Miten välttää ajautumasta marttyyriäidiksi, joka tekee paljon ja jonka lapset ei ole kiitollisia mistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puistattavaa. Sinähän olet jo täysiverinen katkeroitunut marttyyriäiti jota ei kestä kukaan, ei aviomies eivätkä lapset. Jatka vaan ylisuorittamistasi. Kiitosta et tule saamaan.

Kokeileppa itse olla kahden erityislapsen äiti niin, että lasten isä on päättänyt häipyä kuvioista ja jättää kaiken yksin sinulle. Ap

Sinunhan piti lopettaa olemasta marttyyriäiti. Lopeta asettumasta tähän uhrin rooliin.

Ilmeisesti nepsyys on periytynyt heidän isältään. 

Onko lapsillesi normaali tunne-elämä. Jos on, niin ovat varmaan aikuisina kiitollisia. Jos ovat psykopaatteja, eivät välitä. 

Tuollaista se on lähestulkoon kaikilla. Omaa aikaa ei ole. Kannattaa hoitaa pakolliset joten kuten ja muut jos jaksaa. Lapset mukaan tekemisiin ja liika passaus pois. Jos lapset valittaa, vaikka teet kaikkesi, niin se on merkki siitä, että teet liikaa. Vaadi myös lapsilta äläkä pelkästään itseltäsi.

Minä en ole opettanut lasta mitenkään erityisemmin, mutta 3-vuotias kiittelee päivittäin minua kaikesta. Esim. kun ostin uuden potan rikki menneen tilalle, niin lapsi kiittelee siitä vielä puolen vuoden päästäkin. Vähän huvittavaakin, mutta siis kerron tämän siksi, että kyllä pienetkin lapset voivat olla kiitollisia (toisin kuin edellä väitettiin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puistattavaa. Sinähän olet jo täysiverinen katkeroitunut marttyyriäiti jota ei kestä kukaan, ei aviomies eivätkä lapset. Jatka vaan ylisuorittamistasi. Kiitosta et tule saamaan.

Kokeileppa itse olla kahden erityislapsen äiti niin, että lasten isä on päättänyt häipyä kuvioista ja jättää kaiken yksin sinulle. Ap

Sinunhan piti lopettaa olemasta marttyyriäiti. Lopeta asettumasta tähän uhrin rooliin.

En minä asetu uhrin rooliin, vaan kyllä se on ihan tosiasia, että olen vastuutaan täysin välttelevän kus ipää häipyjä miehen uhri. Hän halusi saada lapsia ja sitten päätti jättää minut yksin hoitamaan tämän kaiken. Ap

Ota omaa aikaa silloin kun pystyy. Pitää Pitää kiinni omista jutuista tossa tilanteessa, ei uhrata kaikkea lapsille. Niin ei ärsytä Niin paljoa. 

Jopa aikuisten on vaikea olla kiitollisia perusasioista. Kodista, ruuasta, omasta sängystä ja työpaikasta. Näytätkö esimerkkiä olemalla itse kiitollinen? Onko aikuisten ilmapiiri kotona sellainen, että se huokuu kiitollisuutta?

Pieneltä lapselta on aika paljon odottaa sellaista tietoista kiitollisuutta. Eivät kai he itseään ole tähän maailmaankaan tuoneet ja vanhemmilla on vastuu pitää heistä huolta. Onhan se tietysti hyvä opettaa lapset osallistumaan kodin askareisiin iän mukaisella sopivalla tavalla. Jos vanhempi saa kotityöt näyttämään tuskallisilta, niin eivät ne varmaan hirveästi houkuttele.

suuri ongelma on se että 80% isistä on täysin kykekenemättömiä rooliinsa eikä heidän tulisi koskaan saada lapsia

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se on lähestulkoon kaikilla. Omaa aikaa ei ole. Kannattaa hoitaa pakolliset joten kuten ja muut jos jaksaa. Lapset mukaan tekemisiin ja liika passaus pois. Jos lapset valittaa, vaikka teet kaikkesi, niin se on merkki siitä, että teet liikaa. Vaadi myös lapsilta äläkä pelkästään itseltäsi.

Ei tämä sentään lähestulkoon kaikilla ole tällaista, että on kaksi lasta, jotka paljastui päiväkoti-iässä nepsyiksi ja mies häipyi ja joutuu yllättäen yyhooksi vastaamaan yksin aivan kaikesta. Ap

Älä vie harrastukseen, jos lapsi ei kiitä siitä. Älä pese vaatteita, jos lapsi ei auta pyykkien kanssa. Älä auta läksyissä, jos lapsi kiukuttelee. Palkitse vain hyvästä käytöksestä huomiollasi ja ajallasi - tärkein asia nepsyn kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puistattavaa. Sinähän olet jo täysiverinen katkeroitunut marttyyriäiti jota ei kestä kukaan, ei aviomies eivätkä lapset. Jatka vaan ylisuorittamistasi. Kiitosta et tule saamaan.

Toivottavasti tällä kommentoijalla ei ole lapsia. 

On minulla, mutta en ole koskaan kokenut äitiyttä taakkana, en vaikka minäkin olen yksinhuoltaja jonka nepsylapsi on tehnyt itsemurhan. Niin että ole sinä hiljaa saatana.

Vierailija kirjoitti:

Ota omaa aikaa silloin kun pystyy. Pitää Pitää kiinni omista jutuista tossa tilanteessa, ei uhrata kaikkea lapsille. Niin ei ärsytä Niin paljoa. 

