Voiko ihminen elää ihan onnellista elämää jos ei ostele paljon mitään paitti ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Elämä on parempaa kun jättää turhan ostelun

Tämä on niiin totta. Itse en osta mitään, mitä en oikeasti tarvitse. 

Vierailija kirjoitti:

En nyt usko, että kovin monet ihmiset ostelee jatkuvalla syötöllä jotain.

Itselle kyllä lisäisi elämänlaatua, jos saisin ostettua huonekalut ja tavarat, jotka tekee asuinympäristöstä viihtyisän kerralla. Ja jos saisi päivitettyä hygienia- ja kauneudenhoitotuotteet ja lisäravinteet hyväksi systeemiksi, perusravinnon päälle. Harrastusvälineitäkin tarvisin muutaman. Jos nuo olisi, niin elämä rakentuisi jo hyväksi kokonaisuudeksi pyörittää. Ylläpito sinänsä ei maksaisi kovin paljon kuussa. Hyvähän se on sanoa, ettei tarvi mitään, jos on jossain vaiheessa pystynyt jo ostamaan kaiken haluamansa ja tarvitsemansa.

Minä olen ollut monia asioita ilma ja säästänyt niin kauan, että ole saanut tavaroita, joista oikeasti tykkään ja ovat laatua. Suurin osa esim huonekaluistamme on vuosilta 69-74. Esim Artek yms. tuotteita.

Hyvin voi.

Kaikkea on sopivasti joten en todellakaan osta Suomessa muuta kuin ruokaa ja ihan pakolliset

Sukkahousut, suodatinpusseja ja pakastepusseja tuli tälle viikolle extraa, noihin meni n 10e.

Sisustus on 7v takaa eikä tarvetta uusia, vaatteista vanhimmat 20v takaa ja yhä käytössä. Talvitakin ostin ulkomailla ollessani nyt syksyllä. Käytössä varmaan loppuikäni, edellinen vm 2014.

Seuraava ostos lastenlapsille joululahjat, 3x 50e

Kyllä, ihminen voi elää aivan hyvää ja onnellista elämää ilman turhan ostamistakin.

Ostaminen voi antaa hyvän olon hetkeksi ja sitä seuraa krapula ja alakulo. Mitä pitää paikata ostamalla jotain uutta. Addiktio siinä missä muutkin.

Ihminen voi olla ilman tavaraa onnellinen. Joku voi olla onnellinen, vaikka kun talvella istuu pilkillä. Samalla tulee ruokapuolikin osittain hoidettua. 

Työt vaan haittaa tuota pilkkiharrastusta, jos päivällä tekee töitä. 

En ole kodin tekstiilejä tainnut ostaa ainakaan 3 vuoteen. Miksi niitä pitäisi kokoajan uusia? Sama koskee kaikkea muutakin krääsää. 

Ruokaa ja bensaa ostan sekä lapselle tietysti tarpeelliset. Tänä vuonna jouduttu uusia lähes kaikki keittiön laitteet, niihin uponnut rahaa ihan riittävästi ilman turhaa shoppailua.

Kun tein täyttä työaikaa ns paremmassa työssä, ostelin usein jotain pientä. Tai kävin ulkona syömässä. Väsytti töiden jälkeen, eikä oikein ollut aikaa mihinkään.

Vaihdoin osa-aikaiseksi kevyempään duuniin, eikä tarvitse edes näin kaupunkilaisena enää ostella paljonkaan! Museokortti vie kertamaksulla läpi vuoden taidenäyttelyihin, käyn lenkillä, joogaan, kokkaan, katson leffoja, seurustelen läheisten kanssa, kullan kanssa romantiikkaa riittäää jne, ilmaista tai lähesilmaista tekemistä on paljon, ja tekeminen on se, mikä oikeasti onnellistaa, ei ostaminen.

Ostaminen on vaan niin paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämästään saa tehdä ihan niin köyhän ja ankean kuin haluaa. Sosekeittoa perunasta ja kaalista ja kirjaston kirjoja, siinä on teille mummoille jo puolet liikaa!

Oletpa kärtty, hylkäsikö Klarna osamaksutennarit? 

Voi, jos se, ettei ostele paljon mitään on valinta, eikä seurausta siitä, että rahat eivät riitä muuhun kuin ruokaan ja senkin kohdalla joutuu tinkimään laadusta.

