Lue keskustelun säännöt.
Halusin olla kuin oma äitini eli äiti, joka ei ikinä huuda eikä hermostu
25.11.2025 |
Halusin ja haluan olla äiti, joka on lempeä, rauhallinen, lämmin, kärsivällinen, ystävällinen, joka ei koskaan huuda, ärsyynny, hermostu jne. Ja olen sikäli onnistunutkin, että en huudakaan koskaan. Mutta hermot on joka päivä koetuksella, ja ärtymys joko päällä tai nurkan takana odottamassa. Lapseni huutaa minulle usein, jankkaa aivan kaikesta ja hakee huomiota per seilyllä, väittää kaikessa vastaan ja on usein suorastaan ihan mahdoton. Vaikka annan hänelle paljon aikaa ja huomiota, ohjaan, kuuntelen, ymmärrän, selitän asiat rauhallisesti jne. Silti hän vain jankkaa ja huutaa. Miten siinä voi itse pysyä ärtymättä? Miten siinä voi itse pysyä aina lempeänä ja rauhallisen lämpimänä äitinä, kun toinen vain huutaa kaikesta?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tervettä olla aina lempeä. Sinun pitää reagoida asioihin, jotta lapsi oppii sinulta tunteista, sun pitää näyttää tunteet rehellisesti ja sanoittaa sekä omia että lapsen tunteita. Lapsi lyö varmasti kun on aivan sekaisin siitä miltä hänestä tuntuu ja kuinka pitäisi toimia.
Ei lapsi sentään lyö ketään. Onneksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äiti sanoo, että lapsi perseilee, on aika selvää, kenessä se vika on.
Eihän vanhemmuus ollut ennen vanhaan vaikeaa. Ei päiväkodit, koulut ja harrastuspaikat pommitelleet vanhempia, lapset olivat siellä säilössä. Vanhemmat olivat lasten kertomusten varassa siitä, miten heillä menee (ja osalla ei oikeasti mennyt hyvin). Toivoin ihan, että edes kerran vuodessa koulusta oltaisiin oltu yhteydessä vanhempiin liittyen lasten asioihin. Oli vain ne tyypilliset vanhempainillat, joissa ei nyt mitään ihmeellistä kerrottu.
Ja oli lastenkin elämä ennen helpompaa, kun arkea ei oltu täytetty liian monella harrastuksella, ei ollut somea ja paineita tietää jo 13-vuotiaana, mitä tekee aikuisena.
Ihan järkyttävää on seurata vierestä omien lasteni vanhemmuutta ja lastenlasteni lapsuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän parisuhde voi? Miten kotona voidaan noin muuten? Heijastaako lapsen käytös kodin kireyttä?
Parisuhde voi huonosti, koska miestä (lapsen isää) kiinnostaa lähinnä sen omat harrastukset, ura, lepääminen ja kännykkä. Kotona ei ole kireää, koska mies on niin harvoin kotona. Kun hän on kotona, niin hän on uponnut sohvaan ja kännykkään. Ja minua ärsyttää, mutta yritän olla ärsyyntymättä. Ap
No tässähän se juurisyy on. Ikävä sanoa, mutta näin on. Lapset kyllä aistivat ärsytyksesi, vaikka kuinka sitä yrität peittää. Ehkä lasta harmittaa sekin, ettei isä ole läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän parisuhde voi? Miten kotona voidaan noin muuten? Heijastaako lapsen käytös kodin kireyttä?
Parisuhde voi huonosti, koska miestä (lapsen isää) kiinnostaa lähinnä sen omat harrastukset, ura, lepääminen ja kännykkä. Kotona ei ole kireää, koska mies on niin harvoin kotona. Kun hän on kotona, niin hän on uponnut sohvaan ja kännykkään. Ja minua ärsyttää, mutta yritän olla ärsyyntymättä. Ap
Miksi? Minä tekisin taatusti miehelle selväksi, että hänen toimintansa ärsyttää minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan hyvä, että lapsi näkee kotona hermostumista ja riitelyäkin. Ennemmin tai myöhemmin lapsi näkee sitä kodin ulkopuolellakin.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on hienoa, että olet onnistunut.
Itse epäonnistun päivittäin, joten mitään neuvoja ei ole antaa.
Kolmen pojan äitinä ja yhden miehen vaimona jouduin kyllä korottamaan ääneni. Olivat kaikki neljä kuuroja. Eipä kai tuosta mitään traumoja jäänyt, kaikki ovat ihania ja hyviä isiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän parisuhde voi? Miten kotona voidaan noin muuten? Heijastaako lapsen käytös kodin kireyttä?
Parisuhde voi huonosti, koska miestä (lapsen isää) kiinnostaa lähinnä sen omat harrastukset, ura, lepääminen ja kännykkä. Kotona ei ole kireää, koska mies on niin harvoin kotona. Kun hän on kotona, niin hän on uponnut sohvaan ja kännykkään. Ja minua ärsyttää, mutta yritän olla ärsyyntymättä. Ap
Miksi? Minä tekisin taatusti miehelle selväksi, että hänen toimintansa ärsyttää minua.
Kyllä mies sen tietää ja olen tehnyt selväksi, erostakin olen puhunut. Tarkoitin että lapsen nähden ja kuullen yritän olla ärsyyntymättä mieheen. Ap
Tee selväksi, ettet kuuntele huutoa, ja sinulle on puhuttava nätisti. Älä anna huomiota huonolle käytökselle, mutta opasta siinä kuinka kuuluu toimia.
Jos on sietämätön, niin sano siitä. Kiellä. Sinun ei tarvitse huutaa, mutta ole jämäkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän parisuhde voi? Miten kotona voidaan noin muuten? Heijastaako lapsen käytös kodin kireyttä?
Parisuhde voi huonosti, koska miestä (lapsen isää) kiinnostaa lähinnä sen omat harrastukset, ura, lepääminen ja kännykkä. Kotona ei ole kireää, koska mies on niin harvoin kotona. Kun hän on kotona, niin hän on uponnut sohvaan ja kännykkään. Ja minua ärsyttää, mutta yritän olla ärsyyntymättä. Ap
Miksi? Minä tekisin taatusti miehelle selväksi, että hänen toimintansa ärsyttää minua.
Tuollaiseen mieheen tuskin tehoaa. Jos olisi jotenkin järkevä, niin olisi jo läsnä enemmän. Ikävä tilanne.
Yritä pitää mielessä vaikka semmoinen asia, että kyseessä on lapsi jonka aivot eivät ole vielä läheskään kehittyneet. Siksi hän on lapsellinen, eli jankkaa ja huutaa. Koita jotain erilaisia kasvatusmenetelmiä, en tiedä, onko jostain kirjoista apua.
Siis oletteko tosissanne, että aina pitää olla rauhallinen ja lempeä?
Kyllä aidot tunteet saavat nousta esiin. Ei tietenkään väkivaltaa, ei fyysistä eikä henkistä.
Mutta täysin väärin lapsi mieltää tämän maailman, jos vaste on rauhallinen ja lempeä ihan joka tilanteeseen.