Lue keskustelun säännöt.
Miksi meille yhä vuonna 2025 syötetään joulusta kuvaa suvun kokoontumisena
20.11.2025 |
Tykkään joulunajasta ja ostinpa nyt muutamia joulu- ja sisustuslehtiä tunnelmaan päästäkseni.
Rupesi todella paljon ärsyttämään, koska kaikkien lehtien kaikissa henkilöhaastatteluissa ja kotiesittelyissä kerrotaan, kuinka kymmenpäinen suku kokoontuu jouluna yhteen, kaikki tuovat joulupöytään perinteisiä herkkuja, lahjat avataan isolla porukalla illalla, kuusi on koristeltu jo aatonaattona tietenkin yhdessä isolla joukolla, pukki käy, pelataan yömyöhään lautapelejä, kas kun ei reellä lähdetä kirkkoon aamulla... Siis niin vanha ja kliseinen kuva joulunvietosta, että ihan nauratti!
Olen itse yli nelikymppinen, keskiluokkainen, kaupungissa asuva ihminen - eronnut, lapsia on - eikä omassa tuttavapiirissäni kukaan, ei kukaan, vietä tällaista joulua! Harva laittaa mitään perinteistä joulupöytää laatikkoineen - enemmän ihmiset käyvät syömässä ravintoloissa tai monessa perheessä kerätään kaikkien herkkuruokatoiveet ja pöydässä voi olla vaikka sushia ja pitsaa. Perheet ovat pieniä, eikä suurella osalla ole olemassa mitään suurta läheistä sukua ja vaikka olisikin, niin ei ole mahdollisuutta kokoontua jouluna yhteen. Joulua voidaan viettää puolison ja/tai lasten kanssa. Yksin vietetty joulu on myös monen tutun toivelistalla, se että saa tehdä aivan mitä huvittaa ja vain rentoutua kaikessa rauhassa.
Miksi ihmeessä haluamme pitää yllä tällaista kliseistä ja vanhentunutta kuvaa joulun vietosta? Eikö tosiaan lehteen löytynyt yhtäkään ihmistä kertomaan esimerkiksi sinkkujoulusta kaupungissa?
Kommentit (143)
Meillä lapset kulkee perheittäin, kaikki ei ole paikalla yhtäaikaa, suurinpiirtein läpsystä vaihtavat. Heille on tärkeää kuitenkin tulla käymään kotona jouluna, jouluaatot viettävät jo omien perheidensä kanssa ja sitten lähtevät liikkeelle. Sinkkulapset tulevat jo ennen joulua ja lähtevät Tapanin päivänä. Ja useimmat näkevät toisensa. Joulun vietto yhdessä on ihanaa mutta raskasta aikaa näin vanhempana, vaikka lapset auttavatkin valmisteluissa. Onneksi joulu on kerran vuodessa vain! Odotan innolla, että meitä aletaan kutsua jouluna lasten luo joulun viettoon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessa kävimme usein isovanhempien luona viettämässä sukujoulua. Se oli kivaa. Sitten kun alkoi tulla omia lapsia, emme enää vauvavuosien jälkeen käyneet jouluna minun tai puolisoni vanhempien luona. Tuo oli vähän pakon sanelema juttu: toisaalta järkyttävän pitkä matka, toisaalta molempien vanhemmat asuivat niin pienessä asunnossa että sinne ei oikein mahtunut. Eikä hekään sitten jaksaneet kovin usein lähteä meille joulun viettoon.
Nyt kun olemme itse isovanhempia, vietämme taas sukujouluja. Lapset asuvat kaikki lähellä, eikä matka ole ongelma. Ja meillä sopii kyllä vaikka koko porukka yöpymään. Nuorimmainen on sinkku ja hän on ainakin tähän asti ollut joulun pyhät kokonaan meillä. Isompien lasten kanssa on saatu soviteltu rytmit niin, että ovat aina samalla rytmillä vuorovuosina joko jouluaaton meillä ja joulupäivän puolison vanhempien luona, tai sitten toisinpäin. Näin meillä on joko aattona tai joulupäivänä 12 henkeä pöydässä ja se toinen päivä näistä vietetään sitten kolmestaan puolisoni ja nuorimmaisen lapsen kanssa.
Sukujoulu on kyllä ihan parasta.
Meillä on aina (jo omassa lapsuudessani) vietetty isoa perhejoulua, siis lähinnä aattoa. Aikanaan isovanhempien luona, sittemmin omilla vanhemmillani ja nykyään joulu vietetään meillä. Paikalla on 15-20 henkeä riippuen vähän vuodesta. Ihan kaikki ei ruokapöytään mahdu, mutta syömään pystyy onneksi muuallakin (pöytään mahtuu 12 henkeä).
Asumme onneksi kohtuullisilla etäisyyksillä toisistamme, joten yöksi tänne jäävät vain omat aikuiset lapset puolisoineen ja lapsineen.
Ruuat tehdään osin nyyttäriperiaatteella, ison osan tilaan pitopalvelusta ja jotain pientä värkkään itsekin. Tarjolla on aika perinteistä jouluruokaa, johon toki yritän aina keksiä jotain uutta ja erilaista. Kala- ja kasvispainotteinen tarjonta on osoittautunut suosituimmaksi.
Onhan se joulu aina aikamoinen puristus, mutta toisaalta myös ihan todella ihanaa. Joulut tällä porukalla on aina olleet hauskoja ja lämminhenkisiä. Syödään, nautitaan, jaetaan lahjat ja ehkä pelaillaan jotain. Onneksi omatkin lapset ovat valinneet joulunvieton tämän meidän puolen suvun kanssa, joulupäivänä saattavat sitten mennä toisen puolen sukulaisille. Toki on tyttären appivanhemmatkin olleet meillä kerran jouluna, kun heidän perinteinen joulunviettonsa ei toteutunutkaan sinä vuonna.
Ja aina on aattona vähän parempaa päällä. Jos ei nyt mitään ihan juhlavaatteita, mutta siistimpää kuitenkin.