Mikä on pelottavin tilanne, jossa olet ollut?

Ei ollut. Ei tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena tosi impulsiivinen ja naiivi. Lähdin huuruisille jatkoille yhden tyypin kanssa, joka olisi halunnut kämpillä seksiä, mutta minä en. Sanoi, ettei päästä minua lähtemään. Selvisin esittämällä ja puhumalla, sanoin käyväni vessassa ja juoksin rappukäytävään ja pakoon. Minut pelasti se, etten ollut liian kännissä. Jälkikäteen googlasin tyypin somen, selvisi että hän on psykoosisairas ja todella naisvihamielinen ihminen, joka on kirjoitellut aivan sairaita juttuja omalla nimellään eri keskustelupalstoille.

Hyi olkoon. Hirveä tilanne.

Ja opettavainen. Hävettää, kun olin niin tyhmä. Onneksi ei käynyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Metsässä tuli vastaan tuntematon mies. Olisi mieluummin tullut karhu.

Ja mitä tapahtui?

Olen joutunut tuntemattoman miehen seuraamaksi työmatkallani pimeässä aamukuudelta matkalla bussipysäkiltä työpaikan ovelle. Mies oli jo bussissa, kulki usein samaa linjaa ja änki viereen mutta sitten hermostuin kun se alkoi jäädä samalla pysäkillä poiskin

95 liftasin Mikkelistä -jyväskylään talvella. Olin täysin jäässä seisottuani pitkään karkialammen pysäkillä. Yhtäkkiä tulee Nissan cherry ja ottaa kyytiin. 2 miestä 3 ovisessa autossa. Menen taakse istumaan.Tajuan lähestulkoon heti että ei h..... Nää äijät on ihan v.....n Kamoissa.  No ei hätää suunta on oikea ja vaikuttavat ihan mukavilta.  Höpötetään niitä näitä. Yhtä-äkkiå toisen ilme synkkenee. Hän kysyy olenko mä sika? Kyttä? Vastaan en todellakaan olen 17v.  Jankkaus jatkuu kuski yrittää rauhoitella pelkääjää. Tilanne rauhoittuu.  Hetken päästä uudelleen sama kysely ja aggressio joka vaan yltyy. Kiva nyt on jo puukko kädessä. Kuski rauhoittelee, mä kerron itsestäni kaiken, en ole poliisi. Matka jatkuu kuski alkaa olla selvästi huolissaan, ehdottaa että jäisin pois. Suostun. Matkustajalle tämä ei käy. Koska olen poliisi ja mut on laitettu tehtävälle. Tätä samaa showta kesti Jyväskylään asti kunnes kuski veti parkkiin tien vierelle, hyppäsi ulos avasi penkin ja päästi mut veks. En ole liftannut tuon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottavin yksittäinen tilanne on ollut se, kun humalainen lihaskimppu yritti ensin käydä päälleni ja sitten uhkasi henkeäni teräaseella. Ilmoitti, että ensin tappaa minut, sitten itsensä. Tapahtuma jätti minuun jäljen. Sen aikana olin kuitenkin rauhallinen. Puhuin miehelle rauhallisella äänellä ja yritin saada hänet laskemaan aseensa. Nyt kun aikaa on kulunut riittävästi, niin voin sanoa, että olen hemmetin vahva ihminen. 

Kiva, että susta tuntuu vahvalta. Minulla on ollut uhkaavia tilanteita ja ne ovat tehneet minusta pelokkaan. Vaikea luottaa ihmisiin. Tai olen varovainen. Epäilen kaikkia.

En ole päässyt tähän pisteeseen ongelmitta. Olen kokenut muutenkin kovia. Jossain vaiheessa vain päätin, että kohtaan pahimmat pelkoni ja parannan itseni, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Koska minäkään en yhdessä vaiheessa luottanut enää kehenkään, niin tein sen yksin. Etäännyin ihmisistä ja kohtasin ikäviä tunteita ja tiloja yksin. Hain paljon tietoa, miten pääsen eteenpäin. Tuo yksin tehty matka on ollut erittäin haastavaa, mutta olen päässyt pahimman yli. On mahdollista toipua.

Täällä palstalla 

Mut on yritetty tappaa. Hlö oli psykoosissa. Poliisit ehtivät ajoissa.

Olin ratsastamassa maastossa, ei seuraa. Yli lensi hävittäjä. Hevonen pelästyi ja lähti käsistä. Kohti suoaluetta, jonka jälkeen vilkas valtatie. Jokainen kuoppa, alamäki, mutka ja hevonen meinasi kaatua. Mikään ei auttanut. Mietin hyppäänkö vauhdista, jäänkö kaatuvan hevosen alle, upotaanko suohon, törmätään autoihin, oli pakko pysyä kyydissä ja vaan yrittää saada hevonen hiljentämään. Stoppi tuli suolle, upposi ryntäitä myöten. Minä jalkauduin ja tärisin kauhusta.. hevonen pääsi ylös ja talutin takaisin sen 6km..

