Mistä te viiskymppiset saatte iloa elämäänne?

Saako 46-vuotias vastata?

Viisikymppisenä lapsi on itsenäistynyt ja meillä alkaa toivottavasti uusi vaihe miehen kanssa. Työt ei sido meitä tänne, joten ollaan suunniteltu muuttoa jonnekin ulkomaille. Asunto meillä on Espanjassa, mutta kaivataan jotain muuta.

Aloitin viime vuonna kuntoremontin ja olen nyt elämäni kunnossa. Miten hyvin voinkaan viiden vuoden päästä? Aikaa on huolehtia itsestä, koska surullista kyllä, molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Heitä ikävöin, mutta en niitä viimeisiä vuosia, jolloin kaikki ylimääräinen aika meni vanhempieni asioiden hoidossa ja heidän auttamisessaan. Toisella syöpä ja toisella muistisairaus.

Toivottavasti oma ja miehen terveys kestää ja lapsi on onnellinen. Siinä ne tavoitteet.

Kyllä jokaisesta päivästä jotain ilonaihetta löytää, kunhan vain havaitsee sen.

Jos ei joskus jaksa muuta kuin maata vällyjen välissä, niin sitten on ilo siitä, että on katto pään päällä ja pehmoinen peti tai kiva sohva, jossa voi loikoilla mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Luonto, kirjallisuus, filosofia, hyvä ruoka, satunnainen kokaiinin käyttö. Sellainen fundeeraus ja elämän pohtiminen. 

Eikö sulla ole eettistä ongelmaa siinä että kokaiinin ostaminen ylläpitää järjestäytynyttä rikollisuutta? 

Itse olen muutaman päivän nauttinut paljon hiljaisuudesta. Rasituin tekemisistä ja mölinästä niin paljon viime viikolla, että olen pitänyt telkun ym. kiinni ja kuunnellut vain hiljaisuutta. Asunnossani on niin hiljaista, että kuulen naapurin kodinkoneen äänenkin vaimeana taustalla.

Siinä ohessa olen haeskellut vähän suloista ja pehmoista talvisisustusta laatikoista ja laitellut niitä verkkaisesti paikalleen, hiljaisuus seurana. Vapaata on vielä tämä viikko ja aion sen käyttää rentoutumiseen ja latautumiseen niin paljon kuin suinkin. Illalla käyn hengellisessä tilaisuudessa virkistäytymässä ja poikkean sen jälkeen kaupassa, ostamassa jotain säilyvää tuleviin juhlapyhiin.

Olen 50 v täytin heinäkuussa. Minulla on oikeastaan kaikki hyvin. Minulla ei ole vanhempia ollut siitä lähtien kun täysin 8 v. Töitä on lähinnä pimeitä töitä. Kalastelen paljon ja liikun jotta sitä jaksaa. Pyöräilen vuoden aikana joku 6000 km. Kesällä pyöräilin 1800 km matkan norjasta pohjois lappiin ja sieltä kotiin turkuun. Tekemistä on ollut, muuten alkaqa masenta ajos ei tee mitään.

On ollut pitkään vaikeaa. Avioero, työttömyys, vanhempien sairaudet, lasten vaikeudet, kodin menetys. Nyt rakentelen elämää palasista uudelleen. Syksy on yleensä hyvin vaikeaa aikaa. Nyt kuitenkin huomasin ihastuneeni, se tuo vähän valoa tähän pimeyteen. Hellin tunnetta itsekseni, en uskalla tehdä mitään jotta voisin säilyttää tämän tunteen.

Kirjoista, eläimistä, harrastuksista, luonnossa liikkumisesta. 

Ei tässä kerkeä mitään onnellisuutta miettimään, kiire on niin kov, että toivoo vaan että tulis yö ja pääsis nukkumaan. 

Just juuri myt en näe iloa misdään. Okt myytävänä, pks, mutta tiedän että pskko myydä. Toinen kuoli, en yksin pysty tätä msksamaan, vaikka lainaa ei ole enää paljon. 

Joudun myymään lastemme lapsiudrnkodin, takkiin tuler ja paljon. Ei löydy iloa vielä!

Vuosittaisista aurinkomatkoista joita tänä vuonna 3 kertaa

uudesta työstä

puolisosta

makunautinnoista

huonekasveista

puutarhahasta

youtube koiravideot

tv