Lue keskustelun säännöt.
Mistä te viiskymppiset saatte iloa elämäänne?
17.11.2025 |
Omassa elämässä nyt sellainen vaihe että pelkkää huolta ja murhetta. Iäkkäillä vanhemmilla terveyshuolet, omilla lapsilla omat aikuistumisen murheet. Itselläkin terveysongelmia, työttömyyttä ja toisinaan pätkätöitä. Vaikea nähdä valoa missään.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Jeesus Kristus on ainoa asia elämässäni, joka toi toivon, ilon rakkauden ja kaiken hyvyyden.
Olen niiin kiitollinen Jumalalle, että hän minut itsetuhoisen ja masentuneen otti huomaansa ja pelasti tässä ajassa ja iankaikkisuudessa.
Ennen oli elämäni tarkoituksetonta ja ilotonta toistoa päivästä toiseen. Missään ei tuntunut olevan mitään järkeä, mutta nyt on!
Olen iloinen puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheestä.
Huolia kyllä riittää omassa ja läheisten terveydessä, työttömyydessä ja ties missä. Mutta oma perhe tuo onneksi iloa vaikka kaikki muu tuntuu kaatuvan.
Luonnon näkeminen joka päivä on minusta tärkeintä mielen hoitoa. Kaupungissa se, että pääsee kävelemään puistoon ja maalla muuten vaan ulos.
Kun näkee maisemaa keittiön seinää pidemmälle, tajuaa oman pienuutensa. Sen, miten pieniä omat ongelmat oikeasti on. Eikä kukaan muu edes näe niitä... ne ei siis voi olla kovin suuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisellä on vielä paljon mahdollisuuksia ja toivoa elämässä. 60-vuotiaalla mahdollisuudet ja toivo alkaa olla jo menetetty ja ikäsyrjintä jyrää työelämässä. Ikääntyminen, vanhuus ja raihnaisuus pelottaa.
Millaisia terveyshuolia aloittajan iäkkäillä vanhemmilla on? Jos vanhemmat asuvat vielä kotona, niin kannattaa selvittää oikeus kotihoitoon ja kotipalveluihin. Jokaisella hyvinvointialueella on vanhusasiamies. Suomessa vanhempien hoito ei kuulu aikuisille lapsille ja kenenkään ei tarvitse palaa loppuun iäkkäitä sukulaisia hoitaessaan.
Millaisia aikuistumisen murheita lapsillanne on? Ovatko he hakeneet ja saaneet apua murheisiinsa?
Oletko hakenut apua terveysongelmiisi? Oletko miettinyt kouluttautumista uudelle alalle ja uuteen ammattiin? Viisikymppisellä on vielä ainakin 15 vuotta aikaa olla työelämässä. Ei kannata heittää vielä kirvestä kaivoon!
<
"Minä en haluaisi olla 75- ja ylikin vuotiaana työelämässä."
50 + 15 = 75?
Ruska tanssit Lapissa saa sydämen pamppailemaan nuoruuden malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisellä on vielä paljon mahdollisuuksia ja toivoa elämässä. 60-vuotiaalla mahdollisuudet ja toivo alkaa olla jo menetetty ja ikäsyrjintä jyrää työelämässä. Ikääntyminen, vanhuus ja raihnaisuus pelottaa.
Millaisia terveyshuolia aloittajan iäkkäillä vanhemmilla on? Jos vanhemmat asuvat vielä kotona, niin kannattaa selvittää oikeus kotihoitoon ja kotipalveluihin. Jokaisella hyvinvointialueella on vanhusasiamies. Suomessa vanhempien hoito ei kuulu aikuisille lapsille ja kenenkään ei tarvitse palaa loppuun iäkkäitä sukulaisia hoitaessaan.
Millaisia aikuistumisen murheita lapsillanne on? Ovatko he hakeneet ja saaneet apua murheisiinsa?
Oletko hakenut apua terveysongelmiisi? Oletko miettinyt kouluttautumista uudelle alalle ja uuteen ammattiin? Viisikymppisellä on vielä ainakin 15 vuotta aikaa olla työelämässä. Ei kannata heittää vielä kirvestä kaivoon!
Minusta tuntuu että se ikäsyrjintä alkaa jo aiemmin. Terveysongelmien vuoksi suoritin uuden tutkinnon hieman päälle 40-vuotiaana ja kun hain nuorempien kurssikavereiden kanssa samoihin työpaikkoihin, heidät valittiin, ei minua. Opintomenestyksessä ei ollut eroa.
Vanhempieni hyvinvointialueella tilanne on hieman huono avunsaannin suhteen. Tuleva talvi huolettaa minua, ihan jo alkaen siitä miten pärjäävät keskenään omakotitalossaan. Kummankin liikkuminen mennyt viime aikoina huonoksi ja myös kognitiivisella puolella alkaa olla ongelmia ja tarvitsevat minun apuani eri asioiden hoitamisessa yhä enemmän.
