Mikä teitä ahdistaa joulussa eniten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aaton kiire ahdistaa. Pitää ehtiä joulukirkkoon, tehdä ja syödä riisipuuroa ja luumusoppaa, katsoa joulurauhan julistus ja lumiukko, juoda kahvia ja syödä torttuja ja pipareita, käydä joulusaunassa, valmistaa jouluateria ja syödä se rauhassa, ottaa joulupukki vastaan jne.

Näin kirjoitettuna tuo ei näytä kiireiseltä, mutta vuosien kokemuksella se tuntuu siltä.

Meilläkin juostiin haudoilla ja lahjakierroksilla ja sitten löin jarrut kiinni. Se mikä voidaan tehdä ennen aattoa tehdään. Kuusi laitetaan ajoissa, ei aattoaamuna. Haudoilla käydään aaton aattona. Joulusaunassa käydään heti aamusta eikä keskellä päivää. Pukki ei ole aikataulutettu, eikä edes käy sisällä vaan jättää lahjat portaille. Kirkon ehtii vielä joulupäivänä ne jotka sinne tahtoo. Turha on tunkea kaikkea yhdelle päivälle!

Haudoilla käyminen oli just tylsin ja turhin juttu, siksi nykyään mekin käydään aatonaattona jos käydään. 

Ei ahdista mikään, vietän joulun suurimman osan täysin haluamallani tavalla. Tee sinäkin niin, loppuu ahdistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässäkin keskustelussa huomaa ketkä on päässeet elämässä helpolla eikä ole joutunut kokemaan rankkoja asioita.

Minusta taas on ihan ihmeellistä olettaa toisten ihmisten kokemuksia jonkun keskustelun perusteella. Se että toiset kertovat pitävänsä joulusta tai että heitä ei ahdista joulussa mikään ei kerro sitä mitä he ovat tai eivät ole kokeneet.

Ei tosiaan ne kokemukset aina näy ulospäin. Koulukaverini menetti tsunamissa perheestään kolme ihmistä ja en ole koskaan kuullut ainakaan hänen valittavan joulusta. Heillä vietettiin joulua ihan tavalliseen tapaan myös tsunamin jälkeen, oli jouluvaloja ja koristeita, joulukuusi, tavallista joulunviettoa yhdessä läheisten kanssa. Lähettää joulukortteja ja toivottaa hyvää joulua sekä iloitsee joulun tunnelmasta.

Eiköhän useimmilla tsunamikatastrofissa rakkaita menettäneillä sentään tunku jossain niinpä joulu ei ole heille mikään riemujuhla.

Lähinnä harmittaa liian vähät vapaapäivät. Pitäis olla pari päivää etukäteen että saa rauhassa valmistella ja muutama jälkäteen että voi vaan olla ja elbata. 

No, tänävuonna on vkl jälkeen, mutt edeltävät ma-ti menee töissä. Otin palkattomat uudenvuoden ja loppiaisen väliin.

Se että aika kuluu niin nopeasti. Joulu tulee ennen kun siihen  ehtii yhtään valmistautua, joulu on ohi heti kun alkaa päästä joulufiilikseen sitten onkin jo kesä ja kohta taas uudestaan joulu. Taas on yksi vuosi mennyt eikä ole saanut mitään aikaiseksi ja elämä junnaa paikallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aaton kiire ahdistaa. Pitää ehtiä joulukirkkoon, tehdä ja syödä riisipuuroa ja luumusoppaa, katsoa joulurauhan julistus ja lumiukko, juoda kahvia ja syödä torttuja ja pipareita, käydä joulusaunassa, valmistaa jouluateria ja syödä se rauhassa, ottaa joulupukki vastaan jne.

Näin kirjoitettuna tuo ei näytä kiireiseltä, mutta vuosien kokemuksella se tuntuu siltä.

Meilläkin juostiin haudoilla ja lahjakierroksilla ja sitten löin jarrut kiinni. Se mikä voidaan tehdä ennen aattoa tehdään. Kuusi laitetaan ajoissa, ei aattoaamuna. Haudoilla käydään aaton aattona. Joulusaunassa käydään heti aamusta eikä keskellä päivää. Pukki ei ole aikataulutettu, eikä edes käy sisällä vaan jättää lahjat portaille. Kirkon ehtii vielä joulupäivänä ne jotka sinne tahtoo. Turha on tunkea kaikkea yhdelle päivälle!

Kakkosasunnolla lähdetään iltakävelylle joskus 22 jälkeen ja käydään läheisellä hautausmaalla pällistelemässä kynttilämerta. Ei sinne ole haudattu meidän tuttuja.

