~~ Viikonloppuun, SYY(S)LÄISET 04 ~~

Osanottoni Saamuskalle ja Kerpulle. Kyynel silmäkulmassa luin äsken kirjoituksianne.



Mimmuli, minustakin tuntuu että syöpää on " joka paikassa" , vaikkei *kopkopkop* ihan lähipiiriin olekaan sattunut. Iloisena uutisena tuolta rintamalta: naapurin 6-vuotiaan pojan äidin rintasyöpä saatiin hallintaan, kontrolleissa on ollut puhdasta.



Pikku-Myy tuossa sohvalla kuuluu heräilevän. Aamu-unilla jo ollaan, herätys on klo 6 ihan joka ikinen aamu. Toissayö oli kamala, ja eilinen sen myötä väsyusvainen. Harkitsin mm. ristiäisten peruuttamista... No, nyt on tarjoilut mietitty sille mallille, että mummo leipoo tai sitten minä jos mummo hoitaa sen aikaa typyköitä. Olemme joka tapauksessa menossa mummolaan asumaan ensi viikolla, mies on aamusta iltaan töissä (oma työ+ portsarina jazzjuhlilla illat).



Nyt heräsi Vennakin, menen suukottamaan.



- tea -

Saamuskalle ja Kerpulle osanottoni myös. Ihanaa Kerppu, että sait kuitenkin viettää aikaa mummusi vierellä vielä viime hetkiin asti.



Onni heräs just. PItääkin mennä. Eilen heräs 6.40...



T-P

Johan on ihanaa kun aamut on näin ihanan pitkiä ja hitaita. Tai siis aamu on lyhyt kun myöhään herää mutta siis kuitennii:)



Vielä yökkärit päällä ollaan molemmat ja kohta tulee jo vieraita. Tai tuttuja, serkku tulee puolivuotiaansa kanssa kylään.



Minä vetoan edelleen kaikkiin syysmammoihin, oikein kiireisiinkin, että tulkaa nyt ja täyttäkää pinoa! Jookos!



Kehitelkääpäs joku viisaampi joku kiva galluppi.



T-P

Osanotto sekä Kerpulle että Saamuskalle. Äidittömät lapset sai täälläkin kyyneleet silmiin :(



Petra

Osaanotto Saamuskalle ja Kerpulle.



Eilinen pino löytyy täältä: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=10103211&p=1&tmode=1&smod…



Kohta pitäis itikseen lähteä. Lupasin Veetille vapuksi tehdä dinosaurus/lohikäärme puvun. Meen kankaita ettimään ja jos vaikka jostain löytäisin kaavat siihen.



Venla nukahti juuri päivän ensimmäisille päikkäreille ja nyt pitää kohta herättää. Nään äitini itiksessä kaheltatoista.



Huomenna on Veetin serkun 3-vuotis synttärijuhlat. Pitää joku lahjakin keksiä.



Nyt täytyy ruveta laittaa itteensä lähtö valmiiksi.



Öttis, Veeti ja Venla

Ida heräs aamulla 6.20 eikä suostunu enää nukkumaan... nukahti illalla kymmeneltä... heti ku nukkuu päikkärit niin tässä käy näin. Aaro taas ei tällä hetkellä nuku ei päivällä eikä yöllä, raukalla on nenä tukossa ja kuolaa litratolkulla ja syö sormiaan koko ajan. Yhdessä vaiheessa Aaro nukku j0 5-8h putkeen, nyt syö 2-3x... tänäänkin on vetässy jo puol litraa maitoa, no maanantaina tulee 4kk täyteen ja alotetaan kiinteät, josko se siitä sit ajan myötä.



Eilen kävin koulussa osuuskunnan kokouksessa, meidän opettaja oli aivan huumassa Aarosta, halus vaan pitää poitsua sylissä :)



Voi Nöösä-raukkaa, kunpa allergiat pian helpottaisivat! Jotenkin sitä aina kuvittelee et allergiat menis ohi iän myötä, mut esim. miehen veli on 20v ja tosi pahat allergiat edelleen :( ei pääse edes armeijaan ku syömisjutut niin hankalia ja sit hänellä on vielä jotain rasitusastman tyyppistäkin.



