Miten välttää ajautumasta marttyyriäidiksi, joka tekee paljon ja jonka lapset ei ole kiitollisia mistään?

Vierailija kirjoitti:

Älä vie harrastukseen, jos lapsi ei kiitä siitä. Älä pese vaatteita, jos lapsi ei auta pyykkien kanssa. Älä auta läksyissä, jos lapsi kiukuttelee. Palkitse vain hyvästä käytöksestä huomiollasi ja ajallasi - tärkein asia nepsyn kanssa.

Ylipäätään, jos se harrastaminen vaatii vanhemmalta hirveitä uhrauksia, niin silloin se harrastus lopetetaan. Nykyään lapsille on harrastuksia koulun tiloissa heti koulupäivän jälkeen. Valitse lapsille jotkut sellaiset harrastukset, mihin heitä ei tarvitse erikseen kuskata, tai sitten lopetatte harrastamisen hetkeksi kokonaan. Sekin on ihan ok. 

Ja puhelimet ja pelikoneet iltaisin pois. Ne aiheuttavat nepsyoireita. Iltasatua ei ole pakko lukea joka ilta, jos olet väsynyt. Kodin ei tarvitse olla siisti koko ajan. Ja ota lapset mukaan kodin siivoukseen, tiskaamiseen ja ruoan laittoon. Vain sillä tavoin he oppivat arvostamaan tekemääsi työtä ja oppivat arjen taitoja. Jos et nyt vaadi, niin sinulla on muutaman vuoden päästä kaksi laiskaa teiniä odottamassa palveluksia ja todennäköisesti passaan heitä vielä aikuisinakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne opi olemaan kiitollisia, jos kaikki on tehty nenän eteen. Mistä he olisivat kiitollisia? Siitä, mitä tapahtuu automaattisesti itsestä riippumatta joka ikinen päivä? Oletko sinä kiitollinen siitä, että aurinko nousee? 

Olen itse asiassa kiitollinen siitä että aurinko nousee, koska elämässäni on ollut niin suuria menetyksiä, että olen oppinut olemaan kiitollinen tuollaisista pienistä asioista. Mutta kysymys ei ollut nyt että miten opettaa lapset kiitollisiksi vaan miten lopettaa olemasta marttyyriäiti. Ap

Ajattelemalla, miten onnellisia lapset ovat, että heillä on hyvää ruokaa jne. Rakkaus lapsia kohtaan antaa myös itselle paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole opettanut lasta mitenkään erityisemmin, mutta 3-vuotias kiittelee päivittäin minua kaikesta. Esim. kun ostin uuden potan rikki menneen tilalle, niin lapsi kiittelee siitä vielä puolen vuoden päästäkin. Vähän huvittavaakin, mutta siis kerron tämän siksi, että kyllä pienetkin lapset voivat olla kiitollisia (toisin kuin edellä väitettiin).

Ihana juttu! Ja ihana lapsi!

Miksi teet nuo kaikki asiat? Ensin kasvatetaan lapset siihen, että he saavat kaiken valmiina ja sitten vingutaan kun on niin paljon tekemistä.

Se on vaan luovittava ja otettava välillä aikaa itselle. Kai tuon ikäiset lapset jo nukkuu yönsä? Pieni hetki itselle illalla tai aamulla. Lapset alkuillasta ruutujen ääreen ja itse pötköttelemään. Lasten kanssa ulkoilemaan, tuulettuu se omakin pää siellä ja nepsyt rauhoittuu. Vähempi siivousta, kunhan roskat viedään ulos ja eineksiä pöytään, jos ei jaksa. 

Lastesi lapsuus on loppupeleissä lyhyt aika elämästäsi, viidennes tai vajaa viidennes. Kyllä sen kestää nykyajan mukavuuksin varustetuissa kodeissa. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt joudun menemään laittamaan lapset nukkumaan, mutta palaan myöhemmin lukemaan kommentteja. Ap

Mitä hittoa!? Eivät 8-vuotiaat mene klo 19 nukkumaan. Kuinka monta tuntia pakotat heidät makoilemaan sängyssä? Ei tuon ikäisiä ylipäätään tarvitse enää nukuttaa.

Niillä ei ole ollut mahdollisuutta vertauskohteeseen, siksi pitävät kaikkea itsestäänselvänä ja rupevat kiukuttelemaan. Jos sinulla olisi hyvä ystävä, isovanhemmat, vanhemmat, voisit sovita jonkun kanssa, että hän ottaisi lapset puoleksi päiväksi, päiväksi itsensä luokse.Suo lapsille joku muu mahdollisuus oleskella, missä niille tulee erilaisia kokemuksia ja he opivat vertailemaan, sitä mukaan myös arvostamaan , kun on jäänyt jostsin paitsi, mikä niistä tuntuu tärkeältä. Aivot tarvivat vertailua, erilaisia olosuhteita jo pienestä pitäen. Jos saat lapset johonkin, vaika viikonlopuksi, saisit itsekin levätä ja kerätä voimia. Ei ole pakko olla superäiti. Näin ajat itseensä vaan loppuun. Huolehdi myös omasta jaksamiseta ja hyvinvoinnista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt joudun menemään laittamaan lapset nukkumaan, mutta palaan myöhemmin lukemaan kommentteja. Ap

Mitä hittoa!? Eivät 8-vuotiaat mene klo 19 nukkumaan. Kuinka monta tuntia pakotat heidät makoilemaan sängyssä? Ei tuon ikäisiä ylipäätään tarvitse enää nukuttaa.

