Miten jaksatte päiviä, jolloin lapsi käyttäytyy koko päivän todella huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Huonoin ratkaisu on ettei ap hae ulkopuolelta mitään apua. Miten on opettaja kommentoinut, onko koulunkäynnissä ongelmaa, voisiko taustalla olla koulukiusaaminen? Lapsen sanainen arkku on saatava auki.

Kannattaa hakea apua. Pitkien tutkimusten jälkeen saa hyvät päälääkkeet. Kun ei kuitenkaan pystytä tunnistamaan muuta ratkaisua kuin lääkitys, niin kannattaisi samalla lääkitä koko perhe hiljaiseksi.

Ei normaalia 8v lapsi saa tuollaisia raivokohtauksia, että hakkaa ovia nyrkeillä ja huutaa kuin syötävä oven takana, eikä pysty säätelemään tunteitaan, vaan kohtaukset kestävät pitkään ja ovat lähes päivittäisiä. Veisin itse lääkäriin tsekattavaksi, koska kuulostaa ihan kaikilta mun tuntemilta temperamenttisilta autisteilta (joilta purkautuu kotona väsymys siihen, että on pitänyt koulussa skarpata ja esittää normaalia). 

Ei ole mitään hävettävää siinä, että toteaa, että nyt loppuu oma osaaminen, menen kysymään ammattilaiselta apua. 

T: autistitäti itsekin.

Normityöpäivä, useimmiten noita on luokassa enemmänkin kuin yksi. Välillä on vaikeampi kestää.

T. yläkoulun ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillu raivoamisen aikana mennä johonkin huoneeseen hetkeksi ja lukita oven?

Olen. Lapsi on oven takana ja huutaa ja takoo nyrkeillä ovea. Naapureiden pelossa en uskalla antaa tilanteen jatkua vaan on pakko avata ovi. Täällä on ohuet seinät naapureihin ja helposti kaikkeen puuttuvat naapurit. Ap

Eli huutaminen toimii. Keskustele lapsen kanssa kunnolla silloin kun hän on rauhallinen. Kysele koulusta ym. ja siitä, miksi hän raivoaa ja miltä hänestä silloin tuntuu. Opetelkaa rauhoittumista.

Ehkä lapsi ahdistuu siitä, kun sinä olet pallo hukassa. Se voi tuntua turvattomalta.

Kommunikaatio lapsen puolelta tulee huutamisena ja kysymyksiin ei pysty vastaamaan, vaan alkaa huutaa lisää. Kokeilisin kuvakortteja, viittomia, ei-verbaalisia tapoja kommunikoida noissa tilanteissa tai niitä ennen. Lisäksi on ihan oikeasti opeteltava olemaan ihmisiksi, vaikka miten olisi suuret tunteet ja tulisuutta, johon voi hakea apua toimintaterapiasta, koska aikuisena aikuisten maailmassa ei voi huutaa ja riehua mielin määrin, vaan viimeistään virkavalta puuttuu asiaan.

Keskustella lapsen kanssa rauhallisena hetkenä, että mikä on OK ja mikä ei, ja kokeilla yhdessä keksiä jotain vaihtoehtoista tekemistä sen huutamisen sijaan, sekä tietysti HIRVITTÄVÄSTI kehuja, kun on rauhallinen, asiat sujuvat hyvin jne.



Kun lapsi ei osaa itse normaalia tunnesäätelyä, vanhempi joutuu auttamaan todella paljon sen kanssa ja sitä pitää tehdä 24/7, ei ainoastaan silloin, kun tilanne on päällä. Ja pitkiä, pitkiä toistoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hirveää... Varsinkin kun sitä on päivittäin. Eihän siitä selviäkään jos ei pidä lapsesta vapaata vaikka sen 2 h... antaa vastuun jollekin toiselle ja menee vaikka kävelylle, kuntosalille, omille harrastuksille tai ihan vain että saa sen tauon omille ajatuksilleenkin. 

No minä olen yksin enkä pääse tästä pois minnekään tauolle. Jos menen eri huoneeseen lapsi vain seuraa heti perässä ja jatkaa siinä samalla huutoa. Ap

No opeta se lapsesi olemaan seuraamatta joka paikkaan ja huutamatta samalla. Vai etkö osaa? Sinun tehtäväsi on opettaa lapsesi käyttäytymään.

Vierailija kirjoitti:

Ei normaalia 8v lapsi saa tuollaisia raivokohtauksia, että hakkaa ovia nyrkeillä ja huutaa kuin syötävä oven takana, eikä pysty säätelemään tunteitaan, vaan kohtaukset kestävät pitkään ja ovat lähes päivittäisiä. Veisin itse lääkäriin tsekattavaksi, koska kuulostaa ihan kaikilta mun tuntemilta temperamenttisilta autisteilta (joilta purkautuu kotona väsymys siihen, että on pitänyt koulussa skarpata ja esittää normaalia). 

