Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksatte päiviä, jolloin lapsi käyttäytyy koko päivän todella huonosti?
27.11.2025 |
Päivä on esim. pelkkää huutoa, kiukuttelua, tahallista per seilyä, sovittuista asioista kieltäytymistä, tavaroiden heittelyä, kaiken tahallista hankaloittamista ym. Aamusta alkaen koko päivän iltaan saakka. Vaikka miten yrittäisitte selvittää ja kysyä mikä on hätänä tai ongelmana, auttaa jne. Niin huono käytös vain jatkuu ja jatkuu aivan koko päivän. Ilman, että mitään syytä siihen mistään selviää. Miten itse jaksatte näitä päiviä?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillu raivoamisen aikana mennä johonkin huoneeseen hetkeksi ja lukita oven?
Olen. Lapsi on oven takana ja huutaa ja takoo nyrkeillä ovea. Naapureiden pelossa en uskalla antaa tilanteen jatkua vaan on pakko avata ovi. Täällä on ohuet seinät naapureihin ja helposti kaikkeen puuttuvat naapurit. Ap
Eli huutaminen toimii. Keskustele lapsen kanssa kunnolla silloin kun hän on rauhallinen. Kysele koulusta ym. ja siitä, miksi hän raivoaa ja miltä hänestä silloin tuntuu. Opetelkaa rauhoittumista.
Ehkä lapsi ahdistuu siitä, kun sinä olet pallo hukassa. Se voi tuntua turvattomalta.
Kyllä me paljon näistä keskustellaankin. Etenkin rauhallisina päivinä. Normaalipäivinä lapsi ymmärtää nämä asiat hyvin ja seuraamukset tehoaa jne. Mutta sitten välillä on näitä kammopäiviä, jolloin ei tehoa mikään. Ihan kuin lapsi olisi ihan jossain oudossa tilassa, mihin mikään ei vaikuta eikä hän pysty itsekään vaikuttamaan siihen vaikka yrittäisi. Seuraavana aamuna kun herää on taas normaali. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-Suomessa on nainen (instassa oli myymässä suksia mutta laittoi myyntikuvaan itsensä vähissä vaatteissa), Hänellä on huonosti käyttäytyvä lapsi. Hän ei vaan nää, että lapsi ei ole normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillu raivoamisen aikana mennä johonkin huoneeseen hetkeksi ja lukita oven?
Olen. Lapsi on oven takana ja huutaa ja takoo nyrkeillä ovea. Naapureiden pelossa en uskalla antaa tilanteen jatkua vaan on pakko avata ovi. Täällä on ohuet seinät naapureihin ja helposti kaikkeen puuttuvat naapurit. Ap
Eli huutaminen toimii. Keskustele lapsen kanssa kunnolla silloin kun hän on rauhallinen. Kysele koulusta ym. ja siitä, miksi hän raivoaa ja miltä hänestä silloin tuntuu. Opetelkaa rauhoittumista.
Ehkä lapsi ahdistuu siitä, kun sinä olet pallo hukassa. Se voi tuntua turvattomalta.
Kyllä me paljon näistä keskustellaankin. Etenkin rauhallisina päivinä. Normaalipäivinä lapsi ymmärtää nämä asiat hyvin ja seuraamukset tehoaa jne. Mutta sitten välillä on näitä kammopäiviä, jolloin ei tehoa mikään. Ihan kuin lapsi olisi ihan jossain oudossa tilassa, mihin mikään ei vaikuta eikä hän pysty itsekään vaikuttamaan siihen vaikka yrittäisi. Seuraavana aamuna kun herää on taas normaali. Ap
Vähän kyllä epäilen, että et ole kokeillut läheskään kaikkea.
Niin siis en esimerkiksi huuda lapselleni enkä käytä mitään fyysistä kuritusta tai muuta vastaavaa todella typerää. Ap
No silloin lisätään litsateita avokämmentä jne kuritusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit: Kyllä me paljon näistä keskustellaankin. Etenkin rauhallisina päivinä. Normaalipäivinä lapsi ymmärtää nämä asiat hyvin ja seuraamukset tehoaa jne. Mutta sitten välillä on näitä kammopäiviä, jolloin ei tehoa mikään. Ihan kuin lapsi olisi ihan jossain oudossa tilassa, mihin mikään ei vaikuta eikä hän pysty itsekään vaikuttamaan siihen vaikka yrittäisi. Seuraavana aamuna kun herää on taas normaali. Ap
Vastaus: ei niillä normi tai kammopäivillä väliä ole milloin on mikäkin. Se millä on väliä on vsnhemman kunnioitus, sitä kun ei ole, p@s k@ nt@@ sinun päälle aina kun sattuu huvittamaan, joka päivä vain ei huvita.
