Pitääkö ystävyyden päättäminen mielestänne perustella ystävälle?
Kysymys otsikossa. Minulla meni hiljattain välit poikki läheisen ystävän kanssa. Ystäväni loukkaantui eräästä kommentistani, jollaisesta en itse todellakaan olisi loukkaantunut, ja mielestäni tarkoitin kommentillani pelkkää hyvää. Kun näimme ystäväni kanssa viimeisen kerran, hän ei puhunut mitään välien katkaisemisesta tai yhteydenpidon lopettamisesta, vaan antoi ymmärtää kaiken olevan kuten ennenkin. Tuon tapaamisen jälkeen hän kumminkin esti minut Whatsapissa eikä enää vastannut puheluihini. Tästä hämmentyneenä pyysin erästä läheistäni soittamaan hänellä ja kysymään että miksi hän on estänyt minut eikä enää vastaa puheluihini. No, läheiseni puheluun hän vastasi, ja pienen tenttauksen jälkeen hän myönsi loukkaantuneesa siitä kommentistani, mutta sen jälkeen hän alkoi puhua läheiselleen oman elämänsä asioista, jotka eivät liity minuun eikä meidän ystävyyteemme mitenkään, ja rupesi puolustelemaan itseään, hän ei mielestään ole tehnyt mitään väärää, vaikka esti minut ja lopetti yhtäkkiä täysin yhteydenpidon kanssani.
Tuon puhelun jälkeen pistin hänelle tavallisen tekstiviestin, jossa pyysin anteeksi tuota kommenttiani, ja kerroin toivovani että välimme palautuisivat ennalleen, koska koin kumminkin hänet itselleni tärkeäksi ja läheiseksi ystäväksi. Hän ei kumminkaan tuohon tekstiviestiinkään reagoinut mitään:(
Tästä koko hommasta jäi itselleni tosi huono fiilis, mielestäni aikuisella ihmisellä pitäisi olla sen verran selkärankaa, että jos haluaa päättää ihmissuhteen, siitä pitäisi pystyä kertomaan toiselle osapuolella suoraan, ja mielestäni mielellään kasvotusten
Mitä mieltä te muut palstalaiset olette?
Kommentit (62)
Jos oikea ap on kommentoinut kaverin kehoa (-> laihdutus) niin ootpa aika sankari. Ei tossa nyt mitään selittelyjä kaivata, olet moukkamainen.
Arvasin, että ap on jotenkin kommentoinut loukkaavasti ystävän ulkonäköä.
Vaikea sanoa, mikä on trollaajien kommentointia ja mikä oikea ap:n kommentti ystävälleen ollut. Minusta ei esim. ole mitenkään asiatonta sanoa, että terapeutti voisi auttaa läheistä hänen ongelmissaan. Sellaisesta välien katkaisu on aika raju veto ja kertoo kyllä loukkaantujan mielenterveyden olevan tosiaan huonolla tolalla.
Ulkonäkö voi joillekin ihmisille olla niin arka paikka, ettei kestä edes positiivissävyistä kommentointia. Jos on vaikka lapsuudessa tai nuoruudessa joutunut kiusatuksi ylipainon vuoksi, haavat voi olla syviä.
Mutta on kyllä aika ongelmallista, jos ei psyty läheisen ystävän kanssa puhumaan asiasta millään tavalla, vaan katkaisee välit ilman selitystä. Eihän tuo nyt aivan terveen ihmisen toimintatavalta vaikuta.
Mä oon jättänyt kaikki ystäväni siten, etten vaan enää reagoi yhteydenottoihin.
Kyllä siitä tyhmenpikin ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, mikä on trollaajien kommentointia ja mikä oikea ap:n kommentti ystävälleen ollut. Minusta ei esim. ole mitenkään asiatonta sanoa, että terapeutti voisi auttaa läheistä hänen ongelmissaan. Sellaisesta välien katkaisu on aika raju veto ja kertoo kyllä loukkaantujan mielenterveyden olevan tosiaan huonolla tolalla.
Niinpä. Yleensäkin välien katkaisu läheiseen on raju veto, oli syy sitten mikä vain. Minustakin tuo terapeuttikommentti osoittaa välittämistä. Eikä minusta ole mitenkään pahasti sanottu sekään, jos ystävä on tarkoituksella laihduttanut, ja toinen sanoo, että hän näyttää hyvältä. Itse en ainakaan tuosta loukkaantuisi. Mutta jos ystävällä ei mene kovin hyvin, hän voi omassa päässään tulkita ystävällisetkin kommentit ilkeiksi.