Ulkona sataa, ni ei päässy Ida puistoon. Mä tuun kohta hulluksi ku mietin syksyä, et haenko Idalle sitä päiväkotipaikkaa et saisin pari kurssia ite suoritettua... mitä te muut tekisitte? idahan on ennenkin ollu päiväkodissa et sinänsä ei niin iso muutos, mut ku se niin tykkää olla tuol puistossa... toisaalta siinä ajassa mitä Ida puistoilee niin ei kyllä mitään ehdi tekemään varsinkaan ku Aaro aina herää ku tullaan kotiin.



Jaaha, Idan kanssa muovailemaan... tuli oma iso napa hyvin edustettua

Petra

Jospa tosiaan löytäisi väki tänne..



Reissulasta odottelen..



On tuo uni kumma..Mulla oli niitä yövalvomisia.Kun varvas murtu ja päivät könysin keppien kanssa,oli illalla niin poikki että nukuin kun tukki!

Poika herääs yleensä 8pintaa ja typy sen meluihin.Nyt on typyn kanssa nukkuttu johon puol10 jokapäivä,mutta..Illalla mietin et vika nukkumisaamu ni enköhän tänään herääny 15yli7 pyörimää!!!Siis ihan mikä tahansa saa mun unet katoamaa :-/



Poika ollu nyt 2vkoa tarhasta pois,onkohan siis kesähoitoja kyselty?!No,poika jää heti kotiin kun eskari loppuu,mikä päivä onkaan..

TYpyn tarhapaikasta ei ainakaan vielä ole mitään tietoa.



Musta tuntuu että syöpä on yleistyny ihan kauheesti!Mun täti ja hänen miehensä sairastivat syövän,paranivat kyllä mutta ainahan se uusiminen käy mielessä.Anopin siskon mies kuoli syöpään ja nyt toinen sisko on kuolemassa.Ukillani oli vatsasyöpä,eimkyllä hoidettu mutta selvisi kuolinsyy tutkimuksissa.Lapsuudenkodin naapureita on kuollut syöpään,lapsia jäänyt ilman äitiä tai isää..

Musta tuntu jokuaika sitten että lähes jokavko joku kertoin jonkun sairastuneen...LAittaa tietenkin miettimään että miksi itse tai oma perhe säästyisi...



Tulkaa kertomaan mitä kuuluu??



jatu

Ankkiksen anopin koulin ilmoituksen huomasin lehdestä.

Minulla oli pitkään, vuosia 4 syylää sormissa ja yksi jalassa. Kokeilin kaikkea mahdollista ja nyt sitten vain yhtäakkiä katosivat.



Tealle jaksua ristiäisjärjestelyihin!



ollaan taas töissä eli lopetan!!!

Eli meillä taas pieni sairastaa flunssaa ja sen myötä ilmavaivojakin on. Ilmeisesti välillä vatsaan sattuu enemmänkin. Onko jollain tietoa auttaisko joku lääke? Pitääkö hakea disflatyliä tän ikäisellekin vielä. Muut keinot ei oikein tunnu tepsivän, ne vatsallaan olot, jalkajumpat yms.



Sorry omanapa, pikaisesti piti kysyä, kun mummo hoitaa lapsia pk:n ollessa kiinni ja kyseli voisko jotain lääkettä hakea apteekista.



T: Ynsi

Minä kans en enää yhtään ehdi kirjoitella täällä. Kyllä kaksi pientä vie kaiken! ajan ja vähän ylikin! Meillä on nyt syyspojalla oikein kunnon uhmaikä päällä, kaikkiin kysymyksiin vastataan ensin EI! ja sitten sitä mielipidettä vaihdetaan viisitoista kertaa ja lopulta mikään ei muu ei kelpaa kuin syli. Tyttö täytti just viisikuukautta ja on kova tyttö heiluttelemaan leluja ja kovasti yrittää jo pyllyä nostaa, halu olisi isomman perään.



Aika kivasti on mennyt elo kahden lapsen kanssa. Tyttö on ollut suht tyytyväinen tapaus ja kai sitä ottaa vähän rennommin näin kahden lapsen kanssa. Samalla tavalla ei ehdi! hössöttää joka asiaan kun just perusjutut ehtii tehdä. Siivous on eka joka meillä jää vähän retuperälle.. Jatkoa tietysti miettiin, mut ensi talven olen nyt ainakin lasten kanssa kotona.



