Miksi koko ajan tarve hankkia uusia astioita jne.

Sama juttu kuin muoti. Ihmisen luonnollinen tarve päästä ravintoketjun huipulle tai etupäähän, jossa saa ensikokemuksia ja on statukseltaan muiden yläpuolella

Itse olen todennut kannattavimmaksi sijoittaa tuotteisiin sen sijaan, että ostaa halvinta mahdollista. Halvat tavarat  ja sellaiset, joita on paljon, menettävät arvonsa ja mielekkyytensä nopeasti. Uniikit tuotokset ja harvinaisuudet säilyttävät arvonsa ja myös sen, että tuottavat omistajalle mielekkyyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa käytöstä. Itse en juuri koskaan osta mitään sisustus tai taloustavaraa. Lähinnä jos jotain oikeasti tarvitsee uusia. Tänä vuonna olen ostanut eteiseen uuden kuramaton, kun se mureni ja enemmän pikkulusikoita, kun niitä on hukkunut johonkin ja muutama paistinlasta. 

 

 

Oudompaa se on, että saa pikkulusikoita menemään hukkaan kotona. Meillä ne kulkevat väliä vetolaatikko, kuppi, suu, tiskiallas, kuivauskaappi, vetolaatikko.... jne. En tajua, missä kohtaa se menisi hukkaan.

Lapset välillä heittää niitä vahingossa pois, kun syövät viiliä tms

Sun lapset heittää teräslusikoita vahingossa pois? Kannattaisko jutella niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia kai tuo on. Pesän rakennus vietti. Kun ei ostele yli varojen. Ja sitä kaipaa miellyttäviä asioita ympärilleen. Minä olen vähä varainen mutta tykkään myös katsella koko ajan kaikkea 'ihkua'. Jos olisin rikas niin vaihtuisi sisustus usein. 

Eläimillä on tosiaan sama tapa, rakennella pesiä ja kuskata sisään kaikkea pehmeää, sitten siivota sitä pois ja tuoda tilalle uutta pehmeää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa käytöstä. Itse en juuri koskaan osta mitään sisustus tai taloustavaraa. Lähinnä jos jotain oikeasti tarvitsee uusia. Tänä vuonna olen ostanut eteiseen uuden kuramaton, kun se mureni ja enemmän pikkulusikoita, kun niitä on hukkunut johonkin ja muutama paistinlasta. 

Enemmän tuosta tavaroiden murenemispisteeseen kuluttamisesta tulee mieleen mielenterveysongelmat.

Miksi turhaan laittaa rahaa johonkin, ennen kun oikeasti tarvitsee? Minulla on myös 15v vanha telkkari, ja se toimii ja en aio vaihtaa, ennen kun se menee rikki. Aika vähällä käytöllä se on, eikä ole tärkeä tavara minulle. 

Sinä et selvästikään ole esteettinen vaan käytännöllinen ihminen. Minä en ainakaan katselisi mitään helv etin rumaa kuvaputkitelkkarinrouskua, vaikka toimisikin, jos huomaamattomampiakin vaihtoehtoja uudemmalla tekniikalla on tarjolla.

15 vuotta sitten ei enää tehty kuvaputkitelkkareita, jos sellainen on niin se olisi viimevuosituhannelta, eikä toimisi enää. 15 vuotta vanhat telkkarit näyttää ihan samalta kuin nykyiset, eikä se kuvan- tai äänenlaatu niin huono ole että peruskatsojaa haittaisi. Maailma hukkuu roskaan ja elektroniikan kierrätys on surkeaa niin parempi kun ei parin vuoden välein vaihda toimivia laitteita ihan vain siksi että nyt saisi pari milliä ohuemman telkkarin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa käytöstä. Itse en juuri koskaan osta mitään sisustus tai taloustavaraa. Lähinnä jos jotain oikeasti tarvitsee uusia. Tänä vuonna olen ostanut eteiseen uuden kuramaton, kun se mureni ja enemmän pikkulusikoita, kun niitä on hukkunut johonkin ja muutama paistinlasta. 

 

 

Oudompaa se on, että saa pikkulusikoita menemään hukkaan kotona. Meillä ne kulkevat väliä vetolaatikko, kuppi, suu, tiskiallas, kuivauskaappi, vetolaatikko.... jne. En tajua, missä kohtaa se menisi hukkaan.

Lapset välillä heittää niitä vahingossa pois, kun syövät viiliä tms

Sun lapset heittää teräslusikoita vahingossa pois? Kannattaisko jutella niiden kanssa.

Vahinkoja sattuu. Joskus jopa aikuisille. 

Kyllä ja olen ollut kova ostelemaan. Keväällä aloitin sijoittamisen niin ostaminen laantui ja mania siirtyi osakkeisiin. Tosin tämä mania kasvattaa lisää rahaa. Oon kierrättänytkin kotini. Liika tavara on rahan heittämistä hukkaan. Mies kutsuu ostomaniaksi. 

