikaan selvitä ilman katkeruutta? Sinuna miettisin myös, miksi olet takertunut tuohon yhteen mieheen etkä ajatellut omia halujasi ja toiveitasi ja lähtenyt toteuttamaan niitä jonkun toisen kanssa. Tai ainakin olisit voinut yrittää, eihän kaikki aina välttämättä toteudu.