Täältä myös osanotto suruun Saamuska ja Kerppu.

Tealle jaksua ristiäisvalmisteluihin.



Hyvää vointia kaikille!

Reeli, Lenni 2,5v ja Venni 5kk

Ei vaan ole ehtinyt kirjoitella..äitini oli viikon verran kylässä, eilen lähti ja kamala ikävä jäi. Oli niin leppoisia päivät, kun oli seuraa, tosin äiti raatoi hullun lailla, paistoi leipää, pullaa, kakkua, sulatti pakastimen, pesi pulloja jne... Nekku oli tosi mustis mummistaan. Mut ihanasti muuten tyttöjen kans menee. Mini kikattaa pelkästään, kun näkee siskonsa naaman ja Nea jaksaa välillä pitkään leikkiä ja viihdyttää. Uhma jatkuu isommalla, oon harjoitellut itsehillintää. Nekku yritti pväunia jättää pois, vkon nukkui ok, nyt taas pyörii sängyssä, vaik on ihan väsynyt..Minin kanssa pari vkoa meni kuin unelma, oli niin tyytyväinen. Pari pvää ollu kauheeta kätinää, mikään ei hyvä. Illalla huomasin, et ikenestä työntyy terävä hammas. Voi tuska, tuntuu hampaat tulevan yhtä hankalasti kuin Nekulla aikoinaan, kamalat ajat edessä! Mut unet ok, päivisin nukkuu pitkän pätkän ja illalla nukahtaa yleensä omaan sänkyyn, kun juotan maidon! Näinhän ei neuvota tekemään,mut meille tää on unelma kaikkien niiden rytkytyshetkien jälkeen! :-) Ihanaa, kun oma olo ei ole ahdistunut!



Mini haluaisi myös siskonsa perään, yrittää potkia jaloillaan liikkeelle. Kääntyi muutaman kerran pari kk sitten´, nyt ei enää, yrittää vaan istumaan. Kun laitan selälleen lattialle, vauva raukka jää jäkittämään pää ja jalat ilmassa. Yhtään ei selällään makaa rennosti,vaan pää ilmassa koko ajan ja sit tuskastuu! Oppispa pian istumaan.



Ai niin, Nea alotti kerhon ja on aivan innoissaan! :) Ollaan ihan ihmeissään, aamulla jo haluis herättyään lähteä! Siel on 4 lasta Nean lisäksi, 3krt vkossa 3 tuntia. Ihanaa, et arkuus on hävinnyt! :-)



Paljon ollut surua tällä palstalla. Ankkis, olet ollut paljon ajatuksissa, voimia suureen suruun! Samoin Saamuska ja Kerppu, paljon halauksia ja enkeleitä! Munkin mielestä syöpää on kamalasti, oman isän lisäksi siihen on ihan liian moni tuttu kuollut..



Aia, ONNEA vaavista! Miten jakselet? Toivottavasti kurja vaiva on jo hellittänyt!



Tomera, en oikein osaa syksyn suhteen neuvoa.. Toivottavasti yöt teillä rauhottuu! Kyselit taannoin maidon juonnista, veikkaisin, et Mini juo noin 7dl pvässä.. Kiinteät saadaan alottaa kuukauden päästä, vähän hirvittää et miten elämä taas muuttuu.. Kesäkurpitsalla aattelin alottaa.



Kaikkiin vauvaperheisiin toivon jaksamisia kaiken valvomisen ja väsymyksen keskelle! Mä herään yleensä 5-6 jälkeen, enkä enää saa unta ja lapset herää 6.30 joka aamu melkein. Mini syö 1-2 krt yössä, mut Nealla kauhukohtauksia (terveiset TP:lle..ei oo kivaa) ja herää pissalle 1-3 krt yössä. Millon ihmeessä oppii oleen pissaamatta aamuun asti!?



Tealle jaksamisia ristiäisvalmisteluihin! Ihanan pitkiä pväunia pikkuisella! Toivottavasti Venna saa kerhopaikan!



Tiivii, ihanat pojat s-postissa ja hieno nimi! :) Voimia, ymmärrän tunteesi, kun haluis liikkeelle kotoa jne!



Mimmuli, jaksamisia noiden kurjien allergiajuttujen kanssa!



