Aina kun yritän siivota niin lamaannun koska tavaraa on ihan kamalasti,mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla kans aukesi silmät kun ullakolle katoin. Kamalasti kaikkea mitä en tartte. Laitoin myyntiin ja hyvin menee kaupaksi.

Missä menee hyvin kaupaksi?

Ajattele niin että asuinpinta-alaa on liian vähän, kaikki hankitut tavarat sen sijaan ovat osa sinua ja elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia te olette niin paljon tavaraa ostaneet? 

Minulla on ainakin painon vaihtelu syynä. Löytyy vaatteita kokojen 40-60 välillä. Nyt olen pysynyt koossa 44 viisi vuotta ja päätin laittaa kaiken muun kokoiset vaatteet kirpputorille. Eilenkin vein jätesäkillisen vaatteita ja maanantaina vien seuraavan. Minulla ei ole voimia alkaa mihinkään Tori-kauppoihin nyt.

Vierailija kirjoitti:

helpoin tapa on hankkia isoja muovilaatikoita ja sitten sinne esine kerrallaan laittaa pois lahjoitettavat tavarat. puhtaat vaatteet voi sulkea pussiin ja sit laittaa uff laatikkoon.

aloita yhdellä kassilla. ja 1 laatikko tavaraa johonkin pelastusarmeijaan tai fidaan.

aloita heti. sillä se etenee.

Kaupasta saa irtokarkkilaatikoita. Niistä saa märällä rätillä pyyhkimällä laatikoita koriste-esineille ja astioille. Kun käy nyt läpi joulukoristeensa ja arvioi realistisesti todellisen tarpeensa, voikin loput viedä vaikka työttömien yhdistykselle tai köyhien joulujuhlaan tai hyväntekeväisyyskirpputorille.

Käy vähentämään tavaraa, itse vein 2 kassia kenkiä uffiin ,  vielä yksi menossa roskiin, seuraavaksi vaatetta vien uuffin. lopuksi sitten siivoan.

Heitä roinat roskiin kehvana.

Muutettiin isosta omakotitalosta kolmioon, jossa on vähän kaappitilaa ja onneton häkkivarasto. Muuttoa ennen hävitettiin turhaa tavaraa usean kuukauden ajan. Kirpparille, tarpeeseen kavereille ja roskiin. Uudessa kodissa pelkästään huonekalut täyttävät tilaa liikaa, kun ovat isohkoja perintökalusteita. Kirjoja on liikaa, harrastusvälineitä on liikaa, astioita on...Kaiken kukkuraksi kuvittelin karsineeni vaatevarastoni järkeväksi. Katin nakit. Tarvitaan irtonaulakoita sillä varastoon mahtuu vain ei-käytössä olevat takit, kengät ja harvoin käytetyt työkalut autonrenkaiden lisäksi. Eniten siivotessa ärsyttää sänkyjen alle sijoitetut muoviset pyörälliset säilytyslaatikot sekä hyllyillä olevat pölyä keräävät esineet. Kohta on edessä vanhempien kuolinpesän siivous (leskeksi jäänyt isäni on saattohoidossa), ehkä se opettaa taas myös jotain turhan tavaran säilömisestä.

Siivoa pienemmissä osissa. Jos miettii liikaa lopputulosta, niin ei tule ryhdyttyäkään siivoamiseen, kun ajatus paisuu pääkopassa liian suureksi. Joka päivälle pikku homma. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattele niin että asuinpinta-alaa on liian vähän, kaikki hankitut tavarat sen sijaan ovat osa sinua ja elämääsi.

Kaiken kanssa ei kannata jatkaa yhteistä elämää. Jos omaisuuden hoito ja sen järjestely vie enemmän energiaa kuin tuo iloa, sitä kannattaa karsia sovinnolla.

Oon luopunut lähes kaikista koriste-esineistä asunnossa. Ne näyttävät kivoilta silloin kun on siistiä ja hyllyt ja pöydät on tyhjiä. mutta mun asunnossa on vain harvoin niin siistiä se on kuin joku luonnonlaki. Niin ne sotkun keskeltä pilkistävät kynttilänjalat ja maljakot lähinnä masentavat. Oon vaan liian sotkuinen hyötyäkseni niistä ja musta ei vaan oo muuttumaan. Jaksan yrittää hetken pitää kaiken siistinä ja sitten ne taas katoavat kaiken sekaan. Kun tulee vieraita niin onnistun siivoamaan paremmin, mutta muutamassa päivässä tilanne on taas ennallaan. Mulle on toiminut se, että oon vaihtanut koriste-esineet tauluihin seinillä. Niiden eteen on mahdotonta saada kasattua mitään ja ne tuovat yhtä lailla tunnelmaa eikä niitä tarvitse siirrellä pölyjä pyyhittäessä. Varmasti jokaisen taulun päällä on pölykerros, mutta ne ovat niin korkealla ettei se näy. Huonekasvit näyttävät myös kivoilta, vaikka olisi sotkuista. 

Vierailija kirjoitti:

Samoin , ja siivouksesta ei tule mitään ....