Ei ole mitään hävettävää siinä, että toteaa, että nyt loppuu oma osaaminen, menen kysymään ammattilaiselta apua. 

T: autistitäti itsekin.

Myös vanhempien ero voi oireilla näin, sekä se, että isä on lähtenyt. Lapsen ajatuksin siis "Isä jätti minut. Minussa on vikaa. Jättääkö äitikin minut joku kaunis päivä ilman ennakkovaroitusta?"

Lähtisin itse lääkäriin ja sieltä lähetettä neurologille ja psykiatrille selvittämään, että mikä lasta kuormittaa; autismi, ADHD, asperger, vanhempien ero, kehitysviivästymä, tunnesäätelyn poikkeavuus, pelot ymv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hirveää... Varsinkin kun sitä on päivittäin. Eihän siitä selviäkään jos ei pidä lapsesta vapaata vaikka sen 2 h... antaa vastuun jollekin toiselle ja menee vaikka kävelylle, kuntosalille, omille harrastuksille tai ihan vain että saa sen tauon omille ajatuksilleenkin. 

No minä olen yksin enkä pääse tästä pois minnekään tauolle. Jos menen eri huoneeseen lapsi vain seuraa heti perässä ja jatkaa siinä samalla huutoa. Ap

No opeta se lapsesi olemaan seuraamatta joka paikkaan ja huutamatta samalla. Vai etkö osaa? Sinun tehtäväsi on opettaa lapsesi käyttäytymään.

Mitä lapsi huutaa, mitä sanoja käyttää, haukkuuko, vaatiiko ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajoja ja rakkautta. Ja jämäkkyyttä. Älkää olko kaverivanhempia! Lapsi tarvitsee vanhemmat eikä lässyttävää sanoittajaa.  Puhe selkeästi ikäkauden mukaan, eikä liian monimutkaisesti ihan pienille lapsille. Kieltää ja ohjata saa, ei lapsi mene rikki.

 

Kyselin keinoja omaan jaksamiseen tällaisina hetkinä ja tällaisina päivinä. Rakkautta, rajoja ja jämäkkyyttä meillä on, ne ei silti auta itseäni jaksamaan näitä koko päivän kestäviä huonon käyttäytymisen ja huutamisen päiviä. Ap

Juuri tätä varten on olemassa, nykyään kielletty asia eli rankaiseminen. Minun poika tykkää minusta aivan älyttömästi, jatkuvasti yulee ottamaan kädestä kiinni, leikkimään, leikkimään. Ikää on 2.5v eikä hän käyttäydy ikinä huonosti. Palaute huonosta käytöksestä tulee herkästi. Kun tilannetta ei päästä eskaloitumaan, pääsee paljon vähemmällä. Lapsi oppii syy seuraus ketjun nopeasti. Tekemällä muiden olon huonoksi, käykin niin että oma olo muuttuu huonoksi. Tekemällä muiden olon kivaksi, käykin niin että oma olo on kiva. 

Sinun kuvaus on täydellinen esimerkki lopputuloksesta kun kasvattaminen puuttuu kokonaan. Sitten niistä tulee tuollaisia koko päivän rääkyviä elukoita jotka syövät vanhempien kaikki voimat. 

Jatkoa vielä edelliseen 89 kirjoitukseen. 

Lasta ei saa estää tekemästä mitään vaan pitää kieltää/rangaista niin että itse tekee valinnan olla tekemättä väärää asiaa.

Estäminen ei korjaa ongelmaa vaan se että lapsi laitetaan valinnan eteen, lopettaako vai jatkaako. Tällä tavalla lasta kasvatetaan valitsemaan oikea käytös. Estämällä saadaan vain potkimaan lujempaa

Kauanko siitä on, kun isä hylkäsi?

Ja omaan jaksamiseen, vaikea sanoa. Ehkä jos hetkeksi lähtee itse ulos koko kämpästä, ellei pelkona ole, että lapsi satuttaa itsensä sen 5 min aikana, kun vedät happea ulkona. Vastamelukuulokkeet tai korvatulpat. 

Eräänä päivänä kenties joku on tehnyt lastensuojeluilmoituksen ja/tai valituksen metelöinnistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillu raivoamisen aikana mennä johonkin huoneeseen hetkeksi ja lukita oven?

Olen. Lapsi on oven takana ja huutaa ja takoo nyrkeillä ovea. Naapureiden pelossa en uskalla antaa tilanteen jatkua vaan on pakko avata ovi. Täällä on ohuet seinät naapureihin ja helposti kaikkeen puuttuvat naapurit. Ap

Eli huutaminen toimii. Keskustele lapsen kanssa kunnolla silloin kun hän on rauhallinen. Kysele koulusta ym. ja siitä, miksi hän raivoaa ja miltä hänestä silloin tuntuu. Opetelkaa rauhoittumista.

Ehkä lapsi ahdistuu siitä, kun sinä olet pallo hukassa. Se voi tuntua turvattomalta.

