Oikeesti, onko olemassa ihmisiä, jotka EIVÄT hyväksy lapsen hoitoonviemistä alle 2v?
Kommentit (28)
ja en mielestäni ole kummallinen. Mulla on kehityspsykologian koulutus ja tuskinpa siis tarvitsee edes perustella miksi en vie :) Enkä vie vielä 3-vuotiastakaan. Saa teilata mut ihan vapaasti, olkaa hyvät.
Ei hoidossakaan tietysti kuole tai välttämättä edes vaurioidu, mutta olen päätökseni tehnyt ja haluan antaa mahdollisimman hyvät eväät elämään kuten katson parhaaksi- niin tekevät myös ne, jotka laittavat lapsensa hoitoon.
Mutta omien lasteni kohdalla olen halunnut olla kotona sen 3 vuotta. Perusteluna ne monta kertaa mainitut kehityspsykologian " teesit" pienen lapsen kiintymyssuhteista ja (varmaan vielä vahvemmin) oma kokemus siitä, että haluan antaa aikaani lapselle muusta tinkienkin.
En tosiaan ole kiinnostunut siitä, mitä muut tekevät, eikä päiväkotiin meno ole minkään tutkimuksen mukaan mikään lopun alku, ehkä yksi optimaalisen kehityksen este jos jotain.
Ei kai sitä kirjastoa läpi tarvi lukea että osaa lapsia kasvattaa. Kyllä on menny kummalliseksi. Tarvii päteä joka saralla.
Kun näyttää olevan joillakin jo perusasiat hakusessa. Tällä en hyökkää palstalaisia vastaan, vaan sellaisia mammoja jotka ovat aivan ulalla esim. jo raskauden aikaisista jutuista (oireet, riskit, lapsen kehitys ym.)...
Ihanne olisi, että alle 2v kotihoidossa. Jos hoidossa, niin lyhyt hoitopäivä ja pysyvä(t) hoitaja(t). Mutta myös monet muut tekijät ratkaisee lapsen elämässä.
esim. uskon, että alle 2-v hoitoon laitettu lakimiehen ja lääkärin lapsi pärjää ja voi keskimäärin paremmin kuin kotona hoidettu ikuisen kotiäidin ja duunarin lapsi
Miten niin se lääkärin ja juristin lapsi voi automaattisesti paremmin? Eikö ole riski sekin, että uraa luovilla ja kunnianhimoisilla vanhemmilla ei ole aikaa lapselle? Kotiäidillä ja duunarilla voi olla upea avioliitto ja paljon rakkautta ja aikaa, vaikkei rahaa ja älyllisiä virikkeitä sitten olisikaan niin ruhtinaallisesti.
Omaani en laita päiväkotiin, mutta ihan sama mitä muut tekevät.
sovittaa yhteen ura ja lapsi? Olen uutta koulukuntaa ja pukkaisn lapsen " nuorena" eli ikää 26v ja tuore KTM, joka haluaa myös töihin.
No ei ole mitenkään kumma näkemys, kun on yksisilmäistä tuijottaa vain ja ainoastaan sitä, onko lapsi kotihoidettu vai ei. Kun lapseen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin hoitomuoto kuten: vanhempien ammatit, vanhempien henkisnen ja fyysinen terveys, älykkyys, varallisuus, sosiaaliset suhteet, kasvatustyyli jne...
väittäisin kuitenkin että hyväpalkkaisilla naisilla ja miehillä on keskimäärin suurempi motivaatio mennä töihin ennen maagista kolmen vuoden rajaa kuin vähän koulutetuilla/huonopalkkaisilla tai jopa työkammoisilla äideillä.
kotona pötkötellessä. Itse olen kans just valmistunut ja haluan töitäkin tehdä vielä.
Ja toki lapseen vaikuttaa moni muukin asia, mutta alle 3-vuotiaille se tärkein seikka (perushoitoakin tärkeämpi joidenkin tutkimusten mukaan) on pysyvä kiintymyssuhde ainakin yhteen aikuiseen. Ja tämän suhteen kehittyminen vaatii ennen kaikkea yhteistä aikaa. Tämän takia kyseenalaistan sen ,että korkeakoulutetut vanhemmat = hyvinvoiva lapsi.
Niin ja lastenpsykiatrien selvä viesti on, että " hyvistä perheistä" tulee yhä enemmän pahoin voivia lapsia.
