Miksi lapsiperheet eivät voisi asua pelkästään heille tarkoitetuissa taloyhtiöissä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä yksin asuva tekee kotona päivisin. Vaatiiko täydellistä hiljaisuutta, koska tekee etätyötä. Joutuu nukkumaan päivällä, koska tekee paljon ilta- ja yövuoroja? Ei käy vieraita, ei miehiä (miehet ovat kovaäänisiä). Ei kuuntele musiikkia, ei katso televisiota, ei puhu vanhojen sukulaisten kanssa, (joilla huono kuulo ja täytyy puhua kovalla äänellä).

Teen vuorotyötä. Mikään muu kuin "katolla" juokseminen, hyppiminen ja tavaroiden heittely ei tähän mennessä ole häirinnyt mun nukkumista. En todellakaan vaadi täyttä hiljaisuutta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä as oy jossa asukkaiden ikäraja +55v.

Mutta melko suuri riski sijoittaa asuntoon satojatuhansia euroja, jonka ostajaryhmä on todella pieni. 

Ja kuka tahansa voi perustaa Asunto Oy:n. 

Meidän talossa ikäraja on -55 vuotta.

SÄÄNNÖT KOSKEE MYÖS LAPSIA! Jos minä huudan ja juoksen kämpässä, kuin joku hullu niin sanomista tulee. Laiskat vanhemmat menkää ulos niitten lastenne kanssa huutamaan ja juoksemaan jne. Sinne saa purkaa ylimääräset energiat.

Vierailija kirjoitti:

SÄÄNNÖT KOSKEE MYÖS LAPSIA! Jos minä huudan ja juoksen kämpässä, kuin joku hullu niin sanomista tulee. Laiskat vanhemmat menkää ulos niitten lastenne kanssa huutamaan ja juoksemaan jne. Sinne saa purkaa ylimääräset energiat.

Kukaan ei jaksa olla koko päivää lasten kanssa ulkona. Patteriinko heidät pitäisi sisätiloissa kahlita vai milläs estät heitä liikkumasta asunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaisia taloyhtiöitä ole.

Pitäisi olla!

Ap

Jos olet keski-ikäinen, monet senioritaloyhtiöt ottavat asumaan jo ennen kuin olet 50-vuotias. Lapsivapaata elämää ja mahdollisuus monenlaisiin harrastuksiin seniorien kanssa.

Ikinä en muuttaisi senioritaloon. Olo olisi kuin vanhainkodissa. Sitä vanhenisi ja kuolisi pystyyn. Kerrostaloissa on keskellä elämää ja se tarttuu itseenkin. 

Ahaa, olet siis alkanut juoksennella ja hyppiä sisällä ja heitellä palloa seinään, kimeiden kiljahdusten säestämänä? Aika erikoinen käsitys "elämästä".

Vierailija kirjoitti:

Miksi rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta tykkäävät muuttavat kerrostaloon?

No me asuttiin kerrostalossa vuokralla omakotitalon rakennusvuosi. Kyllä se oli yhtä helvekkeniä, yläkerrassa asui ilmeisesti norsuperhe. Lapset pelasivat sisällä koripalloa, jalkapalloa ja keilausta. Koira haukkui ja ne vanhemmat tappeli ja itki öisin, välillä ne lapsetkin. Säälitti, vaikka lähtökohtaisesti ärsytti. Etätyöt olivat ihan mahdottomuus naapurien jumputuksen takia. 

Ihanaa oli päästä omaan rauhaan kun talo valmistui! Mutta kaikki eivät pääse pois, kannatan ap:n ideaa empatiasta heitä kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsivihamielisyys on niin yleistä Suomessa ja vieläpä yllättävän monen mielestä hyväksyttyä?

Kai siitä nyt vihaiseksi tulee, kun ei saa edes nukkua. 

Voisin väittää että lapset nukkuu öisin.

Ei ne aina nuku yöllä. Ja joka tapauksessa heräävät kukonlaulun aikaan hyppimään ja juoksemaan. Myös viikonloppuisin.

Siltähän se varmaan tuntuu, jos itse vetelehtii aamuisin sängyssä puoleenpäivään asti.

Lpsiperheet eivät itsekään halua naapuriksi samanlaisia mölyäjiä kuin itse ovat. 

Lapsille voi kertoa säännöistä, että tässä talossa asuu muitakin ihmisiä joten EI HUUDETA JA RIEHUTA SISÄLLÄ! vai eikö lapset ymmärrä puhetta nykyään?

Kaikennäköisiä naapureita on elämäni aikana taloyhtiöissä sattunut olemaan ja kantasuomalainen pikkulapsiperhe ollut naapurina kyllä parhaasta päästä.

Kamalimmat oli yksin asuva työtön mies ja toisiks kamalin iäkkäämpi arabi pariskunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaisia taloyhtiöitä ole.

Pitäisi olla!

Ap

Jos olet keski-ikäinen, monet senioritaloyhtiöt ottavat asumaan jo ennen kuin olet 50-vuotias. Lapsivapaata elämää ja mahdollisuus monenlaisiin harrastuksiin seniorien kanssa.

Ikinä en muuttaisi senioritaloon. Olo olisi kuin vanhainkodissa. Sitä vanhenisi ja kuolisi pystyyn. Kerrostaloissa on keskellä elämää ja se tarttuu itseenkin. 

