Muita, joilla RAHAT ON OIKEASTI LOPPU(massa) ?

Jouduin lokakuussa työttömäksi. Takana 15 vuotta katkeamatonta (matalapalkkaista) työuraa. Mutta ura kuitenkin ja olen saanut halvan omistusasunnon hankittua kymmenen vuoden työn tekemisen ja sen turvin onnistuneen säästämisen myötä. Kaikki mitä omistan on tämä omistusasunto, tai noh, osa siitä, velkaa vielä maksettavaa 15t€. Laina- ja asumismenot, puhelinlasku, sähkö, vakuutukset yms. 880€/kk.

Ansiosidonnaisen määrä on nyt nettona 1100€/kk. Elän ja syön ihan ok. Porrastus astuu voimaan piakkoin ja laskin, että nyt alkaa meikäläistä heikottamaan, jos en saa mitään työtä - ja se jos mikä heikottaa. 100km säteeltä olen hakenut kymmeniä työpaikkoja (viimeksi tänään olen tehnyt 3 hyvin kohdennettua työhakemusta) vähän kaikkialta, mihin saattaisi rahkeet riittää. Kai sekin lohduttaa, että haastatteluihin olen sentään päässyt muutaman kerran. Mutta ymmärrettävästi paikan saa se, jolla on kokemusta alasta ennestään.

Laita asunto myyntiin, ne sanoo. Mielestäni se ei ole järkevää, koska jos ylipäätään kävisi niin tuuri, että joku haluaisi asuntoni, joutuisin vuokralle (minne? kun ei sitä työtäkään ole minkä perästä lähteä), ja pelkkä vuokra on monessa paikkaa enemmän kuin mitä minulla kaikki menot on. Niimpä joutuisin turvautumaan yhteiskunnan muihin tukiin (mikä on tragikoomista - en saa sitä omistusasunnon takia, mutta toisen omistamiin seiniin saisin mukisematta). Kukaan ei (ehkä onneksi?) halua vanhaa asuntoa muuttotappiokunnasta, joten voin nauttia edes osittain maksetuista seinistäni.

Totta puhuen.. Hirvittää, kun ei ole säästöjä, opiskelemaan ei ole varaa, töitä ei saa, mutta en minä porrastetullakaan ansiosidonnaisella pärjää. Eikä ole puolisoakaan, joka hinkuisi maksaa menojani. Eikä menoja, joita voisi karsia. Ei edes Netflixiä. Myytävääkään ei ole, kun ei mitään omista. Lähin leipäjonokin on 40km päässä nykyään. Mutta mitä sekään hyödyttää, kun tulot ei riitä enää edes niihin pakollisiin. Katkaisenkö sähköt, vakuutuksen? Sieltä saisin nipistettyä 150e kuussa.