Omat lapseni eivät oikein tunnu löytävän paikkaansa, ongelmat opinnoissa (väärä ala), yksinäisyyttä yms.
Ap
En oikein tiedä, mikä on ratkaisevaa onnellisuuden suhteen, mutta mä rakastan elämääni. Auringonnouusuja ja laskuja, luonnon seuraamista. Teltailen, vaellan, mökkeilen. Hoidan puutarhaa. Käyn keikoilla ja parit festarit joka vuosi, musiikki on elämän eliksiiriä joka päivä. Koska tekemistä on arjessa aika paljon, eikä niin usein aikaa istahtaa kirjan kanssa, kuuntelen paljon äänikirjoja. Rakastan ruoanlaittoa.
Lapset teinejä ja toivottavasti kotona vielä pitkään. Kasiluokkalainen hurahti luonnontieteisiin ja niitä harrastetaan nyt koulun ulkopuolellakin.
En juo alkoholia kuin pari annosta kuukaudessa. Aivokemiat itsellä pysyy parempina näin. Seksi on kivaa.
Vanhempien asioissa on hieman huolehtimista, mutta he on kahdeksankympisiksi hyväkuntoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monestakin asiasta. Parisuhde, ihana koti, hyvä työ ja taloudellinen tilanne on todella hyvä, mikä kieltämättä aina auttaa. Parhaiten iloa saa silti niistä melko yksinkertaisistakin asioista; hyvä kirja, lenkki, päiväunet, itsestään huolehtiminen, hyvin onnistunut kokkaus. Elämä on hiljaisempaa ja rauhallisempaa, lapset jo itsenäistynyt, välit tiiviit ja lämpimät ja heillä asiat hyvin vaikka tietenkin nuoren aikuisen elämässä aina myllertää. Toivottavasti tästä saa nauttia vielä pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä muuttui upeaksi kun aloin matkustaa YKSIN. Se on noin 100 000 x parempaa kuin parisuhdematkat. Upeita ihmisiä, upeita tilanteita, upeita kohtaamisia. Suosittelen kaikille. Alkuun se pitää toki opetella - ensimmäisellä kerralla on orpo olo, mutta kun keksii miten homma toimii niin parempaa ei olekaan!
Sitten joku kerta tulet huumatuksi, r*skatuksi ja ehkä tapetuksi.
No mitäs se sit enää haittaa, jos olet tullut tapetuksi? Oliko sun tarkoitus pelotella jotenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein tiedä, mikä on ratkaisevaa onnellisuuden suhteen, mutta mä rakastan elämääni. Auringonnouusuja ja laskuja, luonnon seuraamista. Teltailen, vaellan, mökkeilen. Hoidan puutarhaa. Käyn keikoilla ja parit festarit joka vuosi, musiikki on elämän eliksiiriä joka päivä. Koska tekemistä on arjessa aika paljon, eikä niin usein aikaa istahtaa kirjan kanssa, kuuntelen paljon äänikirjoja. Rakastan ruoanlaittoa.
Lapset teinejä ja toivottavasti kotona vielä pitkään. Kasiluokkalainen hurahti luonnontieteisiin ja niitä harrastetaan nyt koulun ulkopuolellakin.En juo alkoholia kuin pari annosta kuukaudessa. Aivokemiat itsellä pysyy parempina näin. Seksi on kivaa.
Vanhempien asioissa on hieman huolehtimista, mutta he on kahdeksankympisiksi hyväkuntoisia.
Aika samaa.
Äiti elossa, 94v. Aikuinen lapsi 25v.
Luin aloituksen ja tajusin, että minulla on myös nuo kaikki. Oma elämäni on silti oikein hyvää! Vanheneminen ja sairauden saavat lähes jokaisen kiinni jollei kuole nuorena.
Iloa löydän ihanasta miehestäni, lapsista ja lapsenlapsista. Meillä on kiva koti ja harrastan kaikkea halpaa; käsitöitä, lukemista, kierrätysmateriaaleista askartelua, ulkoilua ja puutarhanhoitoa. Tykkään tehdä ruokaa, ja nyt kun taas lämmitetään leivinuunia, niin hauduttelen niitä siellä pitkään.
Kyllähän niitä murheita kaikilla on, mutta täytyy nähdä myös ne elämän valonsäteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mieti mikä oli se asia mistä lapsena tykkäsit? Ja tee sitä...Mulla esim puihin kiipeily toi lapsena iloa. Ihan en viiti puihin kiipeillä,mut kalliolle kun kiipee niin kokee samaa fiilistä
N52
En mä tiedä tulisiko kukaan leikkimään barbeilla ja nukkekodilla mun kanssa 😅
Ap
Niillä voi leikkiä yksinkin. Minulla oli nukkekoti, jonka kalustin itse tekemällä. Myin pieni aika sitten sen pois ja mietin, että pitäisiköhän sisustaa uusi...