Tarvitset apua. Lapsen isälläkin on velvollisuutensa, kiinnostaa tai ei. Entäs isovamhemmat, tädit, sedät, naapurit, joku? Et sinä sentän ole yksin maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset apua. Lapsen isälläkin on velvollisuutensa, kiinnostaa tai ei. Entäs isovamhemmat, tädit, sedät, naapurit, joku? Et sinä sentän ole yksin maailmassa.
Kerrotko vielä miten nämä vastuuttomat isät pakotetaan osallistumaan jos ne kieltäytyy osallistumasta. Aapee ehkä haluaa tietää, minä ainakin haluan.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis en esimerkiksi huuda lapselleni enkä käytä mitään fyysistä kuritusta tai muuta vastaavaa todella typerää. Ap
Onko keino typerä jos se tehoaa? Entä onko muu keino hyvä vaikka se ei tehoa?
Vanhan sanonta sanoo, että tie h*lvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siis en esimerkiksi huuda lapselleni enkä käytä mitään fyysistä kuritusta tai muuta vastaavaa todella typerää. Ap
Ja valintasi seuraamukset on luettavissa kaikkien silmin. Sinua ei voi kukaan auttaa tässä asiassa. Sinun lapsi ei ole ongelma vaan sinä. Silloin kun selkärangan tilalla on naru niin ei se suorana pysy millään määrällä neuvoja. Sinä olet niin heikko ihminen ja vanhempi että jopa pikkulapsetkin pyyhkivät sinulla lattiat. Jos aikuinen ei edes lapselle pärjää niin kyllä se todella surkeaksi on käynyt
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset apua. Lapsen isälläkin on velvollisuutensa, kiinnostaa tai ei. Entäs isovamhemmat, tädit, sedät, naapurit, joku? Et sinä sentän ole yksin maailmassa.
Pahinta on, jos isovanhemmat laitetaan pitämään huolta niistä lapsista, joiden vanhemmat eivät osaa sitä tehdä. Minä en enää jaksa. Hoitakoot itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein näitä huonoja päiviä on? Jos niitä on vaikka viikottain, lapsi tarvitsee ammattiapua. Ota vaikka ensin yhteyttä koulupsykologiin. Ei siinä opettajaa tarvita. Toki häneltäkin sitten tilanne koulussa varmistetaan. Omaa jaksamista voit helpottaa lähtemällä vaikka kävelylle. Ei ole pakko jäädä kuuntelemaan turhaa raivoamista. 8-vuotias pärjää tunnin yksinkin.
No siis, loma-aikoina näitä ei ole koskaan ja kouluaikoina ehkä kerran kuussa, tai ei ihan niin usein. Ap
No kai tuon nyt sitten aikuinenkin jaksaa. Jotenkin sain kuvan, että tätä on kerran pari viikossa. Jokaisella on joskus huono päivä. Asiasta kannattaa jutella joskus hyvänä hetkenä, ja kertoa, että se tuntuu sinusta ikävälle, kun et pysty auttamaan. Miettikää jo valmiiksi, mitä huonona päivänä voisi tehdä, mikä voisi auttaa.
siitähän lähdetään ettei pentu määrää yhtään mitään.jos 8v yrittää vähänkään uhota niin häirikkö on heti rankoja pätkimässä sahalla ja kirveellä.
erinomainen tapa saada energiaa purettua ja jotain hyötyäkin siitä on.
2-3 tunnin jälkeen ollaan niin hiljaista poikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillu raivoamisen aikana mennä johonkin huoneeseen hetkeksi ja lukita oven?
Olen. Lapsi on oven takana ja huutaa ja takoo nyrkeillä ovea. Naapureiden pelossa en uskalla antaa tilanteen jatkua vaan on pakko avata ovi. Täällä on ohuet seinät naapureihin ja helposti kaikkeen puuttuvat naapurit. Ap
Vuokraa viikonlopuksi mökki jostain syrjästä (paitsi tietysti vastaat tähänkin että ei ole rahaa tai jotain...)
