Ystävä jolla ei ole koskaan nälkä. Tulee kiusallinen olo kun pitää vihjailla että voisin syödä jotain
Hän asuu kaupungin toisella puolella ja jotenkin noloa kahden,kolmen tunnin kyläilyn jälkeen sanoa että lähden kotii syömään. Samoin uun hän on luonani hävettää mennä huudattamaan mikroa kun kaveri istuu olohuoneessa.
Tai jos olemme shoppailemassa niin pitää sanoa että anteeksi olisi nälkä,menen haukkaamaan jotain. Kahvilaan saattaa tulla mukaan ja ottaa limsan,ravintolaan ei.
Tuntuu että pitää pyytää anteeksi että minun pitää syödä.
Ystävän en juuri.koskaan näe syövän,sanoo ettei tunne nälkää ja on ollut lapsesta asti sellainen. Jonkun karjanpiirakan saattaa vetää kahvin kanssa ja päivän ruoka oli sitten siinä.
Kommentit (51)
Mä tunnen yhden, joka ei tunne nälkää. Se on joku sairaus, en muista nimeä. Hän vain syö aamupalan ja sitten illalla päivällisen. On sanonut että yritän syödä riittävästi mutta ei syö päivällä kun ei ole tarvetta.
Lapsesta saakka tunteneet ja häpeilet syömisiä hänen aikanaan. Ettekö ole aiheesta koskaan puhuneet?
Mulla on tuommoinen vähän syövä kaveri. Hän on nirso. Todella suppea ruokailija. Kotiinsa on varannut vain omia ruoka-aineita kyllä siellä syö.
Reissuissa kun ollaan, niin mä varaan sille yleensä jotain evästä mukaan, kun itsellekin otan välipalaa aina. Kahviloita ja ravintoloita karsastetaan hänen seurassaan. Ulkomaillakin sitten käyn yksin. Hän on kaupoilla tai jää hotelliin.
Niin ja hotellin minibaariin ostan hänelle ruokatarpeita. Hän ei osaa itse ennakoida ollenkaan. Joskus sitten käydään päivystyksessä, kun niin heikkoon kuntoon vetää.. Viikon reissuun ei enää lähdetä, tuon heikkouden takia.
Ei ole anoreksiaa, mutta ei nirsouskaan tervettä ole. Käy terapiassa jo toista vuotta, eikä mitään parannusta. Ihan on koulutettu ihminen, hyvän perheen kasvatti. Itse kun olen kokki ja ollut ruuasta kiinnostunut aina, joten todella ollaan testattu kaikenlaisia variaatioita ja mahdollisuuksia näiden vuosikymmenten aikana. Ehkä joku ihonalainen ravintoliuos kapseli voisi toimia. ;)
Pus och kram jos satut olemaan linjoilla!
Olen tuollainen ja voisinpa tässä paljastaa myös syyn sille miksi en syö joka välissä ja harvoin muualla kuin kotona :)
Minulla on sairaan herkkä vatsa joka menee sekaisin lähes aina kun syön jotain!!
Eikö ollutkin ihmeellistä ja kiinnostavaa :D En yksinkertaisesti näe vaivan arvoiseksi "haukata kahvilassa jotain" seuran vuoksi koska riskinä on että olen sitten seuraavat 3 tuntia siellä kahvilan vessassa. Mieluummin näen pientä nälkää hetken.
Muita ihmisiähän tämä häiritsee aivan suunnattomasti. Olen ylimielinen, nirso, luulen olevani parempi kuin muut jne. Osalla tutuista on suoranainen pakkomielle siitä, että miksi en syö aina kun ruokaa on tarjolla. Olen yrittänyt rauhoitella heitä sanomalla että aikuisena ihmisenä tiedän itseni ja sen milloin minun kannattaa syödä, mutta tämä aiheuttaa yleensä sellaista tyytymätöntä, hermostunutta kihinää. Nykyään olen siihen tottunut ja otan sen varsin zeniläisesti. Ehkä se on ihan kiva että heidänkin elämässään on jotain jännitystä ja mielenkiintoa.
Vieraille toki tarjoan ruokaa jos ovat meillä pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Syöt etukäteen ennen kuin menet ystävälle kylään tai shoppailemaan. Eikö kolmen tunnin tapaaminen ole jo riittävän pitkä muutenkin?