Apekseille viedään kynttilä kuusenhakureissulla ja mun vanhemmat jää ilman. Jos ollaan kotona, vien vanhemmilleni kynttilät 23. päivä tai joulupäivänä. Appivanhemmilla on sitten miehen siskojen kynttilät.

Mikään ei ahdista, joulu on ihanaa aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä harmittaa liian vähät vapaapäivät. Pitäis olla pari päivää etukäteen että saa rauhassa valmistella ja muutama jälkäteen että voi vaan olla ja elbata. 

No, tänävuonna on vkl jälkeen, mutt edeltävät ma-ti menee töissä. Otin palkattomat uudenvuoden ja loppiaisen väliin.

Mikä siinä on että meidänkin työpaikalla aina samat hinkuvat kaikki välipäivät vapaiksi ja nostavat metelin jos eivät saa. Kiva tehdä työvuorolistoja kun voi torpata noita toiveita.

Paljon negatiivisia asioita on sattunut joulun aikaan. Melkein kuolin jouduttuani onnettomuuteen, vuoden päästä läheiseni tappoi itsensä, lemmikkini kuoli ja avioero joulupäivänä. En osaa enää nauttia joulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässäkin keskustelussa huomaa ketkä on päässeet elämässä helpolla eikä ole joutunut kokemaan rankkoja asioita.

Minusta taas on ihan ihmeellistä olettaa toisten ihmisten kokemuksia jonkun keskustelun perusteella. Se että toiset kertovat pitävänsä joulusta tai että heitä ei ahdista joulussa mikään ei kerro sitä mitä he ovat tai eivät ole kokeneet.

Ei tosiaan ne kokemukset aina näy ulospäin. Koulukaverini menetti tsunamissa perheestään kolme ihmistä ja en ole koskaan kuullut ainakaan hänen valittavan joulusta. Heillä vietettiin joulua ihan tavalliseen tapaan myös tsunamin jälkeen, oli jouluvaloja ja koristeita, joulukuusi, tavallista joulunviettoa yhdessä läheisten kanssa. Lähettää joulukortteja ja toivottaa hyvää joulua sekä iloitsee joul

Eiköhän useimmilla tsunamikatastrofissa rakkaita menettäneillä sentään tunku jossain niinpä joulu ei ole heille mikään riemujuhla.

Eiköhän se tunnu kaikilla, mutta suhtautuminen jouluun varmaan vaihtelee.

Joulussa ahdistaa se, että olen kaupassa töissä. Kamala kiire koko ajan ja asiakkaista suurin osa on töykeitä ja naputtavat tiskiä sormillaan. Pahimmillaan jono on kymmeniä ihmisiä ja jonon häntäpää repii hiuksensa päästä. Työnantajan mielestä yksin vuorossa pärjää hyvin silti. Ps. Juu, vaihdan alaa kyllä.

Tykkään valmistella joulua kahdelle henkilölle, saa itse valita tekemisensä. Ei ahdista mikään. 

Kiitollinen olen siitä, että tuo toinen henkilö on vielä vierellä, ei ole itsestäänselvyys.

Joulu on kuin teatteriesitys. Jokainen esittää roolia. Ruokapöydässä istutaan niin hymyilevinä ja tekopyhinä että oksettaa. Oikeasti riidat ovat pinnan alla ja jokainen tietää sen. Räjähdys on väistämätön. Ahdistavia hetkiä.

Yritän pysyä poissa, mutta aina se ei onnistu.

Minua ei kiinnosta joulu ollenkaan, jos ei olisi lapsia niin en viettäisi joulua mitenkään. En usko jumaliin ja markkinointihömppä vetää vielä vähemmän, välillä ahdistaa koko tavaran määrä.

Lapset vaan haluaa viettää joulua, nuorin taitaa vielä uskoa joulupukkiin vaikka en koskaan ole sanonut se olisi totta. Mies tykkää jouluruoista. Minun niskaan suurin osa valmisteluista kaatuu. Nihkeältä tuntuu. Odotan kyllä sitä että lapset kasvaa ja voin tarjota joulunvieton sijaan matkaa ulkomaille. Yhtä shaatanaa on koko kuukausi.

Jos jokainen joulu on samaa itsesäälissä rypemistä, niin eikö sen retriitin voisi viettää yksin kotonaan? Miksi pitää lähteä kylään jos tietää, että itse ei pysty muuhun kuin surkuttelemaan kuinka huonosti voi?

Vai auttaako se, että kaikilla on yhtä surkeaa ja masentavaa? Miten odotat toisten kohtelevan sinua? Että jouluna puhutaan vaan tsunamista ja surusta ja ikävästä ja siitä kun mikään ei ole enää hyvin? Ruikutetaan oikein porukalla miten paskaa kaikki on ja kuinka hirveitä ja kiittämättömiä ihmisiä on kaikki iloiset joulun viettäjät? Eivät osaa arvostaa mitään, eivätkä ymmärrä kuinka hirveä tuska teillä on? Niinkö?

