Lue keskustelun säännöt.
Mistä te viiskymppiset saatte iloa elämäänne?
17.11.2025 |
Omassa elämässä nyt sellainen vaihe että pelkkää huolta ja murhetta. Iäkkäillä vanhemmilla terveyshuolet, omilla lapsilla omat aikuistumisen murheet. Itselläkin terveysongelmia, työttömyyttä ja toisinaan pätkätöitä. Vaikea nähdä valoa missään.
Kommentit (70)
Alkoholi ja sauna. Muu on p*rseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mielialalääkkeistä.
mä lopetin noi myrkyt ja ilo palasi, monta vuotta se olikin kateissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mielialalääkkeistä.
mä lopetin noi myrkyt ja ilo palasi, monta vuotta se olikin kateissa.
Sama. Pilaavat aivojen luonnollisen kyvyn korjata tasapainoon itsensä ja pitkittävät ja pahentavat mielenterveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä muuttui upeaksi kun aloin matkustaa YKSIN. Se on noin 100 000 x parempaa kuin parisuhdematkat. Upeita ihmisiä, upeita tilanteita, upeita kohtaamisia. Suosittelen kaikille. Alkuun se pitää toki opetella - ensimmäisellä kerralla on orpo olo, mutta kun keksii miten homma toimii niin parempaa ei olekaan!
Sitten joku kerta tulet huumatuksi, r*skatuksi ja ehkä tapetuksi.
Odotinkin että kohta jotain tällaista tulee.Terv Eri
Samoista asioista kuin aiemminkin. Perheestä, harrastuksista, liikunnasta. Työapaikkaakin vaihdoin hiljattain ja viihdyn uudessa työssä erittäin hyvin, sekin antaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kuten aloituksessa kirjoitin, on ollut työttömyyttä (jo jonkin aikaa), josta seuraa tietenkin taloudellisia huolia. Tuosta matkustamisesta pitäisin kyllä ja olisi ihanaa mennä vaikka vain Lappiin mutta rahatilanne ei anna myöden. Ystävilläni taas on aivan päinvastainen tilanne ja tämäkin aiheuttaa pulmia kun ehdottavat vaikkapa vain illanviettoa ravintolaan. Se iltaan kuluva 60-80 € on iso raha minulle tällä hetkellä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, kuten aloituksessa kirjoitin, on ollut työttömyyttä (jo jonkin aikaa), josta seuraa tietenkin taloudellisia huolia. Tuosta matkustamisesta pitäisin kyllä ja olisi ihanaa mennä vaikka vain Lappiin mutta rahatilanne ei anna myöden. Ystävilläni taas on aivan päinvastainen tilanne ja tämäkin aiheuttaa pulmia kun ehdottavat vaikkapa vain illanviettoa ravintolaan. Se iltaan kuluva 60-80 € on iso raha minulle tällä hetkellä.
Ap
Et ole yksin tilanteessasi, eihän se toki tilannetta helpota. Tsemppiå työnhakuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, kuten aloituksessa kirjoitin, on ollut työttömyyttä (jo jonkin aikaa), josta seuraa tietenkin taloudellisia huolia. Tuosta matkustamisesta pitäisin kyllä ja olisi ihanaa mennä vaikka vain Lappiin mutta rahatilanne ei anna myöden. Ystävilläni taas on aivan päinvastainen tilanne ja tämäkin aiheuttaa pulmia kun ehdottavat vaikkapa vain illanviettoa ravintolaan. Se iltaan kuluva 60-80 € on iso raha minulle tällä hetkellä.
Ap
Mä ymmärrän sua. Itse olen monisairas, köyhä yli viisikymppinen rouva. Eipä tässä tilanteessa paljoa iloja ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä muuttui upeaksi kun aloin matkustaa YKSIN. Se on noin 100 000 x parempaa kuin parisuhdematkat. Upeita ihmisiä, upeita tilanteita, upeita kohtaamisia. Suosittelen kaikille. Alkuun se pitää toki opetella - ensimmäisellä kerralla on orpo olo, mutta kun keksii miten homma toimii niin parempaa ei olekaan!