Minä olen tuollainen kuin ap. Tekee koko ajan mieli uutta ja kaunista. Myös vaatteita, kenkiä, laukkuja, kosmetiikkaa. Rakastan kaikkea kaunista. Inhoan kuitenkin siivoamista ja liian täysiä kaappeja, joten olen oppinut hillitsemään ostohimoani. Olen päättänyt sinnitellä niillä tavaroilla ja vaatteilla/kengillä, joita minulla on. Poikkeuksena on, että jos tarve on todellinen, voin ostaa käytettynä. Yritän nähdä kotini niin, että se on ihan riittävän hyvä näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa käytöstä. Itse en juuri koskaan osta mitään sisustus tai taloustavaraa. Lähinnä jos jotain oikeasti tarvitsee uusia. Tänä vuonna olen ostanut eteiseen uuden kuramaton, kun se mureni ja enemmän pikkulusikoita, kun niitä on hukkunut johonkin ja muutama paistinlasta. 

 

 

Oudompaa se on, että saa pikkulusikoita menemään hukkaan kotona. Meillä ne kulkevat väliä vetolaatikko, kuppi, suu, tiskiallas, kuivauskaappi, vetolaatikko.... jne. En tajua, missä kohtaa se menisi hukkaan.

Lapset välillä heittää niitä vahingossa pois, kun syövät viiliä tms

Sun lapset heittää teräslusikoita vahingossa pois? Kannattaisko jutella niiden kanssa.

Olen minäkin heittänyt vahingossa. Varmaan liian kiire oli kun lapset oli pieniä. Enää niitä ei häviä.

Mulla sama astiasto ollut jo 29 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa käytöstä. Itse en juuri koskaan osta mitään sisustus tai taloustavaraa. Lähinnä jos jotain oikeasti tarvitsee uusia. Tänä vuonna olen ostanut eteiseen uuden kuramaton, kun se mureni ja enemmän pikkulusikoita, kun niitä on hukkunut johonkin ja muutama paistinlasta. 

 

 

Oudompaa se on, että saa pikkulusikoita menemään hukkaan kotona. Meillä ne kulkevat väliä vetolaatikko, kuppi, suu, tiskiallas, kuivauskaappi, vetolaatikko.... jne. En tajua, missä kohtaa se menisi hukkaan.

Lapset välillä heittää niitä vahingossa pois, kun syövät viiliä tms

Sun lapset heittää teräslusikoita vahingossa pois? Kannattaisko jutella niiden kanssa.

 

No aika hassuja vahinkoja tuntuu sattuvan, jos ihan säännöllisesti tapahtuu, että pitää täydentää lusikka-arsenaalia. En usko kovin monessa perheessä lusikoiden katoilevan roskikseen.

Kauppoihin tulee koko ajan uutta tavaraa, mikä näyttää kivalta, kauniilta ja jotenkin raikkaalta sen sijaan, mitä on kotona katsellut ja käyttänyt jo vuosia.

Tunnistan tunteen, vaikka pidänkin ostamiseni kurissa. En selaa nettikauppoja ja aniharvoin käyn missään kivijalkakaupoissakaan. Matkoilla joskus houkutus on suuri, mutta olen tämänkin suhteen oppinut, että en oikeasti tarvitse mitään. 

Minun oma hedelmäkori on rikki, siksi tilasin uuden. Ei tilaamisessa mitään vikaa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama astiasto ollut jo 29 vuotta.

Mullakin käytössä pääosin ne astiat jotka hankin kun muutin opiskelemaan 25 vuotta sitten. Toivon, että menisivät rikki niin olisi hyvä syy ostaa uusia, mutta lautaset ja mukit vain kestävät ja kestävät. Toisen ns. paremman serviisin olen sentään saanut ostettua. Sama viinilasien kanssa. Kun on kerran ostanut 12 henkilölle kuohu- valko-, puna-, vesi-, ja jälkiruokaviinilasit niin ei ole mitään järkevää syytä koskaan uusia niitä. Joku kattilahan ei oikeastaan ikinä kulu loppuun, paistinpannuja tulee välillä uusittua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupat tekee kaikkensa, että ihmiset ostaisi uutta tavaraa. Netissä on kauniita koteja ja täydellisiä sisustuksia. Se on kuitenkin ihan itsestä kiinni uskooko että elämäni olisi jotenkin parempaa, jos verhot vaihtaisi. 

Ei kukaan voi sinun pään sisän nähdä ja tietää mistä se uuden ostamisen tarve tulee ja millä sen saisi korjattua.

No tämäpä! Olet vaihtanut uuden sohvan, laittanut verhot, hankkinut kivat sisustuskorit ja muut härpäkkeet, ja kun kuvittelet tulleesi *valmiiksi* kotisi kanssa, on uudet trendit jo nousseet esiin. Ja taas alkaa uusien värien päivitys, ja uudet materiaalit ja iittalan kuviolautaset. Loputon tie.

Ongelma ratkeaa, kun hankkii tavaroita oman makunsa, ei muodin mukaan. Sitten niitä ei tarvitse muodin mukaan uusiakaan. Ja kun on kerroksellisuutta kodissa, eikä kaikki samaa muotia, se ei mene niin vanhaksikaan.

