Tunnetko ihmisiä, jotka ovat huippuälykkäitä? Millaisia he ovat?

Yksi lapsistamme on poikkeuksellisen fiksu. Oli pienenä todella haastava, koska ajatukset kulkivat ihan omia ratojaan ja hän turhautui. Päiväkodissa ja koulussa sanottiin, että hän tarvitsee enemmän haasteita. On aina ollut kiinnostunut kaikesta, hyvin tunnollinen ja jopa helposti ahdistuva. Todella armoton itselleen. Opiskelee itselleen mieluista, matemaattista alaa ja on ollut tyytyväinen. Sosiaalinen, paljon ystäviä. Vaatimaton eikä tuo itseään esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain Mensan virallisessa testissä krapulassa vedonlyönnin jälkeen 143. Itse en ole älykkyyttä elämässäni liikoja analysoinut, mutta siinä mielessä pitänee paikkansa, että esim. opiskelu on aina ollut minulle naurettavan helppoa. Joskus toivoisin ymmärtäväni maailman sekopäisyyttä vähän vähemmän, niin ehkä en olisi niin ahdistunut. Iän karttuessa siedän muiden ihmisten pinnallisia kotkotuksia yhä vähemmän ja vähemmän, ja lähes erakkona nykyään omissa oloissani elelen. Korkea älykkyys ei ole aina mikään "siunaus", autuaampia lienevät tietämättömät.

 

Minäkin sain, kun kännissä menin 160. uskokaa nyt, olen oikeasti noin älykäs. Kyllä. Kun näin vauvapalstalla asiasta kirjoitan. Tekstisi kyllä kertoo siitä, ettei älykkyys taida edes yltää siihen 100 tasolle.

Katkera persuvajakki avautuu, onhan hänellä sentään koulumenestyksen sijaan elämämkoulusta hankittua "maalaisjärkeä". Eihän sitä tyhmä voi käsittää, että joillakin voi olla huomattavasti tehokkaammin toimivat aivot. Mutta ainiin, ei tietenkään sitä maalaisjärkeä, eikä kapakanruusu juoppomutsin raskauden aikana sikiölle lahjoittamaa aivovammaa, eli elämämkoulun avaimia.

Ex oli varmaan jollain lailla huippu älykäs. Vaikutti ensin idiootilta, kun yritti käyttäytyä kuten idiootti, mutta osasi pyöritellä matematiikkaa päässään ongelmitta, vaikka ei ollut sitä juurikaan opiskellut. 

Vierailija kirjoitti: Kerron oman tarinani. Kävin itse virallisissa testeissä, joissa piti tehdä 3 laajempaa testiä. Jos muistan oikein, niin niihin meni noin 2-3 päivää. Tutkittiin kolmen alueen älykkyys, johon sain pisteytyksen. En ole mikään huippuälykäs, mutta kuulemma selkeästi älykkäämpi, kuin keskivero. Ongelmana on aina ollut se, etten oikein kykene saamaan yhteyttä kehenkään. Tuntuu aina, että muiden aivot toimivat eri tavalla, kuin omani. Ei niin, ettäkö muut olisivat jotenkin huonompia ja minä parempi, mutta jotenkin kommunikointi ja ajattelu toimivat eri tavalla, minkä takia sosialisointi muiden kanssa on aina ollut vaikeaa. Koen olevani usein todella yksinäinen. Kaverisuhteet mitä on jäävät hyvin pintapuolisiksi. Kun yritän auttaa ihmisiä ongelmissa, he saavat usein pitävät minua ihmisenä, joka luulee olevansa parempi kuin muut koska heidän mukaan tiedän enemmän, vaikka oikeasti haluan vain auttaa sillä tiedolla, jota minulla on. Joten on pitänyt

          Testi kesti kaksi päivää ja tulos oli samanlainen. Elämäni ja kokemukseni ovat yhtäläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tällä max tuloksella 125 ja "huippuälykkääksi" nimitettynä sanon muuten sen, että sosiaalinen älykkyys on sitä alkuperäisintä ja parasta älykkyyttä. Ihminen ei olisi koskaan kehittynyt luolamiesajasta tälle tasolle, jos empatiakyky (osa sosiaalista älykkyyttä) ei olisi kehittynyt. Myöskin ne fyysisesti heikoimmat ja vanhuuden viisaat pääsivät loistamaan, joska HEISTÄ PIDETTIN HUOLTA. 

Mulla on 123, enkä koe itseäni läheskään huippuälykkääksi. Enkä ole kuullut, että se (tai 125) sitä tarkoittaisikaan.

Olen tavannut pari huippuälykästä ihmistä, yksi heistä oli opiskelukaverini usean vuoden. Heistä kyllä huomaa, että heillä on vaikea olla maailmassa sen puolesta, että ajatus toimii niin eri tavalla kuin tavallisten pulliaisten. Heidän on vaikea esim löytää tasoistaan juttuseuraa, mikä varmasti on turhauttavaa. Voivat olla vähän yksinäisiä ja tuntea itsensä erilliseksi maailmassa.

Lääkiksessä opiskellessani kurssin parhaimmisto ei kyllä yhtään vastannut stereotypioita huippuälykkäistä. Olivat lähinnä erilaisia muunnelmia "kympin tytöistä", mutta väitän että oikeasti olivat siis tosi älykkäitä, vaikka myös opiskelivat ahkerasti. Kyllä siellä suuri osa porukkaa oli ahkeria mutta nämä muutamat saivat parempia tuloksia kuin muut. Yksi näistä huippufiksuista oli kirjolla ja koki vaikeutta löytää paikkaansa maailmassa. Muiden en taas ole huomannut kipuilevan älykkyytensä kanssa. Ovat tarttuneet kiinnostaviin työmahdollisuuksiin ja perustaneet perheitä, vähän kuin tavalliset ihmiset mutta "kaikki" on heille helppoa. 

Lukiossa vuosikurssillani taas oli poika, joka selvästi piti itseään huippuälykkäänä ja minunkin mielestäni kyllä käyttäytyi silleen kuin odottaisin huippuälykkään käyttäytyvän. Hän osasi koodata aikana, jolloin esim. suurin osa opettajista ei tajunnut, miten hyödyllinen taito se on, ja ymmärtääkseni koodasi jo reippaasti alaikäisenä ihan työkseenkin. Ei kuitenkaan menestynyt koulussa kummoisesti eikä saanut pitkää matikkaakaan suoritettua. Ei selvästikään ollut helppoa keskittyä aiheisiin jotka ei kiinnosta, mutta aistin että kyllä hän ihan maineensakin vuoksi olisi halunnut olla huippulahjakas matematiikassa. Lopulta ehkä jäi vähän sellaiseksi ihmelapseksi kehittymättä koskaan ihmeaikuiseksi. Hän siis avoimesti halveksi sellaisia jokapäiväisiä tavallisten ihmisten juttuja. En ollut hänen kaverinsa joten näin hänen käytöstään lähinnä tunneilla. Muistaakseni tykkäsi höpötellä opettajien kanssa. Joko esitteli jotai kurssin ulkopuolista osaamistaan tai vitsaili jotain. En muista että ikinä olisi esim. viitannut ja kertonut opettajan kysymykseen vastauksen, joka varsinaisesti sisältyi kurssin opetussuunnitelmaan. Aina piti olla jotain enemmän kuin normi-ihminen.