Lue keskustelun säännöt.
Kotona odottaa oma mies ja sinä senkun katselet muita...?
19.04.2007 |
Rakastan miestäni todella paljon!! Meillä on yhteinen lapsikin. Mutta nuoruuden yksi poikaystävistäni sattuu tulemaan vastaan.. käännän katseeni häneen, enkä yhtään tajua miks haluan edes katsoa häntä?
Miksi hän katsoo minua? Haluaisin pois tyhmät ajatukseni, mutten vain voi sille yhtään mitään. Mitä tämä on?
Enkä pysty puhumaan ääneen asiasta..
Pelottaa että jään kiinni miehelleni..
vaikka eikös se niin mene että katsoa saa muttei koskea?
Olenko ainut joka miettii tälläisiä turhan päivän asioita?
Kommentit (3)
Sori ap, mutta minä ihan ahdistuin puolestasi kun luin viestisi! Et selvästikään ole vielä kovin kokenut tässä asiassa ja ruoskit itseäsi ihan turhaan. Väitänpä, että vain pienenpieni vähemmistö ihmisistä ei koskaan huomaa ketään muuta kuin oman puolisonsa. Vähän ihmettelen sitäkin, miksi pelkäät jääväsi kiinni ajatuksistasi. Mitä kiinni jäämistä tuossa nyt on? KAIKKI me ajattelemme välillä ihan pimeitä juttuja! Ajatukset ja teot ovat kuitenkin todella eri asia.
Ihminen on seksuaalinen olento, eikä tietynlainen iskemisvietti meistä mihinkään häviä sen myötä, kun löydämme puolison. Tietenkin tulee " hyviä aikoja" , jolloin ei tunne tarvetta vilkuilla muualle, ja hyvä niin. Elämään kuuluvat kuitenkin myös ne ajat, jolloin omat ja puolison tarpeet eivät kohtaa, jompi kumpi etsii identiteettiään tms, ja silloin näitä tunteita kokee herkemmin.
Minusta on tärkeä muistaa tässä kolme asiaa. Ensinnäkin se että kyse on luonnollisesta jutusta, josta ei sinänsä tarvitse tuntea syyllisyyttä. Toisena näkökohtana on sitten se, mitä näiden tunteiden kanssa tekee. Niitä voi joko ruokkia tai aktiivisesti suunnata ajatuksiaan muualle ja tehdä asioita, jotka edistävät oman parisuhteen hyvinvointia. Kolmanneksi tunteet kertovat meille tärkeää kieltään meistä itsestämme. Kun rehellisesti myöntää ja kohtaa erilaiset tunteet itsessään, oppii samalla tuntemaan itseään ja tarpeitaan paremmin. Kun tunteiden takana vaikuttavat tarpeet tunnistaa, voi niitä pyrkiä täyttämään tavoilla, jotka eivät vahingoita ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä, ainakin jollain tasolla, haikailee ensirakkauden perään. Siihen jää jotain mystistä ja kiehtovaa, saavutettua ja silti saavuttamatonta. Se on myös ihan normaalia!
Itse kuulun niihin harvoihin, jotka ovat palanneet ensirakkauden kanssa yhteen. Aikaa ensimmäisen seurustelumme lopusta uudemman kerran alkuun kului 8 vuotta..! Ja vaikka se oli hieno kokemus (jälkimmäinen seurustelumme kesti huomattavasti pidempään kuin aiempi, yli 4v.) niin silti ne ihan samat syyt, jotka johtivat ensimmäiseen eroon johtivat myös jälkimmäiseen eroon... Tällä yritän ihmisiä lohduttaa, sellaisia ystäviä, jotka haikailevat ensirakkautta (tai ketä tahansa exää).
Katseleminen ja omien ajatusten salassapito ovat ihan sallittuja tekoja, naimisissa olevillekin ;-) Opettele olemaan vähän armollisempi itsellesi.
...kun kotona on kaikki niin hyvin! Omalla kohdallani ainakin tällaista kutsuisin seikkailun haluksi...vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Olen tosiaan sitä mieltä että katsoa saa...ainakin! :) t. Se erään ketjun kakkonen :)