On minulla rahaa vuokrata viikonlopuksi mökki. Mutta mikä idea siinä olisi? Olemme me välillä olleet vuokramökillä ja hotellissakin ja ne on menneet ihan hyvin. Lapsella ei ole huonoja päiviä eikä kiukkupäiviä lomilla. Ainoastaan arkena kun koulu rasittaa. Ap
Vuokraa mökki vaikka viikoksi ja teetä lapsella siellä raskaita töitä niin saat stressin esiin. Sitten kun lapsi alkaa kiukuta sen takia, niin alkaa opetusvaihe missä äiti ei aiemmasta poiketen enää anna periksi hänelle vaikka hän raivoaa ja huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein näitä huonoja päiviä on? Jos niitä on vaikka viikottain, lapsi tarvitsee ammattiapua. Ota vaikka ensin yhteyttä koulupsykologiin. Ei siinä opettajaa tarvita. Toki häneltäkin sitten tilanne koulussa varmistetaan. Omaa jaksamista voit helpottaa lähtemällä vaikka kävelylle. Ei ole pakko jäädä kuuntelemaan turhaa raivoamista. 8-vuotias pärjää tunnin yksinkin.
Höpölöpö, lapsi tarvitsee kasvatusta ja rajoja. Ja vanhemmat, jotka edes tuntevat nämä termit. Sopivasti huumattuna me kaikki olemme säyseitä ja kuuliaisia, mutta emme silti terveitä.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis en esimerkiksi huuda lapselleni enkä käytä mitään fyysistä kuritusta tai muuta vastaavaa todella typerää. Ap
Eli et siis aseta mitään rajoja. Huoh..
Jos et nyt pärjää niin miten pärjäät, kun lapsi on yläasteikäinen ja aina saanut tehdä mitä huvittaa ja raivota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein näitä huonoja päiviä on? Jos niitä on vaikka viikottain, lapsi tarvitsee ammattiapua. Ota vaikka ensin yhteyttä koulupsykologiin. Ei siinä opettajaa tarvita. Toki häneltäkin sitten tilanne koulussa varmistetaan. Omaa jaksamista voit helpottaa lähtemällä vaikka kävelylle. Ei ole pakko jäädä kuuntelemaan turhaa raivoamista. 8-vuotias pärjää tunnin yksinkin.
No siis, loma-aikoina näitä ei ole koskaan ja kouluaikoina ehkä kerran kuussa, tai ei ihan niin usein. Ap
Eli noin 8 - 10 kertaa vuodessa. Ajattelisin, että alakouluikäinen lapsi voi ihan hyvin tuon verran raivokiukuta. Meillä äiti sanoi, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Kyllä se lapsi kyllästyy huutamaan aika pian ja toivottavasti kasvaa tuosta vaiheesta ohi. Kun näyttää siltä, että on huono hetki tulossa niin lähtekää vaikka ulkoilemaan, siellä saa purkaa energiaa muuten kuin huutamalla. Ilmiselvästi huolehdit erittäin hyvin lapsestasi ja otat hänen mahdolliset huolensa huomioon, ehkä tämän verran kiukkua pitää vain kestää teidän molempien.
Vierailija kirjoitti:
siitähän lähdetään ettei pentu määrää yhtään mitään.jos 8v yrittää vähänkään uhota niin häirikkö on heti rankoja pätkimässä sahalla ja kirveellä.
erinomainen tapa saada energiaa purettua ja jotain hyötyäkin siitä on.
2-3 tunnin jälkeen ollaan niin hiljaista poikaa.
Kerrostalossa onkin kätevä alkaa hakkaamaan halkoja
Alue: Aihe vapaa
Kirjoitit Taas täydellisten äitien kokoontumisajot menossa. Lapsesi on vasta kaksi. Et tiedä vielä mitään. Odotas kun tulee eskariuhma, koulunaloitus ja murrosikä.
Vastaus: niitä on minulla kolme ja vanhin on jo 21v uskon että tiedän oikein mainiosti mitä nämä kaikki vaiheet tarkoittavat.
Einole ollut mitään ongelmia uhmaiän eskarin koulun aloituksen eikä edes teini-iän kanssa. Sen vanhemman kunnioituksen kun pienestä opettaa että tietyn rajan yli et käy vaikka mikä olisi niin kunnioittaa sitä aikuisuuteen asti.
Ei ennen vanhaankaan lapsille tullut mieleenkään haistattaa v1 tt u@ vanhemmille, ei ikipäivänä iästä riippumatta. Jos se silloin oli mahdollista niin on myös nykyään
Minulla vanhempi lapsi jopa opettaa nuorempaa jos nuorin edes yrittää käyttäytyä vaikka kaupassa huonosti. Sanoo nuoremmalle että ole hiljaa, jos huudat vähääkään niin meistä kumpikaan ei saa mitään.