Ei kaikkia kiinnosta matkustelu.
Lisäksi jos on parisuhteessa, niin en minä ainakaan tykkäisi puolison omista reissuista. Ainakaan kovin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä muuttui upeaksi kun aloin matkustaa YKSIN. Se on noin 100 000 x parempaa kuin parisuhdematkat. Upeita ihmisiä, upeita tilanteita, upeita kohtaamisia. Suosittelen kaikille. Alkuun se pitää toki opetella - ensimmäisellä kerralla on orpo olo, mutta kun keksii miten homma toimii niin parempaa ei olekaan!
Ei kaikkia kiinnosta matkustelu.
No ei tietenkään kiinnosta. Mikään asia ei kiinnosta kaikkia. Nyt kysyttiin mistä "te viisikymppiset" saatte iloa elämäänne ja tuo kommentoija vastasi mistä hän saa. Eli sikäli omituinen ja turha huomautus sinulta. Eri.
Oma elämäni on mahtavaa. Hyvä parisuhde, ihanat lapset, velaton kiva asunto, ok työpaikka, eläkkeelle voin jäädä jo muutaman vuoden päästä, paljon ystäviä useista eri maista, kivoja harrastuksia, mahdollisuus matkustella ja runsaasti mukavia tulevaisuuden suunnitelmia.
Tietysti elämässä on vaikeuksiakin mutta ne nyt kuuluvat elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisikymppisellä on vielä paljon mahdollisuuksia ja toivoa elämässä. 60-vuotiaalla mahdollisuudet ja toivo alkaa olla jo menetetty ja ikäsyrjintä jyrää työelämässä. Ikääntyminen, vanhuus ja raihnaisuus pelottaa.
Millaisia terveyshuolia aloittajan iäkkäillä vanhemmilla on? Jos vanhemmat asuvat vielä kotona, niin kannattaa selvittää oikeus kotihoitoon ja kotipalveluihin. Jokaisella hyvinvointialueella on vanhusasiamies. Suomessa vanhempien hoito ei kuulu aikuisille lapsille ja kenenkään ei tarvitse palaa loppuun iäkkäitä sukulaisia hoitaessaan.
Millaisia aikuistumisen murheita lapsillanne on? Ovatko he hakeneet ja saaneet apua murheisiinsa?
Oletko hakenut apua terveysongelmiisi? Oletko miettinyt kouluttautumista uudelle alalle ja uuteen ammattiin? Viisikymppisellä on vielä ainakin 15 vuotta aikaa olla työelämässä. Ei kannata heittää vielä kirvestä kaivoon!
Vierailija kirjoitti:
Niin, kuten aloituksessa kirjoitin, on ollut työttömyyttä (jo jonkin aikaa), josta seuraa tietenkin taloudellisia huolia. Tuosta matkustamisesta pitäisin kyllä ja olisi ihanaa mennä vaikka vain Lappiin mutta rahatilanne ei anna myöden. Ystävilläni taas on aivan päinvastainen tilanne ja tämäkin aiheuttaa pulmia kun ehdottavat vaikkapa vain illanviettoa ravintolaan. Se iltaan kuluva 60-80 € on iso raha minulle tällä hetkellä.
Ap
Eikö voi viettää aikaa yhdessä jonkun luona? Viinipullo ja ruokaa, kustannus ehkä 20 euroa per henkilö! Me ei olla oltu porukassa ravintolassa todella pitkään aikaan. Se on aina, että nähdään jonkun luona. Yleensä emäntä/isäntä hoitaa pääruuan, joku hoitaa alkuruuan ja joku jälkiruuan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisellä on vielä paljon mahdollisuuksia ja toivoa elämässä. 60-vuotiaalla mahdollisuudet ja toivo alkaa olla jo menetetty ja ikäsyrjintä jyrää työelämässä. Ikääntyminen, vanhuus ja raihnaisuus pelottaa.