Isä ei hoida lapsiaan ollenkaan, sukulaiset ei suostu hoitamaan nepsylapsia, minulla ei ole rahaa palkata lastenhoitajia. Eli minulla ei ole yhtään vapaa-aikaa paitsi näin joskus hetki kuten nyt kun lapset hetken keskenään leikkii. En tiedä mistä ottaa omaa aikaa. Ap

Nyt joudun menemään laittamaan lapset nukkumaan, mutta palaan myöhemmin lukemaan kommentteja. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se on lähestulkoon kaikilla. Omaa aikaa ei ole. Kannattaa hoitaa pakolliset joten kuten ja muut jos jaksaa. Lapset mukaan tekemisiin ja liika passaus pois. Jos lapset valittaa, vaikka teet kaikkesi, niin se on merkki siitä, että teet liikaa. Vaadi myös lapsilta äläkä pelkästään itseltäsi.

Ei tämä sentään lähestulkoon kaikilla ole tällaista, että on kaksi lasta, jotka paljastui päiväkoti-iässä nepsyiksi ja mies häipyi ja joutuu yllättäen yyhooksi vastaamaan yksin aivan kaikesta. Ap

Ei ehkä aivan kaikilla, mutta useimmilla on. Nepsyys on nykyään niin yleistä, että harvassa on sellaisia lapsiperheitä joissa ei olisi nepsylasta. Eroamiset ja lasten äidille jääminen ovat myöskin perusasia. Ja silloinkin kun mies on talossa, eivät miehet osallistu kotitöihin tai lastenhoitoon. En siis pysty näkemään tilanteessasi mitään epätavallista. Olet ihan tavallinen uhriutuva ja valittava nainen, joita on 99,99 % äideistä.

Vierailija kirjoitti:

Älä vie harrastukseen, jos lapsi ei kiitä siitä. Älä pese vaatteita, jos lapsi ei auta pyykkien kanssa. Älä auta läksyissä, jos lapsi kiukuttelee. Palkitse vain hyvästä käytöksestä huomiollasi ja ajallasi - tärkein asia nepsyn kanssa.

Lapsi jätetään siis ilman perushuoltoa jos ei auta? Likaisissa vaatteissa kouluun jne? Eikö niille lapsille voi puhua siitä miksi ne kiukuttelee? Pitääkö ensimmäisen vastauksen olla rangaistus? 

 

Jos vanhempi vetäytyy ja jättää lapsen yksin kun lapsi käyttäytyy sellaisella tavalla joka ei miellytä, johtaa siihen että lapsi ei koe vanhempaa enää turvallisena ihmisenä jota lähestyä kun jokin on huonosti.

Ei sellaiseksi ajaudu ilman luonnehäiriötä, joka on jo olemassa jos sellainen on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se on lähestulkoon kaikilla. Omaa aikaa ei ole. Kannattaa hoitaa pakolliset joten kuten ja muut jos jaksaa. Lapset mukaan tekemisiin ja liika passaus pois. Jos lapset valittaa, vaikka teet kaikkesi, niin se on merkki siitä, että teet liikaa. Vaadi myös lapsilta äläkä pelkästään itseltäsi.

Ei tämä sentään lähestulkoon kaikilla ole tällaista, että on kaksi lasta, jotka paljastui päiväkoti-iässä nepsyiksi ja mies häipyi ja joutuu yllättäen yyhooksi vastaamaan yksin aivan kaikesta. Ap

On se, vaikka ei juuri samanlaista kuin sinulla. Vaikka on mies, niin mies saattaa tehdä pitkää työpäivää ja olla työmatkoilla. Itsellä voi olla myös pitkä työpäivä ja työmatkoja. Välillä molemmat voivat olla menossa, joten hoito on järjestettävä ympärivuorokautiseksi ilman sukulaisia, jotka ovat kaukana. Monella lapsella on erilaisia terveysongelmia.

Monet yh:t tekevät enemmän tai vähemmän yksin nuo hommat. Itsekin olen tehnyt, eikä ex ole maksanut elareita ollenkaan, koskaan. Vaikka on varakas. Itse on hommattava verkostot, jotka auttavat tarvittaessa, vaikka tietenkin suurin osa hommista jääkin itselle tehtäväksi, tietenkin, koska minähän se äiti olen, ja olen lapseni itse tehnyt

. Meillä oli esim. lasten pikkulapsiaikaan pihapiirissä pari muutakin yksinhuoltajaa, jotka auttoivat, että pääsin joskus itsekin jonnekin. Älä kadota itseäsi täysin lapsiin ja muille. Hanki jokin harrastus ja hommaa joku vahtimaan lapsia siksi aikaa. Lisäksi, kyllä sinun täytyy opettaa lapset kiitollisiksi. Tämä vaatii sisäisen jämäkkyyden opettelua. Vastuuta, omien rajojen tuntemista, avun pyytämisen opettelua, delegointia, johtajanominaisuuksia. Ei tarvitse olla uhri, marttyyri ja katkera, vaan ylpeä jälkikasvustaan, ja nauttia siitä hoiva- ja kasvatustyöstä, jota kaikki eivät saa tehdä. Eli kiitollisuus tässäkin.

Kiittämättömyys on maailman palkka.

Tekemällä lapset otit sen riskin, että miehesi saattaa jättää sinut nallina kalliolle. Turhaa sitä paasaat kuinka miehesi piti tehdä puolet. Ihmiset on m#lkkuja ja ihmissuhteet harvoin toimivat kuten omassa pienessä mielessä voi fantasioida.

Pure hammasta. Ymmärrä että näin nämä asiat nyt vain menevät. Sitten helpottaa, kun lapset kasvavat ja oppivat itsenäisiksi.