Lue keskustelun säännöt.
Miten välttää ajautumasta marttyyriäidiksi, joka tekee paljon ja jonka lapset ei ole kiitollisia mistään?
16.11.2025 |
Teen koko ajan valtavan paljon lasteni eteen, hoidan kaikki harrastuskuljetukset, laitan kaikki ruoat, hoidan pyykit pyykkiin ja puhtaat kaappiin, huolehdin koulukamppeet, kouluun ehtimiset, autan läksyt, kuskaan hammaslääkäreihin ja fysioterapioihin, etsin kivet ja maitotölkit päiväkotiin, luen iltasadut, siivoan sotkut, pelaan ja leikin ja askartelen, kuskaan kaikessa kivassa ja listaan voisi listata lukemattoman määrän vielä asioita, maksan kaikenlaiset harrastusvälineet ja hauskanpidot. Olen yh, lasten isä ei tee yhtään mitään, minimielarit maksaa ja nekin aina myöhässä. Eipä minulle ole aikaa mihinkään muuhun kuin lasten asioihin ja sitten oma osapäivätyö. Joskus viisiminuuttinen aikaa hengähtää kuten nyt. Lapset senkuin valittaa ja kiukuttelee kaikesta, mikään mitä teen ei riitä tai on väärin heidän mielestään. Olen kovaa vauhtia luisumassa marttyyriäidiksi. Miten sen voi välttää? Lapset on nepsyjä, jotka ei pysty itse huolehtimaan asioistaan kuten iän mukaan pitäisi eli minun on pakko tehdä paljon. Mutta kyllä nepsykin kai voisi osata olla edes jostain kiitollinen.
Kommentit (83)
Paras vain tehdä itse kaikki nyt ja tulevaisuudessa, ei niitä kukaan kuitenkaan osaa oikein tehdä eikä myöskään vastaisuudessa kun ei ole päässyt oppimaan. Sitten voikin jatkuvasti valittaa kun kukaan ei tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että on nepsy, ei tarkoita, etteikö voisi edellyttää mitään kotiaskareita. Vaikka ei ihan ikätasoisesti pystyisikään tekemään, niin aika vaikeavammainen pitää olla, jos ei opi vaatteitaan kaappiin viemään vielä kouluikäisenäkään. Meillä nepsy lapsi osasi viisivuotiaana viikata omia vaatteitaan. Aluksi tietenkin tarvitsi opastusta, niin kuin kuka tahansa lapsi. Esim. autisti voi olla lopulta niin tarkka siitä, miten hänen vaatteensa kaappiin laitetaan, että äiti ei enää saa siihen puuttua.
" aika vaikeavammainen pitää olla, jos ei opi vaatteitaan kaappiin viemään vielä kouluikäisenäkään."
No niinhän ne jotkut ovatkin. Mun nepsy-kuopukseni saa korotettua vammaistukea, eli lienee menee "vaikeavammaisesta". Vammaiskortilla saa saattajan / avustajan eri tilaisuuksiin. Eikä saanut alakouluikäisenä vaatteita kaappiin, kyllä ne tippui johonkin välille, huoneen lattialle ehkä. Sekin saavutus vei pitkän ajan että keräsi syliinsä vaatteita vietäväksi.
Mun mielestä käsittämätöntä, että joku toinen nepsyn vanhempi tuolla tavoin dissaa muita nepsyperheitä. Luulisi että nepsyn vanhempi ymmärtäisi. Eikä pätisi ja nostaisi itseään ylemmäksi. Etkö oikeasti tunne muita kuin omasi ja luulet että kaikki ovat samanlaisia? Ei vaikuta persoonallisuus, temperamentti, geenit, ympäristö? Tai se kehityshäiriön "vakavuus"aste ei vaikuta?
Autismi ja adhd ovat molemmat nepsyjä, mutta toistensa täydet vastakohdat. Kärjistäen - Autisti kärsii kaaoksesta ja muutoksista, ja rakastaa ohjeita ja sääntöjä; adhd taas luo kaaosta, luo muutoksia hyppäämällä koko ajan asiasta toiseen, sääntöjen noudattamainen on vaikeaa.
Riippuu ihan nepsystä. Keskivaikeasti autistinen tuskin osaa. Vaikea adhd taas, hän ehkä osaa, mutta välipalaa ottaessa on maito kaatunut lattialle eikä ole pyyhitty (laitettu ehkä paperia vaan päälle = kuivattu!), voipaketti jää tunneiksi pöydälle, jääkaapin ovi jää auki, voiveitsi lattialla, juustosta haukattu hampailla kulma tms.
Ehkä osaa, ehkä ei, jos oikeasti tuntisit useamman nepsyn kuin yhden (vai tunnetko sitäkään), niin ymmärtäisit että toiminnanohjauksen taso voi olla mitä vain, lähes normaalista täysin toimimattomaan.