Ahaa, olet siis alkanut juoksennella ja hyppiä sisällä ja heitellä palloa seinään, kimeiden kiljahdusten säestämänä? Aika erikoinen käsitys "elämästä".

Ihan normaalia, että kotona eletään eikä istuta hiljaa kuin kirkossa. Ihmisen luontainen tarve on LIIKKUA.

Muuta sinä senioritaloon.

Vierailija kirjoitti:

Mun edellinen asunto oli kaksio :D Hyvin mahtui yläpuolella olevaan vastaavaan asuntoon äiti ja kaksi pikkulasta. Talossa asui usempikin pikkulapsiperhe vaikka oli pelkkiä yksiöitä ja kaksioita.

Ap

Okei sulla kävi sitten tosi huono tuuri.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap:n kannattaisi muuttaa omakotitaloon ja mielellään jonnekin metsään, jos hermosto on noin kireällä, ettei kestä normaalia meteliä ja elämää ihmisyhteisössä? 

"Normaalia meteliä"? Jo tuo kertoo, ettei sellaista tarvitse kenenkään sietää, METELIÄ. Ei ole olemassa "normaalia meteliä", mitä pitäisi kerrostalossa sietää. On normaalia ääntä, mutta ei normaalia METELIÄ. On eri asia kaikki suihkun äänet yms, mutta kenenkään ei tarvitse omassa kotonaan sietää huutoa, tömistelyä, kolistelua ja kiljumista.

Sinulle ei selvästikään opetettu käytöstapoja ja ottamaan muita ihmisiä huomioon. Olet näitä minäminäminä ja minun oikeudet-ihmisiä, muista ei tarvitse välittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaisia taloyhtiöitä ole.

Pitäisi olla!

Ap

Kaltaisesi lapsettomat voisi laittaa samaan kasarmiin asumaan. Yhteismajoitus olisi teille sopivin. Jokaiselle oma punkka ja lukittava kaappi, saisitte nauttia yhteissuihkuista. Ei tarvitsisi kuunnella lasten ääniä.

Kas, taisinkin nähdä tulevaisuuteen!

Vierailija kirjoitti:

Kaikennäköisiä naapureita on elämäni aikana taloyhtiöissä sattunut olemaan ja kantasuomalainen pikkulapsiperhe ollut naapurina kyllä parhaasta päästä.

Kamalimmat oli yksin asuva työtön mies ja toisiks kamalin iäkkäämpi arabi pariskunta.

Meillä taas ehdottomasti pahin naapuri on ollut kantasuomalainen lapsiperhe. Ilmeisesti sana EI on tuntematon siinä perheessä, pattereita saa hakata vapaasti, leluja paiskoa lattiaan ja hyppiä ja pomppia tuntikausia ympäri kämppää. Sitten jossain kohtaa alkaa itku ja huuto kun loukkaavat itsensä riehuttuaan liikaa. 🙄

Asun kerrostalossa, jossa nuorimmat ovat 18 vuotiaita. Talossa on enimmäkseen pieniä asuntoja. Talo on rauhallinen. Edes nuo nuorimmat eivät biletä tai soita musiikkia. Häiritsevää metelöintiä on korkeintaan pari kertaa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaisia taloyhtiöitä ole.

Pitäisi olla!

Ap

Jos olet keski-ikäinen, monet senioritaloyhtiöt ottavat asumaan jo ennen kuin olet 50-vuotias. Lapsivapaata elämää ja mahdollisuus monenlaisiin harrastuksiin seniorien kanssa.

Tuttu asuu seniorikodissa, jossa naapuri on luovuttanut oman isohkon asuntonsa perheensä käyttöön ja asuu itse muualla. Eli ei niistä lapsiperheistä välttämättä pääse eroon seniorikodeissakaan.

Omassa rapussani vanhukset poistuu luonnollista tietä ja tilalle muuttaa lapsiperheitä. Välillä kuuluu lapsen itkua, mutta rehellisesti sanottuna en useimmiten edes kuule sitä, koska en ole koskaan elänyt hiirenhiljaisessa ympäristössä. 

Ehtimiseen ihmettelen sitä, että miksi suomalaiset vanhemmat vihaavat omia lapsiaan niin paljon, että eivät viitsi kasvattaa heitä. Lasten elämä olisi aikuisena paljon helpompaa, kun osaisi noudattaa edes jonkunlaisia käytöstapoja.

Kun olin kuusivuotias, perheemme muutti kerrostalokolmioon. Meitä oli kaksi aikuista ja neljä lasta. Heti muutto päivänä vanhemmat tekivät meille lapsille selväksi, että sisällä ei huudeta. Ainoa tilanne jolloin saa huutaa on tulipalo. Sisällä ei juosta. Jos haluaa juosta, niin vaatteet päälle ja ulos juoksemaan. Musiikkia ei soiteta niin kovalla, että se kuuluu naapuriin. Jos soitetaan, niin musiikkivehkeistä pääsee eroon. Aina ei näiden sääntöjen noudattaminen onnistunut, mutta pääsääntöisesti kyllä. Ja kun tarpeeksi harvoin möykkäsi, niin sen sai naapureilta anteeksi.