Lue keskustelun säännöt.
Mistä te viiskymppiset saatte iloa elämäänne?
17.11.2025 |
Omassa elämässä nyt sellainen vaihe että pelkkää huolta ja murhetta. Iäkkäillä vanhemmilla terveyshuolet, omilla lapsilla omat aikuistumisen murheet. Itselläkin terveysongelmia, työttömyyttä ja toisinaan pätkätöitä. Vaikea nähdä valoa missään.
Kommentit (111)
Kyllä jokaisesta päivästä jotain ilonaihetta löytää, kunhan vain havaitsee sen.
Jos ei joskus jaksa muuta kuin maata vällyjen välissä, niin sitten on ilo siitä, että on katto pään päällä ja pehmoinen peti tai kiva sohva, jossa voi loikoilla mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonto, kirjallisuus, filosofia, hyvä ruoka, satunnainen kokaiinin käyttö. Sellainen fundeeraus ja elämän pohtiminen.
Eikö sulla ole eettistä ongelmaa siinä että kokaiinin ostaminen ylläpitää järjestäytynyttä rikollisuutta?
Itse olen muutaman päivän nauttinut paljon hiljaisuudesta. Rasituin tekemisistä ja mölinästä niin paljon viime viikolla, että olen pitänyt telkun ym. kiinni ja kuunnellut vain hiljaisuutta. Asunnossani on niin hiljaista, että kuulen naapurin kodinkoneen äänenkin vaimeana taustalla.
Siinä ohessa olen haeskellut vähän suloista ja pehmoista talvisisustusta laatikoista ja laitellut niitä verkkaisesti paikalleen, hiljaisuus seurana. Vapaata on vielä tämä viikko ja aion sen käyttää rentoutumiseen ja latautumiseen niin paljon kuin suinkin. Illalla käyn hengellisessä tilaisuudessa virkistäytymässä ja poikkean sen jälkeen kaupassa, ostamassa jotain säilyvää tuleviin juhlapyhiin.
Olen 50 v täytin heinäkuussa. Minulla on oikeastaan kaikki hyvin. Minulla ei ole vanhempia ollut siitä lähtien kun täysin 8 v. Töitä on lähinnä pimeitä töitä. Kalastelen paljon ja liikun jotta sitä jaksaa. Pyöräilen vuoden aikana joku 6000 km. Kesällä pyöräilin 1800 km matkan norjasta pohjois lappiin ja sieltä kotiin turkuun. Tekemistä on ollut, muuten alkaqa masenta ajos ei tee mitään.
On ollut pitkään vaikeaa. Avioero, työttömyys, vanhempien sairaudet, lasten vaikeudet, kodin menetys. Nyt rakentelen elämää palasista uudelleen. Syksy on yleensä hyvin vaikeaa aikaa. Nyt kuitenkin huomasin ihastuneeni, se tuo vähän valoa tähän pimeyteen. Hellin tunnetta itsekseni, en uskalla tehdä mitään jotta voisin säilyttää tämän tunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoista, eläimistä, harrastuksista, luonnossa liikkumisesta.
Ei tässä kerkeä mitään onnellisuutta miettimään, kiire on niin kov, että toivoo vaan että tulis yö ja pääsis nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just juuri myt en näe iloa misdään. Okt myytävänä, pks, mutta tiedän että pskko myydä. Toinen kuoli, en yksin pysty tätä msksamaan, vaikka lainaa ei ole enää paljon.
Joudun myymään lastemme lapsiudrnkodin, takkiin tuler ja paljon. Ei löydy iloa vielä!
Vuosittaisista aurinkomatkoista joita tänä vuonna 3 kertaa
uudesta työstä
puolisosta
makunautinnoista
huonekasveista
puutarhahasta
youtube koiravideot
tv
Sisältö jatkuu mainoksen alla
susta, ethän sä mikään naikkoskermit ole mutta aitioon on vielä matkaa. sieltä kyllä näkee paremmin kuin permannolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mieti mikä oli se asia mistä lapsena tykkäsit? Ja tee sitä...Mulla esim puihin kiipeily toi lapsena iloa. Ihan en viiti puihin kiipeillä,mut kalliolle kun kiipee niin kokee samaa fiilistä
N52
En mä tiedä tulisiko kukaan leikkimään barbeilla ja nukkekodilla mun kanssa 😅
Ap
Voisit rakentaa itsellesi nukkekodin. Tällaiset aikuisten (itselleen) tekemät ovat todella hienoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan iloa noin 10 vee lapsistani ja meidän koirista. Niin ja miehestä toki myös 🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fantasioista. Rikas sisäinen maailma.
Tanssista, avantouinnista ja herkuista ja noista muiden mainitsemista asioista.
Suomen itsenäisyydestä ja kauniista luonnosta saan paljon ilon ja onnen tunnetta.
Ihan vaikka mistä. Ja murheet kuuluu elämään, ne pitää oppia käsittelemään ja olla vellomatta niissä. Mullakin esim. 90-vuotias isä, joka menee joka huijaukseen mitä maailmasta löytyy ja kohta 30-vuotias autistinen lapsi, jolla ei oikein mikään suju.
Et kysynyt mun ikäisiltä mutta vastaan silti, että elämä on nyt parempaa kuin koskaan ennen, koska mulla on oma aika ja tila ja vapaus tehdä mitä ikinä haluan ja mä todellakin teen.
N60
Vierailija kirjoitti:
Just juuri myt en näe iloa misdään. Okt myytävänä, pks, mutta tiedän että pskko myydä. Toinen kuoli, en yksin pysty tätä msksamaan, vaikka lainaa ei ole enää paljon.
Joudun myymään lastemme lapsiudrnkodin, takkiin tuler ja paljon. Ei löydy iloa vielä!
Onko mielessäsi käynyt, että myös sen uuden kotisi hinta on laskenut? Vaikka tulee takkiin, jos sijoitat rahat uuteen pienempään asuntoon, takkiin tuleminen kompensoituu lähivuosikymmenen aikana väkisinkin.
Minä olen ihminen, ja myös minä kaipaan joskus näiden synkkien pilvien keskellä iloa, valoa ja hauskuutta.
Siihen liittyy kaikennäköistä kuvamateriaalia, kaikennäköistä videomateriaalia mitä en itse haluaisi nähdä ja mitä tiedän että te ette haluaisi nähdä. Siitä huolimatta sitä meille kaikille näytetään. Se on yksityistä, se on iloa ja se on elämää
Saako 46-vuotias vastata?
Viisikymppisenä lapsi on itsenäistynyt ja meillä alkaa toivottavasti uusi vaihe miehen kanssa. Työt ei sido meitä tänne, joten ollaan suunniteltu muuttoa jonnekin ulkomaille. Asunto meillä on Espanjassa, mutta kaivataan jotain muuta.
Aloitin viime vuonna kuntoremontin ja olen nyt elämäni kunnossa. Miten hyvin voinkaan viiden vuoden päästä? Aikaa on huolehtia itsestä, koska surullista kyllä, molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Heitä ikävöin, mutta en niitä viimeisiä vuosia, jolloin kaikki ylimääräinen aika meni vanhempieni asioiden hoidossa ja heidän auttamisessaan. Toisella syöpä ja toisella muistisairaus.
Toivottavasti oma ja miehen terveys kestää ja lapsi on onnellinen. Siinä ne tavoitteet.