Paremmin toimii kun otat korvasta kiinni, kiellät väärän käyttäytymisen ja väännät niin että päättää itse jatkaminen on todella huono ajatus. Näin ongelma on korjattu, ei yritä enää uudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajoja ja rakkautta. Ja jämäkkyyttä. Älkää olko kaverivanhempia! Lapsi tarvitsee vanhemmat eikä lässyttävää sanoittajaa.  Puhe selkeästi ikäkauden mukaan, eikä liian monimutkaisesti ihan pienille lapsille. Kieltää ja ohjata saa, ei lapsi mene rikki.

 

Kyselin keinoja omaan jaksamiseen tällaisina hetkinä ja tällaisina päivinä. Rakkautta, rajoja ja jämäkkyyttä meillä on, ne ei silti auta itseäni jaksamaan näitä koko päivän kestäviä huonon käyttäytymisen ja huutamisen päiviä. Ap

Juuri tätä varten on olemassa, nykyään kielletty asia eli rankaiseminen. Minun poika tykkää minusta aivan älyttömästi, jatkuvasti yulee ottamaan kädestä kiinni, leikkimään, leikkimään. Ikää on 2.5v eikä hän käyttäydy ikinä huonosti. Palaute huonosta käytöksestä tulee herkästi. Kun t

Taas täydellisten äitien kokoontumisajot menossa. Lapsesi on vasta kaksi. Et tiedä vielä mitään. Odotas kun tulee eskariuhma, koulunaloitus ja murrosikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihalle jäähtymään, sisävaatteissa. Kesällä hivutusta. Lapset ei päätä mistään.

Jos ap väkisin kantaa se raivoavan 8-vuotiaansa sisävaatteissa pihalle pakkaseen, niin olen aivan varma, että useampikin naapuri soittaa siinä poliisit paikalle. 

Tottakai, ainakin hesan idioottilähiöissä. Mutta muualla ei ja siihen loppuu samantein kiukuttelu. Ja jos lapsi viedään pois, niin ap:n ongelma on ratkaistu? Ei perheet pyöri lasten ehdoilla.

Kuinka usein näitä huonoja päiviä on? Jos niitä on vaikka viikottain, lapsi tarvitsee ammattiapua. Ota vaikka ensin yhteyttä koulupsykologiin. Ei siinä opettajaa tarvita. Toki häneltäkin sitten tilanne koulussa varmistetaan. Omaa jaksamista voit helpottaa lähtemällä vaikka kävelylle. Ei ole pakko jäädä kuuntelemaan turhaa raivoamista. 8-vuotias pärjää tunnin yksinkin. 

Onko lapsella mitään harrastusta ? 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein näitä huonoja päiviä on? Jos niitä on vaikka viikottain, lapsi tarvitsee ammattiapua. Ota vaikka ensin yhteyttä koulupsykologiin. Ei siinä opettajaa tarvita. Toki häneltäkin sitten tilanne koulussa varmistetaan. Omaa jaksamista voit helpottaa lähtemällä vaikka kävelylle. Ei ole pakko jäädä kuuntelemaan turhaa raivoamista. 8-vuotias pärjää tunnin yksinkin. 

No siis, loma-aikoina näitä ei ole koskaan ja kouluaikoina ehkä kerran kuussa, tai ei ihan niin usein. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella mitään harrastusta ? 

On kyllä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajoja ja rakkautta. Ja jämäkkyyttä. Älkää olko kaverivanhempia! Lapsi tarvitsee vanhemmat eikä lässyttävää sanoittajaa.  Puhe selkeästi ikäkauden mukaan, eikä liian monimutkaisesti ihan pienille lapsille. Kieltää ja ohjata saa, ei lapsi mene rikki.

 

Kyselin keinoja omaan jaksamiseen tällaisina hetkinä ja tällaisina päivinä. Rakkautta, rajoja ja jämäkkyyttä meillä on, ne ei silti auta itseäni jaksamaan näitä koko päivän kestäviä huonon käyttäytymisen ja huutamisen päiviä. Ap

Juuri tätä varten on olemassa, nykyään kielletty asia eli rankaiseminen. Minun poika tykkää minusta aivan älyttömästi, jatkuvasti yulee ottamaan kädestä kiinni, leikkimään, leikkimään. Ikää on 2.5v eikä hän käyttäydy ikinä huonosti. Pa

Taas täydellisten äitien kokoontumisajot menossa. Lapsesi on vasta kaksi. Et tiedä vielä mitään. Odotas kun tulee eskariuhma, koulunaloitus ja murrosikä.

Noita uhmiakin on nykyään vaikka minkälaisia. Yhteistä niille tuppaa olemaan se, että mitään ei voi tehdä tai vaikka voisikin niin ei pidä koska lapsella on oikeus ilmaista tunteitaan ja harjoitella omaa tahtoa.