Syön itsebaamulla lautasellisen puuroa ja töissä klo 11 lounaan. Kotiin tulen n. 17, jolloin syön jotain. Onnistuu helposti.
Onnistuuhan se, mutta yksikään terveydenhuollon tyyppi ei tuota voi suositella. kolmen-neljän tunnin ruokailuvälit pitää aikuisiändiabeteksen ja lihavuuden loitolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kanssa ystävä joka voi elää pelkällä yhdellä hampparilla kolo päivän..oikeasti onko normaaleita terveitä ihmisiä ketkä ei tunne luontaisesti nälkää eikä tarvitse enemmän energiaa?
MInä syön kerta päivään , iltapäivällä. eikä ole koskaan nälän tunnetta. Oen ylipainoinen siitäkin huolimatta.
Eikun sen takia sä olet ylipainonen, kun et saa tasaisesti energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kanssa ystävä joka voi elää pelkällä yhdellä hampparilla kolo päivän..oikeasti onko normaaleita terveitä ihmisiä ketkä ei tunne luontaisesti nälkää eikä tarvitse enemmän energiaa?
Normaali ihminen tuntee kyllä nälän, kun se oikeasti tulee. Mutta tuntuu että monella nälän tunne tulee muusta kuin ravinnon puutteesta. Kun muut asiat kiinnostavat syömistä enemmän, nälkä tulee harvemmin mutta tulee kyllä aikanaan.
Sellisti Arto Noras kertoi että oli aluksi vaikea totuttautua olemaan Paul Tortelierin oppilaana, äijä kun vetäisi aamulla yhden appelsiinin ja sen voimalla pärjäsi pitkälle iltapäivään, kun Noras oli juuri intin käyneenä tottunut vähän erilaiseen ateriarytmiin.
Kyllä 3-4 h pitäisi pystyä olemaan syömättä, mutta en näe siinä mitään väärää että otat eväät kaverillesi mukaan tai käyt kahvilassa.
Minä olen hoikka ja minulla on ollut aikuisena kausia etten tunne nälkää. Nuorempana minua alkoi vain huimaamaan, mutta nälkää en tuntenut. Silloin olin hieman alipainoinen. Se että muut haluavat syödä useammin tai enemmän ei ole minulle mikään ongelma. Itse en vain ikinä muista ehdottaa ruokailua. Vieraille tarjoan kyllä aina jotain.
Terve aikuinen voi täysin turvallisin mielin olla vaikka useamman päivän ajan syömättä yhtään mitään. Se on ihan oman pään sisällä tuollainen ajatus, että pitäisi parin tunnin välein laiduntaa lisää ruokaa vatsaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten sulle voi yhtäkkiä tulla nälkä? Mulla ainakin on suht vakiintuneet ruoka-ajat, joiden ulkopuolella ei tarvitse napostella.
Yhtäkkiä on venyvä käsite mutta kyllähän suositusten mukaan pitäisi syödä jotakin 4-5 tunnin välein.
Suvussa on vahva diabetestausta. Itsellä ei ole diabetesta mutta aineenvaihdunta vaatii selkeää ruokarytmiä. Jos verensokeri pääsee liian alhaiseksi, kädet alkaa täristä, tulee voimaton ja huono olo ja pinna palaa totaalisesti ihan pienestä. Kun saan voileivän, kaikki on taas ok. Sama aamulla ennen kuin saan aamiaista: mitään poikkipuolista ei parane tulla sanomaan, koska suutun sekunneissa.
Mulla oli kaveri, joka kerran yllätti mut ihan täysin. Pidin häntä ihan normaalina, kunnes kerran vietettiin päivää yhdessä ja mentiin sitten hänen luokseen. Hän alkoi laittaa ruokaa, ja kun se tuli valmiiksi, hän otti sitä itselleen ja alkoi syödä siin mun nenäni edessä tarjoamatta mulle ollenkaan. Söi pääruoan ja vielä jälkkärinkin ja kehui koko ajan, miten hyvää oli. Olin ihan puulla päähän lyöty, että miten kukaan voi olla noin törppö. Lähdin sitten hyvin nopeasti tuon jälkeen.
Ehkä siis minä olin törppö, kun en tajunnut lähteä ennemmin, mutta mielestäni mitään sellaisia signaaleita ei ollut. Itse en ikimaailmassa olisi pystynyt tekemään noin.