Sinne hävisi kuin pieru Saharaan! Muutaman kerran otin yhteyttä, mutta ei koskaan nähty. Tällä oli nuorempana tapana harrastaa mykkäkoulua. On siis henkistä väkivaltaa. Kyllä se joogaajalta näköjään onnistuu vanhempanakin. Hänhän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, on ollut ihan siitä lähtien kun synnyin ja hänellä on tapana pitää mykkäkoulua milloin mistäkin. Muutaman kuukauden mökötettyään hän on yhteydessä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Joskus myöhemmin hän voi viitata mökötyskauteensa. Hänen äitinsä on kuulemma ollut samanlainen mököttäjä.
No itse olen tlälainen varmaan joidenkin mielestä. Itse sanoitan asian kylläkin niin, että otan etäisyyttä, jos minua pahoinpidellään. Tuollainen "mököttämiseksi" asian mitätöinti kuulostaa kyllä juurikin väkivaltaisten ihmisten jutuilta, he aina vähättelevät omia tekojaan ja syyllistävät toisia heidän aiheuttamastaan pahasta olosta
Tai no, olin ennen tällainen. Nykyään en anna enää toisia mahdollisuuksia, koska olen oppinut sen johtavan lähes aina samankaltaisiin lopputuloksiin, kuin aie
Mä en ole yhtään mököttäjä, pelit ei kiinnosta. Jos mua on pitkän aikaa loukattu tai kuulen, että takanapäin puhuttu pahaa tms niin minä katoan. Se "kaveruus" oli sitten siinä. Kuollut ja kuopattu, eikä sitä pysty kuolleista herättämään. Mökötyksellä pyritään johonkin, mä en pyri kuin omaan rauhaani kiusaajilta ja kaltoinkohtelijoilta. Kerran oon sopinut mua pahasti loukanneen ihmisen kanssa ja se johti hänen käytöksensä pahenemiseen. Opin läksyni.
Ap, jos se kaveri on sut laittanut estoon, ei tekstarikaan mene läpi.
Anna olla, hän ei halua enää kuulla sinusta mitään. Kunnioita sitä.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse olen tlälainen varmaan joidenkin mielestä. Itse sanoitan asian kylläkin niin, että otan etäisyyttä, jos minua pahoinpidellään. Tuollainen "mököttämiseksi" asian mitätöinti kuulostaa kyllä juurikin väkivaltaisten ihmisten jutuilta, he aina vähättelevät omia tekojaan ja syyllistävät toisia heidän aiheuttamastaan pahasta olosta
Tai no, olin ennen tällainen. Nykyään en anna enää toisia mahdollisuuksia, koska olen oppinut sen johtavan lähes aina samankaltaisiin lopputuloksiin, kuin aie
Mykkäkoulukin on aggressiivista käytöstä ja pahoinpitelyä. Minä ainakaan en mykkäkoulun pitäjiä jaksa pitää elämässäni.
Niin on. Mykkäkoulu on narsistin tapa osoittaa hylkäämistä, jos joku ei ole tehnyt kuten narsisti haluaa. Minulla on lapsuuden lähipiirissä ollut yksi tuollainen marttyyrinarsisti, joka satuttaa lähipiiriään mykkäkouluilla ja hylkäämisillä, ja olen ottanut näihin tyyppeihin täyden nollatoleranssin. En jaksa sellaisia ihmisiä, joiden seurassa pitää olla varpaillaan ja varoa koko ajan, tai muuten tulee satutetuksi. Suojelen itseäni.
Ei, koska ei ystävyys pääty koskaan.
Ihmissuhteissa on vähän niin, että oli syy mikä tahansa, niin jos toinen ei taho niin sitten ei taho. Ystävyyteen tarvitaan kummankin motivaatio.
Kaverit tulee ja menee, mitä niitä vatvomaan.
🇺🇦🇮🇱
Mulla meni samalla tavalla välit poikki ystävän kanssa. Onneksi ei ollut läheisin ystäväni tai lapsuuden ystävä, mutta oltiin eräässä tietyssä elämäntilanteessa tiiviisti yhdessä.
Yhtäkkiä huomasin, että hän ei ole enää Facebook-kaverini. FB sekoilee aina silloin tällöin, joten luulin, että oli tällaisesta asiasta kyse ja soitin hänelle. Hän tunnusti minulle, että oli loukkaantunut jostain asiasta, jolla olin hänen FB-päivitystä kommentoinut. Pyysin tietysti anteeksi ja anelin aika pitkään, että hän ottaisi taas FB-kaveriksi. No, hän suostui ja ehkä vuosi meni normaalisti.
Olin jatkossa varovainen omassa kommentoinnissani, mutta tykkäsin kuitenkin hänen päivityksistä ja kommentoin kaikkea neutraalisti/ystävällisesti. Olen itse tiputtanut sellaisia kamuja, jotka eivät ikinä tykkää tai kommentoi julkaisujani ja kirjoittavat koko ajan vain itsestään tai vaihtoehtoisesti eivät kirjoita mitään.
