Selviytyminen anopin luona
Olen pahoittanut monesti mieleni anopin sanomisista. Aikani yritin esim. selittää, miksi kasvatan lastani, kuten nykyisin opetetaan tai miksi ruokavalioni on tietynlainen, mutta kommentointi jatkuu yhä. En ole vastannut rumasti yllättäviin ikäviin kommentteihin, enkä varmasti ollut muutenkaan asiaton.
Minulle esim. annetaan pyytämättä vanhentuneita kasvatusneuvoja ja välillä tiuskitaan pyytämättä anteeksi, vaikken ole sanonut tai tehnyt mitään asiatonta. Olen aina varuillani ollessamme kylässä anopin luona toisella puolella Suomea. Hän ei pysty tulemaan luoksemme.
Onko muilla kokemusta vastaavasta tai ideoita hyvistä selviytymisstrategioista? Lapset ovat pieniä, enkä voi vielä pitkään aikaan olla lähtemättä mukaan.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Älä väänny sinne anoppilaan ollenkaan.
Kannattaa vetää jouluna vattu päähän ja viheltää .
Vierailija kirjoitti:
Äsken anopin aloittama ketju poistettiin. Hän mietti uskaltamista pitää yhteyttä lapsensa perheeseen.
Ei moderointia eikä ketään häiritse ketjut joissa anoppeja kritisoidaan.
Runkkaa yhdessä anopin kanssa niin eiköhän se siitä
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa rajoittuneelta nykyaikaan. Ruokavaliot ja kasvatustavat vaihtelevat aikojen saatossa.
Anopilla on perspektiiviä.
Anopilla on paljon teko suorittimia yöpöydän laatikossa ja on kivaa ...miniä vaan yritt5 käsipelillä runkata. . 🤭 Menkää kaikki saatana hotellin.
Ap vaikuttaa hysteerisen pelokkaalta äitiyttään ja kasvatustyötään suorittavalta ihmiseltä. Sellainen haastava tapaus, ei mikään unelma-miniä.
Sullahan asiat on hyvin. Anoppi on jumissa muualla, eikä voi tulla lähellenne. Mies voi vierailla mutsinsa luona ihan keskenään, jos kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on kuin oma äitini. Vaikka olisin seissyt päälläni, olisin seissyt väärin. Mieheni oli "vääränlainen", lapset kasvatettu ihan väärin , minä huono äiti jne. Lapsilta pitää "ottaa oma luonto" pois kurittamalla (kuten hän teki, sain piiskaa ja tukkapöllyä ihan vain varmuuden vuoksi) jne.
Lapsistamme kasvoi hyviä ihmisiä, hyvät ammatit ja ovat hyviä vanhempia, miehenikin kanssa olen viihtynyt 50 vuotta. Meillä on aina pystytty keskustelemalla ratkaisemaan ongelmat. Äitini sanoi, ettei pidä siitä, että häntä halataan. Ei sitten halattu. Meillä halataan aina tavatessamme, aikuiset lapsetlspsetkin haluavat.
Liian mustavalkoista. Tarinasi hyvikset ja pahis ei jää epäselväksi.
Palstamammoille näemmä uppoaa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on kuin oma äitini. Vaikka olisin seissyt päälläni, olisin seissyt väärin. Mieheni oli "vääränlainen", lapset kasvatettu ihan väärin , minä huono äiti jne. Lapsilta pitää "ottaa oma luonto" pois kurittamalla (kuten hän teki, sain piiskaa ja tukkapöllyä ihan vain varmuuden vuoksi) jne.
Lapsistamme kasvoi hyviä ihmisiä, hyvät ammatit ja ovat hyviä vanhempia, miehenikin kanssa olen viihtynyt 50 vuotta. Meillä on aina pystytty keskustelemalla ratkaisemaan ongelmat. Äitini sanoi, ettei pidä siitä, että häntä halataan. Ei sitten halattu. Meillä halataan aina tavatessamme, aikuiset lapsetlspsetkin haluavat.
Liian mustavalkoista. Tarinasi hyvikset ja pahis ei jää epäselväksi.
Palstamammoille näemmä uppoaa hyvin.
50 vuotta naimisissa täytyy olla vähintään 70.
Oon vanha mutta tajuan että 50-luvulla oli kaikki töisin kuin nyt. Ei ollut halaus ja i love you kulttuuria. Ei voi verrata omaa lapsuuttani ja äitiäni tai edes omaa äitiyttäni siihen miten laas lapseni 2010-luvun lapsia kasvattaa.
Kirjoittajastako ei kasvanut hyvää ihmistä, vast hänen lapsistaan? Mielestäni olen ollut ihan hyvä ihminen ( äitinikin oli) ja lapaeni ovat hyviä ihmisiä ja lastenlapset hyviä nuoria vaikka jokainen on aikansa tuote.
Monesti näissä jutuissa on se virhe että minkä kymmenen tahansa lapsuutta verrataan tähän aikaan jolloin ne 1-2 lasta on perheen pomoja ja katkeroidutaan siitä että joskus lapset on vaan "menneet siinä sivussa".