Monetkaan asiantuntijat eivät allekirjoita tätä muoti-ilmiötä, jonka mukaan parin tunnin välein pitäisi olla puputtamassa jotain.
Nälkä on aivan terve tunne ja ilman sitä on täysin turha syödä vain pitääkseen sen varmuuden vuoksi loitolla.
Kolme syömiskertaa päivässä lienee useimmille terveille aikuisille hyvä rytmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syöt etukäteen ennen kuin menet ystävälle kylään tai shoppailemaan. Eikö kolmen tunnin tapaaminen ole jo riittävän pitkä muutenkin?
Syön itsebaamulla lautasellisen puuroa ja töissä klo 11 lounaan. Kotiin tulen n. 17, jolloin syön jotain. Onnistuu helposti.
Onnistuuhan se, mutta yksikään terveydenhuollon tyyppi ei tuota voi suositella. kolmen-neljän tunnin ruokailuvälit pitää aikuisiändiabeteksen ja lihavuuden loitolla.
Näkökulma oli lähinnä se, etten joudu "pakenemaan" syömään johonkin kesken päivän. Pakkotahtinen 3...4 tunnin välein syöminen kuulostaa oudolle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kanssa ystävä joka voi elää pelkällä yhdellä hampparilla kolo päivän..oikeasti onko normaaleita terveitä ihmisiä ketkä ei tunne luontaisesti nälkää eikä tarvitse enemmän energiaa?
Ihmisten kropissa on kymmeniä tuhansia kilokaloreita energiaa rasvana. Jos on koko ajan nälkä niin kertoo vaan että on insuliinit persellään ja kroppa ei osaa hyödyntää varastorasvoja.
Miksi tarvii kiusallisesti vihjailla? Eikö voi vaan sanoa että hei mulla alkaa kyllä olla nyt ihan hirveä nälkä, onko sulla?
Jos toisella ei ole eikä hän ehdota eikä tarjoa mitään, niin sitten lähtee kotiin syömään tai tilaa vaikka Woltilla itselleen ruokaa. Miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaveri, joka kerran yllätti mut ihan täysin. Pidin häntä ihan normaalina, kunnes kerran vietettiin päivää yhdessä ja mentiin sitten hänen luokseen. Hän alkoi laittaa ruokaa, ja kun se tuli valmiiksi, hän otti sitä itselleen ja alkoi syödä siin mun nenäni edessä tarjoamatta mulle ollenkaan. Söi pääruoan ja vielä jälkkärinkin ja kehui koko ajan, miten hyvää oli. Olin ihan puulla päähän lyöty, että miten kukaan voi olla noin törppö. Lähdin sitten hyvin nopeasti tuon jälkeen.
Ehkä siis minä olin törppö, kun en tajunnut lähteä ennemmin, mutta mielestäni mitään sellaisia signaaleita ei ollut. Itse en ikimaailmassa olisi pystynyt tekemään noin.
Kuinka pitkään olit kylässä?
Oletko kokeillut, että kun on nälkä niin... yksinkertaisesti et syö? Huomaat, että nälkä meni ohi eikä siihen kuollutkaan. Ja kun tätä toistaa, nälkähormonit tottuvat siihen, että ruokaa ei tule koko ajan = nälän tunne on pienempi mitä harvemmin syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kanssa ystävä joka voi elää pelkällä yhdellä hampparilla kolo päivän..oikeasti onko normaaleita terveitä ihmisiä ketkä ei tunne luontaisesti nälkää eikä tarvitse enemmän energiaa?
MInä syön kerta päivään , iltapäivällä. eikä ole koskaan nälän tunnetta. Oen ylipainoinen siitäkin huolimatta.
Eikun sen takia sä olet ylipainonen, kun et saa tasaisesti energiaa.
Minäkin tunnen yhden ihmisen, joka syö vain kerran päivässä, illalla. On todella lihava.
aika outoa, että kolmen tunnin välein tulee sellainen nälkä, että on ihan pakko mennä syömään. Ilmeisesti syöt jotenkin väärin, sillä yhdellä aterialla pitäisi kestää vähintään 5 tuntia.
Sama tuli mieleen. Kuulun itse tähän porukkaan, on vaan hankala syödä vieraissa paikoissa tai muiden kun ihan lähimpien perheenjäsenten seurassa. Ja se jännittäminen aikaansaa sen, että ruoka hyppää herkästi ylös tai alkaa närästämään, joten helpompi vältellä tällaisia tilanteita.