Sitten huomasin, että hän oli taas tiputtanut minut. Tällä kertaa en alkanut anelemaan. Ilmeisesti hänellä oli hyvä syy, jota minun ei tarvitse tietää. Totuushan on, että emme asu hirveän lähellä toisiamme, ehkä vain koki, ettei ollut tarvetta tavata, kun kaikilla kiireiset elämät.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä eikä tarvitse perustella yhtään mitenkään. Senkun päättää ystävyyden vaan jos sille tuntuu eikä tarvitse mitään erillistä kasvotusten palaveriakaan pitää. Kunhan tekee tiettäväksi sille toiselle, että tämä oli nyt tässä, se riittää.
Monesti ihmiset vain vieraantuvat vähitellen toisistaan elämän tilanteen muututtua oltuaan alunperin opiskelukavereita, työkavereita tai naapureita. Se on ihmissuhteiden väistämätöntä evoluutio, silllä ei niitä voi säätää jollekin tietylle tasolle etenkin jos toinen muuttaa selvästi kauemmaksi entisestä asuinpaikastaan.
Ei siihen tarvitse liittyä mitään suurta dramatiikkaa. Tosin monien vanhojen kavereiden kanssa voi löytää helpostikin yhteistä jutunjuurta vaikka ei olisi nähnyt pariin vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, on ollut ihan siitä lähtien kun synnyin ja hänellä on tapana pitää mykkäkoulua milloin mistäkin. Muutaman kuukauden mökötettyään hän on yhteydessä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Joskus myöhemmin hän voi viitata mökötyskauteensa. Hänen äitinsä on kuulemma ollut samanlainen mököttäjä.
No itse olen tlälainen varmaan joidenkin mielestä. Itse sanoitan asian kylläkin niin, että otan etäisyyttä, jos minua pahoinpidellään. Tuollainen "mököttämiseksi" asian mitätöinti kuulostaa kyllä juurikin väkivaltaisten ihmisten jutuilta, he aina vähättelevät omia tekojaan ja syyllistävät toisia heidän aiheuttamastaan pahasta olosta
Tai no, olin ennen tällainen. Nykyään en anna enää toisia mahdollisuuksia, koska olen oppinut sen johtavan lähes aina samankaltaisiin lopputuloksiin, kuin aiemmin. Eli jos joku on kerran pahoinpidellyt minua, h
Tutustupa hiukan käsitteisiin henkinen pahoinpitely ja passiivisggressiivinen käytös. Kertomasi perusteella sinä olet se, joka pahoinpitelee henkisesti muita.
Totta kai olisi mukavaa saada perustelu, mutta ei siitä mitään sääntöä voi tehdä. Ystävyys ei ole aviolittoon verrattava sitoumus, etkä voi ns. vaatia ystävältäsi mitään. Kannattaa antaa olla.
On moniakin tilanteita. Esim jos ystävyys on suht tuore, ja alunperinkin jo epäilit häntä kateudesta/ epälojaalisuudesta tai asioiden jakaminen oli yksipuolista eikä suhde siksi tuntunut aidolta. Tähän kun lisätään kateus materiasta, tulee hyväksikäytetyksi tulemisen pelko. Voi ystävyyssuhteen katkaista ilman selityksiä. Yksi ihminen jonka heivasin oli juuri materiasta kade. Oli kateellinen, ja paljasti itsensä kiukuttelemalla, kun ei saanut jotain minulle kuuluvaa omakseen. Oli kuulemma manifestoinut jotain samanlaista ja epäonnistunut siinä missä minä olin kerralla onnistunut. Toisen heivasin koska hän juo, pinnaa kaikki maanantait työpaikaltaan, ja keskittyy vain petturipoikaystäväänsä. Olen auttanut häntä monta kertaa, mutta nainen palaa vain tämän kusipään luo. Olen väsynyt siihen, ettei hän koskaan kysy, mitä minulle kuuluu, ryyppää aivojaan pihalle, on ryypännyt ison perintönsä jne. Negatiivisuutensa ja krapulansa sitten aina syytää ystäviensä niskaan, vaikka itse tuhoaa elämäänsä ihan itse. En halua olla tuommoisen jatkuvan itsetuhon kanssa missään tekemisissä. En myöskään voi luottaa ihmiseen, joka väittää olevansa ystävä, mutta avoimesti kadehtii minua. Mun mielestäni kateus on ystävyyden vastakohta. Täysi vastakohta. Kun toinen saa haluamansa, aito ystävä on toisen puolesta onnellinen.
Mykkäkoulukin on aggressiivista käytöstä ja pahoinpitelyä. Minä ainakaan en mykkäkoulun pitäjiä jaksa pitää elämässäni.