Aika moni sekoittaa ostamisen tuovan hetkellisen dopamiiniryöpyn onnellisuuteen. Toisaalta joskus joku erityisen ihana esine voi ilahduttaa tosi paljon. Itselläni sellaisia on jokunen, kuten yli kymmenen vuotta vanhat superistuvat saappaat ja robotti-imuri. Ei ne onnelliseksi ihan vielä tee, mutta melkein. Kuitenkin on vaikea tietää, mikä se hyvä ostos on, etenkin kun nykyään tehdään niin paljon kuraa. Vaikkapa neule, jonka reuna alkaakin purkautua ekan käytön jälkeen on kyllä kaukana onnellistavasta.

Eikä ostosten määrä auta asiassa vaan pikemminkin päinvastoin, mitä harvemmin ja harkitummin ostaa, sen todennäköisemmin osaa myöhemmin arvostaa hankkimaansa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

tulee sellainen fiilis että vähän väliä pitäisi olla uusimassa 

Se "pitäisi" on kyllä ihan jokaisen omien korvien välissä, tai sitten ei ole. Mainoksille altis ihminen voi kokea olevansa uhri, ja sellainen voi saada fiiliksen, että mainos painostaa ostamaan. Ja siihen tietysti mainos pyrkiikin, että tulisi ostohaluja.

Minä olen kumminkin keksinyt jo vuosia sitten painaa kaukosäätimen mute-nappia, kun tulee mainoskatko. Ja postiluukusta ilmaislehtien välissä tulevia mainoksia en edes avaa, ellen satu hakemaan omasta halusta jotain tarjousta tai tuotetta.

Minulle mainokset toimivat erinomaisena ostelurajoittimena. TV-mainokset ovat niin totaalisen aivotonta kuraa, että moni tuote/yritys on mennyt henkilökohtaiselle boikottilistalle pelkästään typerien mainostensa takia. En tiedä, millainen mielenlaatu täytyy ihmisellä olla, että nuo aiheuttavat tarpeen ostaa mainostettava tuote. 

Paperisia mainoksia ei nykyään paljon tule, enkä yleensä katso niitäkään, joita joskus postilaatikkoon tipahtaa. Silloin kun katson, pääsee lähinnä nauru niiden "tarjousten" takia (tai, no, tarjoushan se on kalliskin tarjous...). Nettiselaimessa on sisäänrakennettu ad blocker, joten puhelimella ja koneella en mainoksia edes näe. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen onnellinen joka kerta, kun pääsen yli siitä ostamisen tarpeesta. Toisaalta olen jo pitkään vähän kärsinyt siitä, että kotona on asioita, joista en hirveästi enää pidä, ja mitkä ei ihan sovi yhteenkään, ja haluisin ostaa uutta tilalle. Tarjontaa on vain niin valtavasti etten tiedä mitä ostaisin tilalle ja pelkään tekeväni vääriä valintoja, jotka ei sitten miellytäkään. Tästä syystä en ostakaan tällä hetkellä mitään. 

Haluaisin päästä sekä vaatteissa että kodintekstiileissä/ muissa tavaroissa sellaiseen tilanteeseen, että kaikki on miellyttävää ja uutta ei tarvitse hankkia (muuta kuin loppuun käyttämisen myötä). Vaatteiden kanssa olen aika hyvässä tilanteessa tässä, kaiken muun kanssa yritän vai elää, vaikka täydellistä ei olekaan. 

 

Minulla on täysin sama tilanne, tosin vaatekaappi ei ole sen paremmassa kuosissa kuin sisustuskaan. Sisustus on sellainen kompromissien ja hutivalintojen suo, etten edes tiedä enää, miten sen saisi paremmaksi paitsi vaihtamalla kaiken kerralla, mihin ei ole rahaa. Yhtä kohtaa en halua päivittää, koska tiedän, ettei se auttaisi, vaan menisi vain sekavammaksi.

Vaatteiden osalta tilanne parani vähän, kun karsin kaapista suurimman osan pois. Nyt siellä on vain välttämätön ja pysyy edes siistinä. Yhtään sellaista vaatetta ei ole, mistä pitäisin oikeasti, koska joudun aina ostamaan käytännöllisyys edellä. Nytkin olisin halunnut uuden välikausitakin, koska inhoan muutama vuosi sitten ostamaani, mutta ostin sen sijaan uuden välikerraston, koska vanha on likimain riekaleina ja takki puolestaan aivan ehjä. Molempiin ei ole varaa, koska haluan ostaa sellaista, mikä kestäisi käytössä edes muutaman vuoden ja laatuhan maksaa nykyään.

Miten kaikenlaisen roinan ja romppeen ostaminen muka tekee onnelliseksi? Pääset keulimaan jossain somessa, että mullapa onkin sitä, tätä ja tota, sittenkö ollaan onnellisia? Arkkuun ne romut ei tule mahtumaan kuitenkaan.

Voi