N58
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus Kristus on ainoa asia elämässäni, joka toi toivon, ilon rakkauden ja kaiken hyvyyden.
Olen niiin kiitollinen Jumalalle, että hän minut itsetuhoisen ja masentuneen otti huomaansa ja pelasti tässä ajassa ja iankaikkisuudessa.
Ennen oli elämäni tarkoituksetonta ja ilotonta toistoa päivästä toiseen. Missään ei tuntunut olevan mitään järkeä, mutta nyt on!
Olen iloinen puolestasi.
Kiitos, tuo lämmitti mieltäni.
Siunausta ja kaikkea hyvää elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mieti mikä oli se asia mistä lapsena tykkäsit? Ja tee sitä...Mulla esim puihin kiipeily toi lapsena iloa. Ihan en viiti puihin kiipeillä,mut kalliolle kun kiipee niin kokee samaa fiilistä
N52
En mä tiedä tulisiko kukaan leikkimään barbeilla ja nukkekodilla mun kanssa 😅
Ap
Niillä voi leikkiä yksinkin. Minulla oli nukkekoti, jonka kalustin itse tekemällä. Myin pieni aika sitten sen pois ja mietin, että pitäisiköhän sisustaa uusi...
N58
Piti vielä mainita, että nukkekoteja saa ilmaiseksikin. Ovat yleensä korjauksen/siistimisen tarpeessa, mutta siinä se idea onkin. Rautakaupoista saa näytteitä tapeteista, joilla saa seinien sutut piiloon. Kierrätyskeskuksen kankaista/vanhoista vaatteista saa mattoja, verhoja, vuodevaatteita yms. Napeista lautasia ja maitotölkin korkista lamppuja. Ideoita on loputtomasti!
Lapsista. Se on ainoa ilonaihe keski-ikäisille.
Vierailija kirjoitti:
Niin, kuten aloituksessa kirjoitin, on ollut työttömyyttä (jo jonkin aikaa), josta seuraa tietenkin taloudellisia huolia. Tuosta matkustamisesta pitäisin kyllä ja olisi ihanaa mennä vaikka vain Lappiin mutta rahatilanne ei anna myöden. Ystävilläni taas on aivan päinvastainen tilanne ja tämäkin aiheuttaa pulmia kun ehdottavat vaikkapa vain illanviettoa ravintolaan. Se iltaan kuluva 60-80 € on iso raha minulle tällä hetkellä.
Ap
pizza ja olut maksaa 25-30e
Vierailija kirjoitti:
Lapsista. Se on ainoa ilonaihe keski-ikäisille.
Lisäisin vielä kirjan, ruuan, nukkumisen ja eläimet.
Perhe, ystävät, lemmikit, matkailu, seikkailulajit, patikointi ja luonnossa liikkuminen, konsertit, festarit, kulttuuritapahtumat, hyvä ruoka, luovat harrastukset...
Luonto, kirjallisuus, filosofia, hyvä ruoka, satunnainen kokaiinin käyttö. Sellainen fundeeraus ja elämän pohtiminen.
Ymmärrän ap tuskasi. Taloudellinen ahdinko on kauheaa kun ihan peruseläminen ja oleminen maksaa. Sairaudet ja rakkaista luopumisen ajatus ahdistaa.
Olen elänyt vaikeita, todella vaikeita, monien eri tekijöiden takia vuosia ja oli kyllä aikoja että elämä oli mustaa, raskasta, toivotonta ja itkua.
Mutta asiat muuttuivat pikkuhiljaa ja yhtäkkiäkin. Nyt olen 54 ja voin sanoa että elän elämäni parasta aikaa, olen eronnut ja onnellinen siitä, asun maalla omassa rauhassa luonnon keskellä, luen, harrastan kuvataiteita, välillä tapaan ystäviä - aiemmin en kyennyt mihinkään - ja käyn koiran kanssa kävelyillä. Siinä se pelkistettynä mikä tuo iloa. Ja kaikista kivuista ja vastoinkäymisistä usko ja luottamus Jumalaan.
Vaikea sanoa tuntemattomalle mikä auttaisi mutta se neuvo että tee sitä mistä ennen/lapsena sait nautintoa on hyvä. Se ei tosiaan välttämättä tarkoita barbeilla leikkimistä - paitsi jos se yhä tuo iloa! mutta aikuinen versio niistä asioista luultavimmin tekisi hyvää.