Mitä tehdä tällaisen anopin suhteen?
Anoppini on kovan elämänkoulun takia kasvanut kieroon ja vaikka tarkoittaa hyvää eikä ole luonteeltaan ilkeä, käyttäytyy minusta myös haastavasti. Hän on vasta 70v, liikuntakykyinen, perusterve, asuu omistuskodissa hyvien kulkuyhteyksien varrella ja ajaa autoa valoisaan aikaan.
1. Isoin juttu: oksentaa traumojaan.
Olen tästä hänelle asiallisesti selittänyt, mitä traumadumppaus on ja että se vahingoittaa siihen yllättäen pakotettuja kuuntelijoita. Kerroin, että raastavien muistojen käsittelyyn pitää pyytää taviksilta ensin lupa ja ihan parasta olisi jutella näistä terapeutin kanssa. (Hän siis kertoo todella kammottavia asioita yksityiskohtaisesti ja olen voinut tämän takia todella huonosti.)
2. Jaarittelee kaikenlaista turhaa, myös ongelmistaan joille ei tee mitään
Esimerkiksi haukkuu tylsiä kavereitaan ja tällä tavalla täyttää vierailujemme aikaa. Kertoo tunnin puhelinkeskustelut vihaamansa kaverin kanssa sanasta sanaan. Ei lopeta vaikka keskeytän pehmeästi ja vaihdan puheenaihetta. Ei tykkää mukavista aiheista ja keskusteluista, negistelee tosi paljon.
3. On passiivis-aggressiivinen ja uhriutuu
Puhuu vihjaillen ja kierrellen, kauttarantain, ei sano asioista selkeästi, huokailee ja voivottelee, heittäytyy avuttomaksi. Esimerkiksi seisoskelee puolittain tiellä oven edessä, kun kannetaan raskaita laatikoita (tavaratilauksiaan) hänelle asuntoon eikä väistä vaikka sanotaan asiasta. Saattaa ottaa kissan syliin ja alkaa selittää kissalle asiaa, josta ei sano suoraan: "Voi voi Mirri ei tarvitse pelätä, ei ole hätää vaikka tässä nyt ihmisiä onkin kylässä ja ne puhuu kovalla äänellä." (Emme puhu kovilla äänillä ja kissansa rakastaa meitä: puskee jalkoja ja kiipeää syliin silitettäväksi.)
4. Käyttäytyy kuin pieni lapsi
Hihittelee, naureskelee, uhmaa vaikka sanomalla jotain poikittaista ja hymyillen odottaa vastareaktiota, ei ota asioita vakavasti vaikka sanotaan niistä selkeästi. Saattaa puhua sössöttäen ja söpöstellen kuin pikkuinen lapsi, käyttää ns. lasten sanoja ja taantuu melko lailla.
5. Kärsii yksinäisyydestä mutta ei tee asialle mitään eikä ota apua vastaan
Olen ehdottanut monenlaista helppoa ja ilmaistakin aktiviteettia ja vienytkin anoppia tapahtumiin, joista hän on kiinnostunut. Hän siis asuu kaupungissa keskustassa ja ihan isohkon kulttuurikeskuksen lähellä, joten ei ole siitä kiinni etteikö pääsisi jonnekin helposti tai että olisi maantieteellisesti eristyksissä.
6. Kommentoi ja käyttäytyy tökerösti
Olen useamman kerran sanonut, ettei ruokapöydässä puhuttaisi vessajuttuja tai näyteltäis ihoalueitaan, ja anoppi kuittaa sanomalla "No minä en ole noin herkkä" eikä näytä ymmärtävän ettei hänen vatsansa vilauttelu tai suolitoimintansa kuulu aterioinnin yhteyteen.
Olen mieheni kanssa jutellut tästä, mutta hän ei osaa käsitellä asioita ja sulkeutuu kuoreensa nimenomaan vain tämän asian kohdalla. (Muuten pystymme puhumaan toimivasti kaikesta.) Olen myös anopin kanssa jutellut tästä, mutta anoppi ei puhu minulle vaan valittaa minusta pojalleen, joka kerran tiuskaisi minulle (anoppi oli räikeästi vääristellyt asiaa) ja sanoin siinä kohtaa että seuraavasta tiuskaisusta hän saa valita kumman kanssa haluaa olla naimisissa ja että minun kanssa puhutaan eikä komennella tai olla passiivis-aggressiivisia. Mieheni ei ole tyhmä tai lälly, mutta äitinsä on hänelle selkeästi ns. sokea piste.
Kauniisti kysyn: keksiikö joku jonkin muun tavan käsitellä tilannetta kuin lopettaa omalla kohdallani yhteydenpito anoppiin täysin?
Kommentit (25)
Ei vanhoja ihmisiä voi muuttaa. Joko hyväksyt hänet tuollaisena tai vähennät yhteydenpitoa.