Ehkä hän laittaa heille iltapalan ensin ja lukee iltasadun ja muut. 

Viimeistään aikuisilta lapsilta (mahdollisine puolisoineen) tulet kuulemaan, kuinka huono vanhempi olet. Vaikka mitä tekisit.

Oletko ajatellut kuinka hyvä asia on että lapsesi käyttäytyvät muualla hyvin ja kiukuttelevat kotona. Lapsillasi on hyvä pohja tulevaisuuteen sen myötä. Paljon pahempi on jos lapset ovat kotona kiltisti mutta riehuvat koulussa tai kaupungilla. Muuten harrastuksiin kuljettaminen ja arjen pyörittäminen on kiireistä ja väliin väsyttävää, koeta saada lapset mukaan arjen tehtäviin, pikkuhiljaa tilanne helpottuu kun lapset kasvaa. Voiko esim ruoanlaitossa käyttää välillä puolivalmisteita tai valmisruokia tai teetkö isompia eriä kerralla jotta ruokaa voi lämmittää välillä. Lapset näkevät kun olet väsynyt ja se vaikuttaa heihin, keskustele asiasta ja pyydä lapsia miettimään keinoja miten toimitaan  jotta kaikki jaksaisivat. Tuon ikäiset ymmärtävät kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puistattavaa. Sinähän olet jo täysiverinen katkeroitunut marttyyriäiti jota ei kestä kukaan, ei aviomies eivätkä lapset. Jatka vaan ylisuorittamistasi. Kiitosta et tule saamaan.

Kokeileppa itse olla kahden erityislapsen äiti niin, että lasten isä on päättänyt häipyä kuvioista ja jättää kaiken yksin sinulle. Ap

Sinunhan piti lopettaa olemasta marttyyriäiti. Lopeta asettumasta tähän uhrin rooliin.

En minä asetu uhrin rooliin, vaan kyllä se on ihan tosiasia, että olen vastuutaan täysin välttelevän kus ipää häipyjä miehen uhri. Hän halusi saada lapsia ja sitten päätti jättää minut yksin hoitamaan tämän kaiken. Ap

Et sinä ole ainoa. Tämä maa on yksinhuoltajia pullollaan. En tiedä, kuinka kauan erostasi on, mutta käy nuo katkeruuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteet läpi, mutta älä jää niihin vellomaan ja kieriskelemään lasten koko lapsuuden ajaksi. Se on olennainen osa sitä, ettet ole marttyyri ja uhri. Ei elämä ole aina kiiltokuvaa ja unelmien aviomiestä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole opettanut lasta mitenkään erityisemmin, mutta 3-vuotias kiittelee päivittäin minua kaikesta. Esim. kun ostin uuden potan rikki menneen tilalle, niin lapsi kiittelee siitä vielä puolen vuoden päästäkin. Vähän huvittavaakin, mutta siis kerron tämän siksi, että kyllä pienetkin lapset voivat olla kiitollisia (toisin kuin edellä väitettiin).

Kolmevuotias ... hän kiittelee koska on näin nähnyt tehtävän. Sanoa kiitos on eri asia kuin tuntea kiitollisuutta.  Odotahan kun ehtii kouluikään, niin loppuu vähitellen tuokin ihanuus. 

Voi luoja! Meillä menee niin että jos vaatteitaan ei laita itse pesukoneeseen niin vaatteet eivät itsestään peseydy. Lisäksi olen opettanut lapsille kuinka pesukonetta käytetään. Ap:n tyylillä lapsista kasvaa mieslapsia jotka isona etsivät äidinkorviketta. Sitten ihmetellään tulevaisuudessa että miksi narsisti Teemu 40v. Ei ole naimisissa eikä ole lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Älä vie harrastukseen, jos lapsi ei kiitä siitä. Älä pese vaatteita, jos lapsi ei auta pyykkien kanssa. Älä auta läksyissä, jos lapsi kiukuttelee. Palkitse vain hyvästä käytöksestä huomiollasi ja ajallasi - tärkein asia nepsyn kanssa.

Sinä puhut ihan puuta heinää. Mikä on osaamisesti nepsyistä? 

Nepsylle on tosi vaikea esim tunnesäätely. JA sun ohje on, että lapsi ei saa mitään, jos ja kun ei hyvää käytöstä pysty ylläpitämään. No asiahan tuolla tapultetu. Lapsi ei saa läksyjä tehtyä, ei puhtaita vaatteita, ei huomiota - vain siksi, että käyttäytyy kuten nepsy.