Ynis, kyllä voi isommallekin lapselle ostaa Cuplatonia tms!



Äh, Nekku vaan laulelee sängyssä, rasittava ilta tiedossa, jos ei nuku! Mini oli pari vkoa hyväntuulinen myös iltaisin, mut kurja hammas pilaa kaiken! Onneks ei vielä yöunia!



Meil oli eilen hääpvä, aamulla huomasin vaan kun katoin kalenteria! Viime vuonna unohdettiin molemmat, kamalaa! Ostin miehelle suklaata ja kirjotin korttiin rakkauden tunnustuksia, laitoin kahvit ja kakut valmiiksi ja kynttilän kun tuli töistä. Oli ilosesti yllättynyt ja mä sain kukkia ja suklaata. Jos joskus pystyis juhlia paremmin...



Mini nukkunut yli 2 tuntia, Nea edelleen hereillä. Sata asiaa varmaan pinosta unohtu. Oma syy, kun en oo aiemmin kirjottanut.. Mut hyviä vointeja kaikille rakkaat!



Enkeli1 ja Nea+Mini 5kk!!!!

Osanotto suruun Saamuska ja Kerppu.



Syöpä, tuo viheliäinen inhotus. Mun lähipiirissä ollu vuoden sisällä kolmella syöpä, kaksi on sen voittanut ja yhdellä vielä hoidot kesken. Et tuntuu kyllä ettei oma perhe siltä voi säästyä.



Mari, kun kerroit syylistä, muistin että mulla oli kanssa kakarana jalkapohjassa syylä johon kokeiltiin kaikki maailman keinot, eikä se lähtenyt. Sitten ihan yllättäen usean vuoden jälkeen se oli vaan hävinnyt itsestään.



Mimmuli, toivon niiiin kovasti helpotusta teidän ruokahommeleihin.



Oon tänään lähdössä ulkoilemaan kaverin kanssa, ei olla oltu yhdessä radalla pitkään aikaan, kivaa :)



Bilehile

Heti kärkeen olipas kiva kuulla Enkelin kuulumisia! Ihanaa, että elämä on jo vähän helpottanut ja mielesi ihan selvästi on valoisampi!!! Ja ihana kuulla, että Nea tykkää kerhosta!



Syövästä. No meidän perheessä tai ihan lähelläkään sitä ei ole kovin paljon ollut mutta miehen suvussa se on yleisin kuolinsyy ollut... Mun serkku tosin sairasti rintasyövän muutama vuosi sitten reilu 3-kymppisenä. Nyt kai on sen suhteen ok. Meidän äitikin tässä kerrattain just sanoi, että on nuo syövät kyllä yleistyneet. On kai se ihme, jos ei nämä saasteet ja kaikki mahdollinen, mitä ruuassakin nykyään on, että jos ne ei vaikuta mihinkään niin kumma olis. Mies ironisesti aina vitsailee kun puhun rasvan käytöstä, ettei hän sydäriin kuole vaan syöpä se on joka hänet vie. No, mun suvussa on sitten sitä sydänvikaa.



Syylistäkin. Isä kun kuuluu suuriin ikäluokkiin (suurimpaan, kun tänä vuonna siis 60) niin niillähän on näitä ihme uskomuksia. Mulla oli ala-asteella syylä keskisormen kynnen alla! Oli tosi kurjassa paikassa ja vaikka mitä siihen kokeilin. Isä sanoi, että hänen syylät on lähteny aina kun on kenenkään näkemättä hieronut niitä kirkon penkkiin!!! No, kaiken kokeilleena joskus sitten satuin oleen kirkossa, epäilemättä samassa, jossa isänkin syylät ovat saaneet kyytiä, kun kirkko on kotini vieressä. Siellä vähän hieroin kirkon penkkiin ja niin lähti syylä! Ja tämä on ihan tosi tarina!!! Se, mikä on kirkon penkin vaikutus asiaan, sitä en osaa tieteellisesti todistaa mutta tämä toimi meillä.



Ihana päivä ollut. Onnin pikkuserkku kävi hurmaamassa meitin. Onni vaan on ihan sika mustis, kun pidän vauvaa sylissä mutta se kai on ihan ymmärrettävää. Äsken mentiin sitten lepäileen meidän sängylle Onnin kanssa kun ajattelin, että sais nyt edes vähän levätä, jos päikyt jäiskin väliin. Siihenpä tuo nukahti sitten. Eli sisäpäikyt jatkuu!