Taitaa olla jokin muistisairaus tuloillaan. Eniten olisin huolissani autolla ajamisesta. Muut asiat voi ohittaa tyyliin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Älä välitä! Joka suvussa on joku jolla vanhemmiten viiraa.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla jokin muistisairaus tuloillaan. Eniten olisin huolissani autolla ajamisesta. Muut asiat voi ohittaa tyyliin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Olen eri mieltä tästä, että kaikki täytyy suvaita ja niellä hiljaa. Ei tarvi.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla jokin muistisairaus tuloillaan. Eniten olisin huolissani autolla ajamisesta. Muut asiat voi ohittaa tyyliin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Onhan se aika ikävää kun tuollainen kotitonttu istuu illallispöydässä ja puhuu monologejaan. Ei mene ihan yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Hänelle voisi kattaa ruoat keittiöön?
Vierailija kirjoitti:
Miniän vika.
Niinhän se aina.😉
Mulla on miniä, joka haukkuu mua pitkin nettiä. Käyttää tunnin laatiakseen listaa mun vioista, jotka vävy ohittaa olan kohautuksella.
Miehesi tuohon tulee puuttua. Ei se aikuiselle fiksulle miehelle voi mikään "sokea piste" olla. Ei vain halua syystä tai toisesta ottaa kantaa ja puuttua ja siksi on kuin mitään ei tapahtuisi. Monesti lapset saattavat olla vielä keski-iässäkin sellaisia että eivät jotenkin osaa puuttua vanhempiensa elämään koska edelleen kokevat että vanhemmat puuttuvat lastensa asioihin eikä toisinpäin.
Nyt puhut miehellesi ja taot hänen päähänsä että hänen äitinsä ei voi ihan hyvin ja se ei ole normaalia. Ja että hän on nyt se aikuinen joka on vastuussa vanhenevasta äidistään eikä enää toisinpäin.
Mitä se miniä menee häärimään anopin kotiin?
Ruokatilaukset kyllä kantaa kuljettaja sisään, kysyy tuonko keittiöön vai jätänkö tähän eteiseen?
Pois anopin asioista härkkimästä.
Kuten edellä, pidä rajasi ja vähennä yhteydenpitoa.
Olisiko kuitenkin miehesi asia viedä äitiään kulttuurin pariin ja asioille.
Saattaisi tarjota tilaisuuden korjata suhdettansa samalla.
Olipas huono kommentti. Ethän sinä edes tiedä miten usein he tapaavat ja mikä on tiivistä elämää. Minä tapaan anoppiani kahveilla kerran kuussa ja toisille tämä on liian vähän ja toisille liikaa mutta meille toimii. Opettele siis parempaa argumentointia tai ole hiljaa.
Jos anoppi on lapsellinen aika lapsenomainen purkaus on aloituskin . Pisteitä keittiöpsykologisesta otteesta.
Noista haitoista pääsee kun ei mene anopille.
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä! Joka suvussa on joku jolla vanhemmiten viiraa.
Älä välitä? Etkö sinä tiedä ettei tuo ole mikään neuvo vaan v****ilua. Sanoisit varmaan koulukiusatullekin että älä välitä.
Ihan parasta kun ap ei tapaa anoppia eikä yritä hallita ja kasvattaa häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla jokin muistisairaus tuloillaan. Eniten olisin huolissani autolla ajamisesta. Muut asiat voi ohittaa tyyliin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Olen eri mieltä tästä, että kaikki täytyy suvaita ja niellä hiljaa. Ei tarvi.
Samaa mieltä kanssasi, ei todellakaan tarvitse alostua kuuntelemaan tai katsomaan varsinkaan sellaista, mistä tulee itselle todella huono olo.
Sanoisin, että anopissa on nyt jotain pahasti pielessä ja kannattaa olla tapaamatta tai tavata ihan nopeasti, kuten vaikka jos tuot hänelle niitä tilaamiaan paketteja, vaikka (vinkkinä) siihenkin on kotiinkuljetuspalvelu nykyään. :)
Ap kyläilee, vie ostoksia anopille, puhuu puhelimessa tunnin ja vie anoppia tapahtumiin. Oikeasti. Ota etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla jokin muistisairaus tuloillaan. Eniten olisin huolissani autolla ajamisesta. Muut asiat voi ohittaa tyyliin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Olen eri mieltä tästä, että kaikki täytyy suvaita ja niellä hiljaa. Ei tarvi.
Aloituksesta käy mielestäni ilmi, että muutosta on yritetty, mutta turhaan. Vaihtoehdoksi jää vain oman suhtautumisen muuttaminen, siihen voi jokainen itse vaikuttaa.
Kovin tiiviisti tunnut elävän anopin kansa. Otahan etäisyyttä.