Normilapselle ehkä ok neuvoja, nepsylle pitää jotenkin muuten osata opettaa oikeaa ja väärä. Ei vain hyvästä käytöksestä palkitsemalla, koska sitä saa kyllä odottaa, vaan jostain muusta. 

**

Kun lapsihan voi kiukutella läksyjen kanssa niin monesta syystä! On väsynyt, on liian vaikeita, ei osaa koska ei pysynyt tunnilla kärryillä! Ja sinun ratkaisu - "älä auta läksyissä". Jestas sentään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt joudun menemään laittamaan lapset nukkumaan, mutta palaan myöhemmin lukemaan kommentteja. Ap

Mitä hittoa!? Eivät 8-vuotiaat mene klo 19 nukkumaan. Kuinka monta tuntia pakotat heidät makoilemaan sängyssä? Ei tuon ikäisiä ylipäätään tarvitse enää nukuttaa.

Ehkä hän laittaa heille iltapalan ensin ja lukee iltasadun ja muut. 

Meillä 9-vuotias tekee itse voileivän ja syö sen. Saattaa tehdä leivän myös pikkusiskolleen. Pesee hampaat, kun sanon, että pese, menee suihkuun itse ja nukkumaan samaan aikaan kun muukin perhe. Laitamme vain valot sammuksiin ja sanomme hyvää yötä. En yhtään ihmettele, jos on raskasta.

Minulla oli täysin sama tilanne. Sukulaiset eivät halunneet olla avuksi. En osaa neuvoa. Mutta yritä saada lapset tekemään kotitöitä. Yritä saada läpi lista, mitä 2.luokkalaisena tulee tehdä, jne. Pieniä juttuja kerrallaan. Se on vaikeaa, jos lasten itseohjautuvuus ei toimi. Mutta muutoin olet vielä pahemmin lirissä, kun he ovat teinejä. Kaikki kannattaa tehdä yhdessä, eli ruutuaika pitää olla. Ja kavereita. 

mulle on kotona opetettu että lapset osallistuu kotona kodin hoitoon,pieni lapsi voi laittaa pyykin esim. tiettyyn koriin itse ja laittaa lelut laatikkoon itse.

iso lapsi voi tiskata,imuroida jne. eli ota lapsi mukaan kaikkeen kodin hoitoon,näytä laskut ja miten maksetaan, opeta kodinkone asiat jne.

ota töihin joskus. itse oon kiitollinen että ,vanhemmat vei mut joskus työpäivää katsomaan, sain katsoa heidän työpäivää. ei tietysti aina onnistu, riippuen työt.toimisto,puutarha jne ehkä onnistuu tutustuminen vanhemman työpaikkaan luvalla esim.tet jne päivät.

pahinta on antaa kaikki periksi ja ilman mitään kiitosta ja panosta. lellittyihminen on usein onneton ja pettynyt aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt joudun menemään laittamaan lapset nukkumaan, mutta palaan myöhemmin lukemaan kommentteja. Ap

Mitä hittoa!? Eivät 8-vuotiaat mene klo 19 nukkumaan. Kuinka monta tuntia pakotat heidät makoilemaan sängyssä? Ei tuon ikäisiä ylipäätään tarvitse enää nukuttaa.

Ehkä hän laittaa heille iltapalan ensin ja lukee iltasadun ja muut. 

Meillä 9-vuotias tekee itse voileivän ja syö sen. Saattaa tehdä leivän myös pikkusiskolleen. Pesee hampaat, kun sanon, että pese, menee suihkuun itse ja nukkumaan samaan aikaan kun muukin perhe. Laitamme vain valot sammuksiin ja sanomme hyvää yötä. En yhtään ihmettele, jos on raskasta.

Onko sinun lapseni nepsy kuten aapeen lapset on? Ei taida olla.

Aloita vaikka siitä, että ne lapset eivät ole pyytäneet syntyä tähän maailmaan. Sinä halusit lapsia, joten nyt on aika kohdata todellisuus; kiittämättömyys on maailman palkka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole opettanut lasta mitenkään erityisemmin, mutta 3-vuotias kiittelee päivittäin minua kaikesta. Esim. kun ostin uuden potan rikki menneen tilalle, niin lapsi kiittelee siitä vielä puolen vuoden päästäkin. Vähän huvittavaakin, mutta siis kerron tämän siksi, että kyllä pienetkin lapset voivat olla kiitollisia (toisin kuin edellä väitettiin).

 

Kolmevuotias ... hän kiittelee koska on näin nähnyt tehtävän. Sanoa kiitos on eri asia kuin tuntea kiitollisuutta.  Odotahan kun ehtii kouluikään, niin loppuu vähitellen tuokin ihanuus. 

Kauheeta panettelua. Vaikka sinä et saanutkaan kiitollista lasta niin eise sitä tarkoita että muutkaan eivät saisi.