Sisustusta voi vaihtaa vuodenajan mukaan, siis verhoja sisustustyynynpäällisiä tai koriste-esineitä, tai vaikka astioita, jos niitä on kaappeihin kertynyt. Silloin ne tuntuu uusilta, kun eivät ole kokoajan esillä. Ehkä se auttaa. 

Jossain määrin samaistun. Mulle tulee keväällä hirveä vimma, pitäisi saada laittaa suunnilleen koko koti uusiksi. En laita, ei ole rahaa ostaa mitään uutta sisustustavaraa, mutta tarve tehdä niin kestää jonkun pari kuukautta. Inhoan silloin kaikkea, mitä meillä on, mikään ei sovi yhteen minkään kanssa, matot ovat väärän kokoisia, sohva liian pieni jne. jne. Kun tämä hullutus menee ohi, olen taas ihan tyytyväinen sisustukseemme, vaikkei se oikeastikaan ole niin kiva ja harmoninen kuin haluaisin.

Sama sekoilu vaatekaapin sisällön kanssa yleensä syksyisin. Taaskin tekisi mieli heittää kaikki veks ja ostaa uutta. Eipä ole rahaa siihenkään ja olen niin läskikin, etten oikeasti edes halua ostaa uusia vaatteita, koska ne eivät näytä yhtään kivemmilta päälläni kuin vanhat. Tämäkin menee ajallaan ohi.

Mutta noin yleisesti en koe tarvetta ostaa uutta koko ajan. Todella harvoin edes haluan mitään, nuo mainitut sekoilukaudet pois lukien, ja jos joku juttu on pakko uusia, jahkaan senkin kanssa niin pitkään kuin mahdollista.

Joskus harvoin ostan jotain vain siksi, että haluan uuden, vaikka vanhakin on vielä käyttökelpoinen. Harvemmin kuin kerran vuodessa. Nyt ostin uuden puhelimen, vaikka vanha (yli 6 vuotta käytössä ollut) toimii vielä hyvin, koska halusin paremmalla kameralla varustetun, mutten edes muista, milloin viimeksi olen ostanut jotain ilman, että vanha vastaava on ollut korjauskelvottomassa kunnossa. 

Mulla on kans fiilis, että aina tarvis olla ostamassa lisää, mutta johtunee kyllä ihan rikkoutumisista. Kai ne on kovalla käytöllä lapsiperheessä, ja putoilee lasten tuodessa niitä tiskiin tms. Eikä meillä mitään riehuta näiden kanssa, mutta ihan aidosti joku tiputtaa esim. keraamisen lautasen tai lasin ja rikkihän se menee..

Tunnistan itseni hyvinkin. Omalla kohdallani ajattelen sen johtuvan siitä, että olen sairauden takia joutunut elämään aikuisena yli 20 vuotta todella pienituloisena, eikä rahaa ole ollut mihinkään. On ollut vanhat rumat astiat, reikäiset lakanat, ilmaiseksi tai halvalla saadut matot, lamput jne. 

Nyt vihdoin ja viimein rahatilanne on jo muutaman vuoden ollut hyvä. Alkuun en silti raaskinut ostaa mitään, tuntui että eihän sitä nyt itselle raaski. Mutta nyt on pesänrakennusvietti! 😀 Vein rumat räsymatot kierrätykseen, ostin tilalle uudet ja just sellaiset matot jotka haluan. Valaisimet myös. Saman tein astioille, vanhat lähti ja ostin mm. uusia Arabian värikkäitä kuviolautasia, joista tulee hyvälle mielelle joka kerta kun syö. Olen ostanut ihanat lakanat ja lempparivärin pyyhkeitä. Olen jopa hemmotellut itseäni robotti-imurilla ja koen sen ansainneeni 😊

En kiertele kauppoja eli sellaisia heräteostoksia en tee, mutta tv:tä katsellessa voin saada päähäni etsiä nätit amppelit netistä, ja sitten kun löydän mieleiset niin ostan ne.

Mutta ihan kaikkeen tämä ei ylety. Telkkaria, puhelinta, autoa ym en vaihda, ennen kuin vanha hajoaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa käytöstä. Itse en juuri koskaan osta mitään sisustus tai taloustavaraa. Lähinnä jos jotain oikeasti tarvitsee uusia. Tänä vuonna olen ostanut eteiseen uuden kuramaton, kun se mureni ja enemmän pikkulusikoita, kun niitä on hukkunut johonkin ja muutama paistinlasta. 

 

 

Oudompaa se on, että saa pikkulusikoita menemään hukkaan kotona. Meillä ne kulkevat väliä vetolaatikko, kuppi, suu, tiskiallas, kuivauskaappi, vetolaatikko.... jne. En tajua, missä kohtaa se menisi hukkaan.

Olen jäljittänyt syyn. Juhlissa kipataan servetin/muiden roskien alla roskikseen.