 

Vierailija kirjoitti:

Jos jokainen joulu on samaa itsesäälissä rypemistä, niin eikö sen retriitin voisi viettää yksin kotonaan? Miksi pitää lähteä kylään jos tietää, että itse ei pysty muuhun kuin surkuttelemaan kuinka huonosti voi?

Vai auttaako se, että kaikilla on yhtä surkeaa ja masentavaa? Miten odotat toisten kohtelevan sinua? Että jouluna puhutaan vaan tsunamista ja surusta ja ikävästä ja siitä kun mikään ei ole enää hyvin? Ruikutetaan oikein porukalla miten paskaa kaikki on ja kuinka hirveitä ja kiittämättömiä ihmisiä on kaikki iloiset joulun viettäjät? Eivät osaa arvostaa mitään, eivätkä ymmärrä kuinka hirveä tuska teillä on? Niinkö?

 

Onhan se alhaista esim postailla someen kuvia joulukuusenhausta, tunnelmallisia kuusikuvia ja iloisia tekstejä jos tietää että joku seuraajista on menettänyt läheisensä tai perheensä tsunamissa. Eipä noilla postauksilla kunnioiteta heidän surua. Mutta eihän tätä voi ymmärtää sellaiset jotka ei ole koskaan joutuneet kokemaan näin vaikeita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Kun haluaisi olla vain kotona, eikä haluaisi nähdä ketään. Sitten jos ei suostu menemään sukulaisiin, niin siitähän vedetään herneet nenään. Aivan typerää. En ymmärrä yhtään. 

Olen ollut omassa kodissa joulut siitä lähtien kun muutin pois lapsuudenkodista. Kuinka tuollainen lammas joku on ettei ole mitään omaa tahtoo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun haluaisi olla vain kotona, eikä haluaisi nähdä ketään. Sitten jos ei suostu menemään sukulaisiin, niin siitähän vedetään herneet nenään. Aivan typerää. En ymmärrä yhtään. 

 

Olen ollut omassa kodissa joulut siitä lähtien kun muutin pois lapsuudenkodista. Kuinka tuollainen lammas joku on ettei ole mitään omaa tahtoo. 

Eri. Kärsitkö yhden illan vai kärsitkö useamman päivän tai viikon? Sitä draamaa ja uhriutumista ei jaksa mikä syntyy jos ei mene. Ei viitsisi välejä laittaa kokonaan poikki estääkseen tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten hössöttäminen. Kaiken pitäisi olla täydellistä. 

Olen mieluummin ihan yksin. 

Ole, varmaan naisetkin kiittää

 

Loistoesimerkki naisen sydämen lämmöstä. Mies kertoo tunteistaan liittyen naisen tekemiseen. Nainen kertoo tunnoistaan siihen kuinka huono ja kelpaamaton mies on sellaisenaan.

Naiselle vinkiksi. Pitää opetella rakastamaan itseä niin ei tule enää tarvetta yrittää talloa muita. Helpoin tie on kuvitella itsensä lapseksi. Sitten kuvitella että se lapsi on sinun oma. Sitten kuvitella mitä tuntisit lasta kohtaan. Mitä hyvää haluat hänelle, mitä tarjoaisit, mihin olisit valmis että tuo lapsi voi hyvin. Miten lohduttaisit kun hänellä on paha mieli tai joku koulussa kiusaa. Mitä sanoisit kun hän e

Ole hyvä sinä joka otit vinkiksi. Ja kaikkea hyvää sinulle myös :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jokainen joulu on samaa itsesäälissä rypemistä, niin eikö sen retriitin voisi viettää yksin kotonaan? Miksi pitää lähteä kylään jos tietää, että itse ei pysty muuhun kuin surkuttelemaan kuinka huonosti voi?

Vai auttaako se, että kaikilla on yhtä surkeaa ja masentavaa? Miten odotat toisten kohtelevan sinua? Että jouluna puhutaan vaan tsunamista ja surusta ja ikävästä ja siitä kun mikään ei ole enää hyvin? Ruikutetaan oikein porukalla miten paskaa kaikki on ja kuinka hirveitä ja kiittämättömiä ihmisiä on kaikki iloiset joulun viettäjät? Eivät osaa arvostaa mitään, eivätkä ymmärrä kuinka hirveä tuska teillä on? Niinkö?

 

Onhan se alhaista esim postailla someen kuvia joulukuusenhausta, tunnelmallisia kuusikuvia ja iloisia tekstejä jos tietää että joku seuraajista on menettänyt läheisensä tai perheensä tsunamissa. Eipä noilla posta

Alhaista iloita joulusta? Just.