Todellakin, ette ole yksin. Minulla on sama tilanne.

Olen itse karsinut tavaraa paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Jo uffille on mennyt vaatetta ja laukkuja kuusi kassillista. Roskiin on mennyt vanhoja alusvaatteita ja sukkia. Paperia olen silpunnut älyttömiä määriä eli vanhoja verolappuja, kelan lappuja ym, joita olen vain mapittanut. Nakkasin viisi mappiakin roskiin. Keittiöstä olen poistanut tyhjänpäiväiset kupit, mukit ja kaapeista kaikkea vanhaa sälää. Lakanat kävin läpi ja resut lähti roskiin. Kuitenkin on aina ne kaksi parasta pussilakanasettiä käytössä. Kirjahyllystä lähti 20 kirjaa facen annetaan ryhmään.

Nyt kolmen vuoden jälkeen tilanne on se, että keittiössä, vaatehuoneessa ja makkarin kaapissa on jokaisessa yksi tyhjä hylly. Jos niistä joku täyttyy niin on karsimisen paikka. Mieli lepää. Tavaramäärä ja sotku ahdistaa. Tsemppiä työhön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kans aukesi silmät kun ullakolle katoin. Kamalasti kaikkea mitä en tartte. Laitoin myyntiin ja hyvin menee kaupaksi.

Missä menee hyvin kaupaksi?

Vinted. Useat kun laitan aamupäivällä on iltapäivällä jo myyty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele niin että asuinpinta-alaa on liian vähän, kaikki hankitut tavarat sen sijaan ovat osa sinua ja elämääsi.

Kaiken kanssa ei kannata jatkaa yhteistä elämää. Jos omaisuuden hoito ja sen järjestely vie enemmän energiaa kuin tuo iloa, sitä kannattaa karsia sovinnolla.

Nimenomaan sovinnollisesti neuvottelemalla itsensä kanssa. Ettei pitäisi olla edes aihetta nääntymiseen tai lamaantua. 

Olen pyrkinyt siihen, että omistan vähän tavaroita ja ne asiat joita omistan ovat mahdollisimman kivan näköisiä ja itselle tärkeitä. Silloin ei haittaa niin paljoa, jos jäävät lojumaan jonnekin näkyville, eikä ole niin paljoa siivottavaakaan. Minulla on esimerkiksi Iittalan Taika muki, josta pidän niin paljon, että haluan käyttää sitä aina. Tämän takia turhia kuppeja ei kerry tiskialtaaseen, koska mieluummin huuhtelen aina sen mukin, jotta saan sen käyttööni. Yritän kerryttää lempitavaroita itselleni, koska silloin on motivaatiota nähdä vähän vaivaa niiden eteen. Minua esimerkiksi motivoi pestä useammin pyykkiä, että saan tietyt vaatteet käyttööni ja silloin pyykeistä ei kerry suurta vuorta.

Jos tavarat ahdistaa, niin se voi kertoa myös siitä että on joku psyykkinen ahdistava asia alintajunnassa. Sitten ei auta vaikka kuinka tavaraa vähentää. Tai voi hetken auttaa, mutta lopulta ei auta. Alkaakin ahdistaa joku muu asia sitten kun kämppä on tyhjä tavarasta. Aina kun kuvittelee korjanneensa sen jonkun asian, niin se siirtyykin ja joku toinen alkaa taas ahdistaa. Se kertoo siitä että syy onkin joku ihan muu kuin ne asiat joiden kuvittelee ahdistavan. Siihen ei auta kuin terapia.

tyhjät pakkaukset, rikkinäiset tavarat ja vaatteet heti roskikseen, sillä saa jo tilaa. vaatteet jos on nyppyset tai virttyneet ja vanuneet, roskiin ei voi edes lahjoittaa.

mieti siistiä lopputulosta niin asia etenee.

alat vähentämään niitä muovikassi kerrallaan. siis päätät vaikka, että joka toinen päivä viet roskiin yhden muovikassillisen turhaa tavaraa

Mulla on vähän sama opiskelun kanssa. Aina kun mietin että pitäis opiskella niin lamaannun, kun on niin paljon tehtäviä mitä pitäis tehdä. Sitten tuun vaan tänne vauvalle roikkumaan. 

Itse lainasin Marie Kondon Konmari-kirjat kirjastosta. Kävin omat tavarani sen ohjeiden mukaan. Toki miehen ja lapsen tavaroihin en puuttunut. Omat tavarani ovat pysyneet sen jälkeen aika hyvässä järjestyksessä. Uutta tavaraa on tullut hankittua aikaisempaa vähemmän, koska roinasta eroon pääseminen oli niin iso savotta. En juuri myynyt tavaraa, vaan vein kierrätyskeskukseen tai sitten ihan roskiin. Helpotti kyllä kummasti olotilaa. 

Marie Kondon ohjeet olivat siinä mielessä järkevät, että ensin valitaan säilytettävät ja hävitettävät tavarat. Lopulliset säilytyspaikat valitaan vasta sitten, kun tavarat on karsittu.