Se, kun ennen uskoontuloa pelkäsin, että joudun kadotukseen. Se pelko ylitti jopa pelottavimmat poltergeist-kokemukseni. Uudestisyntymä eli uskoontulo vei pelot.

Minulla on ollut paljon tilanteita, jotka on paperilla pelottavampia, mutta kerron sen minkä itse koin hirveänä.

Olin tapaillut miestä vasta vähän aikaa, ja välimatkan takia oli järkevää yöpyä. Ei se missään ikikorvessa ollut, mutta sellainen kylätaajama, jonka keskustasta lähti busseja parin tunnin välein.

Mies alkoi mielestäni mukavan yhdessä vietetyn päivän jälkeen todella kummalliseksi. Hän alkoi tökkiä ja arvostella kroppaani rumasti, sitten sanoi että hänen tekisi mieli heittää läskimahaani puhelimellaan. Aloin vähän vilkuilla, olisko kengille pitkäkin matka. Mies oli sen kokoinen että musta olis jäänyt vain läiskä, jos se olis heittänyt mua yhtään millään. Sit tilanne rauhoittui, mies halusi hyvitellä ja halia. Haliminen muuttui nopeasti tilanteeksi, jossa minun olisi ilmeisesti pitänyt hyväillä penistä, mutta pidettiin sillä tavalla otteessa etten päässyt edes vaihtamaan asentoa. Minut on nuorena naisena väkisinotettu, ja se kokemus pulpahti pintaan aiheuttaen lamaantumisen. En halua muita yksityiskohtia tapahtuneesta luetella, mutta pääsin kohtuullisen koskemattomana tilanteesta, eikä mitään oikeastaan tapahtunut. Vasta bussissa kotiin minulle tuli sellainen pelon ja pettymyksen sekainen tunnereaktio, ja pieni itku. Mies yritti vääntää vitsiä tilanteesta, mutta ei naurattanut yhtään.

Onneksi homma meni roskikseen, ties mitä olisi kuoriutunut kun tuollaista jo alussa.

Työkaveri hyökkäsi kimppuun ysärillä, oli vähän tiukka tilanne. Muitakin pahoja paikkoja on ollut. 

Mies pahoinpiteli. Makasin lattialla, mies potki ja hakkasi. Aina välillä poistui ja jäin siihen makaamaan itkien ja muistan pelänneeni, milloin se tulee takaisin ja potkaisee uudestaan mahaan tai talloo reittä.

Kesyä teidän juttuihin verrattuna mutta kaaduin pyörällä raskaana  ollessa. Tuon jälkeen en  pyörään koskenut ennenkuin lapsi oli 2v .

Kokemukset paholaisesta SEKÄ niiden takia joutuminen "hoitoon" joka ei millään tavalla hoitanut hengellistä tilannetta. Psykoottiseksi nimittely, viha, halveksunta, väkivalta tai vaikka aivojen lobotointi, en kokenut niiden kauheasti auttavan sisäiseen tilaani, jonka vuoksi olin hoitoon joutunut. Enemmänkin koin osana "pahan kynsiin" joutumista.

Olin 19vuotiaana baarissa ystäväni kanssa ja oli sovittu,että hänen poikaystävänsä tulee hakemaan.

Olikin kännissä ja ajoi ylinopeutta,kaveri vain nauroi kun huusin että haluan pois kyydistä!

Sitten liikennevaloissa poikakaveri hyppäsi autosta,repi takaoven auki ja kiskoi minut ulos. Juoksin kotiini.

En soittanut poliisille,olin kännissä ja sokissa eikä minulla ollut kännykkää  (vuosi 1997). En olisi edes osannut sanoa muita tuntomerkkejä kuin sininen tai musta auto.

Auto lähti liirtoon jäisellä tiellä, vaikka vauhti oli hiljainen. Talvirenkaat olivat kai vanhuuttaan kovettuneet. Päädyin ojaan. Mitään ei käynyt. Traktorimies veti tielle ja ajoin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Olin 19vuotiaana baarissa ystäväni kanssa ja oli sovittu,että hänen poikaystävänsä tulee hakemaan.

Olikin kännissä ja ajoi ylinopeutta,kaveri vain nauroi kun huusin että haluan pois kyydistä!

Sitten liikennevaloissa poikakaveri hyppäsi autosta,repi takaoven auki ja kiskoi minut ulos. Juoksin kotiini.

En soittanut poliisille,olin kännissä ja sokissa eikä minulla ollut kännykkää  (vuosi 1997). En olisi edes osannut sanoa muita tuntomerkkejä kuin sininen tai musta auto.

Koen pelkkää vihaa kännikuskeja kohtaan, ja sellaisia miehiä jotka vaarantaa kaikkien hengen ja suuttuu siitä kun ei suostu olemaan uhri. Isäni on sellainen, ajaa ylinopeutta ja holtittomasti, välillä vähintään krapulassa ja joskus niin väsyneenä että pilkkii ratissa. Kusipäisyyden huippuosastoa.