Oma lehmä taas ojassa. Jos ei nyt olis nukkunut päikkyjä, ens yö olis voinut olla huono ja lyhyt -> ja mamma ja iskä väsyneitä huomenna kun pitäs jaksaa lähteä ulkoileen;) Saapa nähdä tuleeko vahinkoa, ilman vaippaa nukkuu eikä käynyt pissalla ennen nukahtamista.



Oh, tulipas paljon puhetta taas.



T-P

Äiti kertoi, että pieni oli kakannut ruuan jälkeen vähän löysän kakan eikä ole sen jälkeen valitellut mahaansa. Ehkä se siitä taas. Jotenkin enemmän tulee mietittyä itse asiaa, kun mummo kyselee lääkkeitä yms. Yleensä osaan kuitenkin ottaa suht rennosti.



Ollaan tänään menossa parin kaverin kanssa syömään. Olenkin töissä yli kuuteen ja menen suoraan, kun ravintola on seuraavassa korttelissa.



Eilen illalla lapset viimein suostui unille ajoissa taas. Kohtalon ivaa, mutta heräsivät sitten heti kuuden jälkeen, kun ei tarvinut edes lähteä päiväkotiin (on kiinni tänään) ja minä oisin nukkunut vähän normaalia pitempään. Joopa joo.



Kerpullekin jaksuja surutyössä!



Syövät tosiaan tuntuu pelottavan yleisiltä. Tuntuu melkeen kammottavalta, että meillä lähipiirissä vain miehen mummo kuoli syöpään (aika vanhana kuitenkin, reilusti yli 80v). Vaaniiko tauti jossain nurkan takana kenties.



Kuulemisiin!



T: Ynis

tulee siis itse mietittyä asiaa.

Ensin osanotto suruun Saamuska ja Kerppu. Minulla on huomenna edessa mummun hautajaiset. Niihin suhtaudun varsin järkevästi, näin non hyvä ja näin se kuuluu mennä. Sen sijaa nuoren pois meno tuntuu aina kovin turhalta. Mutta kaikilla on oma elämänkaari, toisilla pidempi kuin toisilla. Jokaisen lyhytkin elämä on merkityksellinen ja tärkeä. Elämän pituus ei ole hyvän elämän mittari. Minusta meidän kaikkien tulee välillä pysähtyä miettimään omaa elämää. Se saataa oppua jo huomenna. Olenko elänyt sellaisen elämän kuin haluan? Elänkö arvojeni mukaisesti?



Arvaatte varmaan, mitä mä vastaan. Viime viikot (kuukaudet) ovat olleet kamalia. Elämäni tärkeimmät asiat ja ihmiset jäävät paitsioon ja yksi osa elämästä vie kaiken ajan. Sekä minä että mies olemme olleet liikaa töissä ja poissa kotoa. Se näkyy koko perheessä. Lapset ja aikuiset kiukuttelevat. Ihan heti en saa tätä kierrettä katki, mutta olen jo oppinut jotain. Tätä ei voi jatkua enää kauan.



Minusta tuli viime viikolla täti toistamiseen. Sisko sai pojan. Meidän suvun naisten tapaan synnytys meni hyvin ja lapsi olis sopivan kokoinen (3990/53).



Olette ajatuksissa ja mielessä.



Pilette



PS. Perhe on ollut jo viikon terveenä ja nyt valuu Valman nenä ja korva. Prkl.

Saamuskalle ja Kerpulle osanotto suruun! Voimia! Kyyneleet tuli mullakin silmiin.



Mimmulille kovasti voimia ja helpotusta Nöösän ruokavalioon!



Enkeli. Kiva, kun jaksoit laittaa kuulumisia ja oli vielä hyviäkin uutisia.



Miehellä on tällä vkolla joka ilta ollu kokous tai palaveri. Tänään on koulutuksessa taas illan ja huomisellekin tuli menoa. Kovasti oon saanu potkia itteäni takapuoleen, että oon jaksanu hoitaa kaikki hommat. Jotenkin pyykkihommiakin oli rästissäkin ym. Joten tekemistä on tosiaan riittänyt. Mutta välillä on pakko levähtää. Ees lukemalla hetken kuulumisa tai kirjoittamalla jotakin.