Siis teidän elämässä? Ja lapsen elämässä se on se kaikkein tärkein ajanjakso turvallisen kiintymyssuhteen kehittymiselle. Oma äitini hoiti meitä kotona kouluikään asti ja olen ikuisesti kiitollinen tästä äidilleni. Omiani hoidan samoin, en ihan kouluikään mutta ainakin yli 3v. vanhaksi.
Tässäkin huomaa, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa ;-)
olen 16 ja älähdin, MUTTA hoidan lapseni 3- ja 6-vuotiaaksi kotona. Minua ärsyttää ylikaiken yksisilmäinen mouhoaminen minkä tahansa asian puolesta tai vastaan. Hoitopaikoissa, hoitajissa, lapsissa, hoitoajoissa jne... on eroja. Myös kotona hoidettejun olosuhteet vaihtelevat...yritän siis vääntää rautalangasta, ettei se ole noin yksioikoista, vaikka pääosin voidaan sanoa, että kotihoito on se paras vaihotehto.
Silti en kertakaikkiaan ymmärrä, miten joku kykenee viemään esim. vuoden ikäisen hoitoon? Lapselle olisi parempi olla kotona äidin / isän kanssa. Mikään talo, asunto, auto tai elintaso ei ole niin tärkeää, kuin pienen lapsen elämän ja kehityksen ensimmäiset vuodet kannattaa " uhrata" viemällä pieni hoitoon. Ihan sairasta ottaa iso asuntovelka ennen lapsia / odotusaikana / vauva-aikana, ja sitten todeta, että " pakko" mennä töihin. Olisi meilläkin ollut varaa ostaa oma okt, mutta ei ostettu, kun tarkoitus oli tehdä lähitulevaisuudessa lapsia.
Mä en ikimaailmassa laittaisi omia pieniä lapsiani hoitoon, musta se on ihan sairasta, ja lähtee vaan äidin tarpeista. Äiti tahtoo töihin, äiti haluaa muutakin elämää kuin kotiäitiyden, äiti tahtoo parempaa elintasoa ja enemmän rahaa, äidin pää ei kestä kotona... Lapselle kotona olo olisi huomattavasti parempi kuin päiväkoti (ja tämän allekirjoittaa lähes kaikki lto:t).
Itse aion mennä töihin vasta, kun pienimmäinen on 2v 3 kk. Enkä mene vielä silloinkaan, jos esim. puhuminen ja itsensä ymmärretyksi saaminen ei vielä ole kovin hyvin lapsella hallinnassa.
En minä ryhdy silti ketään ääneen tuomitsemaan, mutta ehdottomasti olen sitä mieltä silti, että SAIRASTA ON viedä HUOMATTAVASTI alle kaksivuotiasta lasta hoitoon. Siinä ois äidin kannattanut vähän miettiä, että kannattaako sitä lasta tehdäkään, jos ei malta edes noin kahta vuotta olla kotona OMAA lastaan hoitamassa. Mutta itsekkäitä äitejä on maailma täynnä...
muut tehköön kuten parhaaksi näkee
" En minä ryhdy silti ketään ääneen tuomitsemaan, mutta ehdottomasti olen sitä mieltä silti, että SAIRASTA ON viedä HUOMATTAVASTI alle kaksivuotiasta lasta hoitoon."
Siinähän sinä tuomitset ja oikein HUUTAMALLA.
työttömät ym. vähätuloiset eivät saa hankkia lapsia, koska muuten he joutuvat menemään töihin ennen kuin lapsi on 3v.
Vierailija:
" En minä ryhdy silti ketään ääneen tuomitsemaan, mutta ehdottomasti olen sitä mieltä silti, että SAIRASTA ON viedä HUOMATTAVASTI alle kaksivuotiasta lasta hoitoon."Siinähän sinä tuomitset ja oikein HUUTAMALLA.
Kirjoitin, etten ryhdy ketään ÄÄNEEN tuomitsemaan. En mä tätä ääneen kenellekään sano, mutta omassa pienessä mielessäni olen tätä mieltä ja ajattelen näin. Pitäis varmaan sanoa tuo joskus ääneenkin, mutta pidän aina turpani kiinni, ettei mene välit edes keneenkään puolituttuun.
numero. Meidät on aikoinaan jätetty kotiin hoitajan kanssa 9kk-1v:nä enkä koe sitä ahdistavana asiana. En muista kuin hyviä asioita vain. Ja äitisuhteeni on hyvä ja olen itse hyvä äiti.