Millaisia terveyshuolia aloittajan iäkkäillä vanhemmilla on? Jos vanhemmat asuvat vielä kotona, niin kannattaa selvittää oikeus kotihoitoon ja kotipalveluihin. Jokaisella hyvinvointialueella on vanhusasiamies. Suomessa vanhempien hoito ei kuulu aikuisille lapsille ja kenenkään ei tarvitse palaa loppuun iäkkäitä sukulaisia hoitaessaan.
Millaisia aikuistumisen murheita lapsillanne on? Ovatko he hakeneet ja saaneet apua murheisiinsa?
Oletko hakenut apua terveysongelmiisi? Oletko miettinyt kouluttautumista uudelle alalle ja uuteen ammattiin? Viisikymppisellä on vielä ainakin 15 vuotta aikaa olla työelämässä. Ei kannata heittää vielä kirvestä kaivoon!
Minä en haluaisi olla 75- ja ylikin vuotiaana työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mieti mikä oli se asia mistä lapsena tykkäsit? Ja tee sitä...Mulla esim puihin kiipeily toi lapsena iloa. Ihan en viiti puihin kiipeillä,mut kalliolle kun kiipee niin kokee samaa fiilistä
N52
En mä tiedä tulisiko kukaan leikkimään barbeilla ja nukkekodilla mun kanssa 😅
Ap
Nukkekotiharrastajia nyt on ainakin helppo löytää jos haluaa.
Ydinperheestä, lapsuudenperheestä, ystävistä, matkustelusta, työstä, luonnossa liikkumisesta, tiedosta että Jeesus rakastaa minu (ja sinuakin), Netflixistä...
Kaikkea hyvää sinulle ap <3
Jeesus Kristus on ainoa asia elämässäni, joka toi toivon, ilon rakkauden ja kaiken hyvyyden.
Olen niiin kiitollinen Jumalalle, että hän minut itsetuhoisen ja masentuneen otti huomaansa ja pelasti tässä ajassa ja iankaikkisuudessa.
Ennen oli elämäni tarkoituksetonta ja ilotonta toistoa päivästä toiseen. Missään ei tuntunut olevan mitään järkeä, mutta nyt on!
Aika syvästä hengellisestä polusta. Käännyin ortodoksiksi kymmenisen vuotta sitten, ja paaston, rukouselämän ja muun mukana olen muuttunut ihmisenä täysin sekä uloisesti että sisäisesti.
*Enää en elä minä, vaan Kristus minussa.*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä muuttui upeaksi kun aloin matkustaa YKSIN. Se on noin 100 000 x parempaa kuin parisuhdematkat. Upeita ihmisiä, upeita tilanteita, upeita kohtaamisia. Suosittelen kaikille. Alkuun se pitää toki opetella - ensimmäisellä kerralla on orpo olo, mutta kun keksii miten homma toimii niin parempaa ei olekaan!
Sitten joku kerta tulet huumatuksi, r*skatuksi ja ehkä tapetuksi.
Olen matkustanut yksin lähemmäs kolmekymmentä vuotta ja sinä aikana minulta on yritetty kerran varastaa kaulakoru. Omalla toiminnallaan voi vaikuttaa todella paljon siihen kuinka reissut sujuvat.
Ensi vuonna 50v ja tuntuu, että elämä vain paranee. On suht tuore avoliitto, vaihdoin kesällä uuteen, miekekkääseen työhön ja opettelen uutta, lapset pärjää kivasti vaikka toki joskus haasteitakin on. Yhdessä niistä selvitään. Harrastetaan, matkustellaan, öllötellään välillä kotona eikä tehdä mitään. Itselleni tärkeitä harrastuksia on kuntosali ja golf, lisäksi tykkään kävellä luonnossa ja luen paljon. On ystäviä, juuri sovittiin porukalla viikonloppu Leville kevääksi. Ei mulla ole valittamista