Pekka , joka on ennen syönyt tosi reippaasti ite, syötättää välilä itteään. Otan sitten syliin ja syötän. Kylläpä meidän perheessä muutenkin lujilla on. Ja päikkäreille nukutan viereen. Välillä pukee tosi reippasti ite, välillä taas puetuttaa. Puheessa sanat kääntyy ja äänteetkin menee väärin.esim lusikka on hulitta. Uutena juttuna on tullut isoon pöntoöön kakkaaminen. Ihan ite oli moisen keksinyt. Mutta unilla on vaipat.



Iika konttaa kovaa vauntia, istuu tomerasti ja nousee polviseisontaan. Kopsuja tulee, kun joka paikkaan pitää itteään tunkea. Ja kaikki menee suuhun. Nyt onneks saatiin siivottua, niin ei tarvi koko ajan olla suuta putsaamsssa ja kakomista kuuntelemassa. Ja Lila. perässä tullaan... kaks hammasta on saatu pungerrettua esiin. Ens viikolla on labrakokeet keliakian varalta ja mulle jäi vähän epäselväks, katotaanko muutakin. Mun syömänä viljat ei kyllä oo tuntunu haittaavan eikä pienet määrät Iikaakaan, mutta isompi määrä vie mahan ensin kuralle ja siitten liisteriksi. Mene ja tiedä.



Että tällaista.



Leanna!!! Joko oot saanu koneen kuntoon??? Tuu kertomaan kuulumisia!



T@hti

ollaan Aan kanssa kaksin, Ee on anoppilassa ja mies saunomassa kaverin luona...

Paljon on tullut tänä päivänä mietittyä elämän pituus, -tarkoitus ymym-asioita.



Usein ihmisen kuoleman jälkeen hänestä muistetaan vain hyvät asiat, mutta ystäväni oli ihan oikeasti hyvä ihminen. Ennen uskoon tuloaan hän ehti nuoruudessaan kokea yhden konkurssin, avioeron, veljensä kuoleman ja kaikenlaista vastoinkäymistä. Silti hän oli aina positiivinen, puhui nauraen. En ikinä kuullut hänen puhuvan pahaa kenestäkään. Silti hänen kanssaan saattoi juoruta asioita. Uskoon tultuaan hän ei ikinä korostanut asiaa, vaikka kovasti lukin raamattua ja kävi erilaisissa rukouspiireissä. Eleelläkään en huomannut hänen ikinä paheksuvan niitä, jotaka eivät ajatelleet asioista samalla tavalla. Hänen miehensä on häntä 17 vuotta vanhempi ja oli jo 50-vuotias isäksi tullessaan. Koko heidän perheensä on musikaalinen. Viimeksi hänet nähdessäni, heillä kyläillessämme juttelimme hänen lepäillessään sängyllä. Antsa " soitteli" sängyn vieressä ollutta sähköpianoa ja aloimme lauleskella yhdessä.



Syöpä on kyllä pelottavan yleinen nykyään. Minunkaan suvussani sitä ei ole ollut. Ystäväni syöpä löydettiin n. 3 vuotta sitten kaulan ja korvan seutuvilta ja leikattiin nopeasti. Hänen luultiin olevan siitä jo tervehtynyt, kun n. vuosi sitten löydettiinkin selkärangasta lisää, jonka todettiin ehkä olleenkin se alkuperäinen kasvain, josta kaulassa oli vain etäpesäke...



Kaiken tämän surun jälkeen pitäisi kuitenkin miehelle järjestää muutaman viikon päästä juhlat. Miehen 40-vuotispäivä on oikeasti tulevana sunnuntaina, mutta juhlat on siirretty viidenteen viidettä.



Noh, tälläistä tämä on, elämä ja kuolema.



Kerpulle osanotto mummosi kuolemasta.



Tästä se viikonloppu pikkuhiljaa alkaa. Huomenna vien isommat lapset päiväksi " luovan toiminnan retkelle" . Siivoaminen voisi tänä viikonloppuna tapahtua ennemmin lauantaina kuin sunnuntaina.



Mitä kuuluu Kukkuulle?



♥Saamuska