Isovanhempi miksi et anna lapsillesi tai lapsenlapsillesi mitään vaikka voisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No annanhan! Kaikille lapsille on ostettu asunnot, vuosittain lahjoitetaan 6.500€, lapsenlapsille on sijoitustili. Kustannetaan matkoja ja ravintolaillallisia. Eiköhän se riitä. 

Miksi valehtelet? Lahjana voi antaa maksimissaan 4999e/saaja kolmen vuoden aikana tai joudut maksamaan lahjaverot.

Lahjan antaja ei joudu maksamaan mitään veroja.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät anna edes 20 vuotta vanhoja puita. Että näin anteliaita. Hirveitä vanhuksia.

20 vuotta vanha puu on vasta taimi, ei siitä vielä hakkuuta saa.

Koska olen ahne. Ahneus kasvaa haudan partaalla.

Vierailija kirjoitti:

No annanhan! Kaikille lapsille on ostettu asunnot, vuosittain lahjoitetaan 6.500€, lapsenlapsille on sijoitustili. Kustannetaan matkoja ja ravintolaillallisia. Eiköhän se riitä. 

Älä turhaan leuhki sieltä ruokajonosta.

Se kannustaa loisimaan 

on opittava elättämään itsensä 

Ehkä eivät halua ruokkia loisivia pummeja. 

Kysymys on erittäin hyvä. Olen monia kertoja keskustellut tästä mielenkiintoisesta ilmiöstä ystävieni kanssa, joissa ikähaarukka 40-50 vuotta ja heillä omia lapsia. Poikkeuksetta kaikki sijoittavat ja säästävät lapsilleen. Poikkeuksetta meille ei ole säästetty ja sijoitettu. Sen sijaan elämän haasteisiin on suhtauduttu ilkkuen, erityisesti työttömyys on asia, joka meidän vanhemmissa aiheuttaa häpeää ja kovia asenteita, kuin se olisi oma vikamme. Ei todellakaan ole tullut apuja. Me taas haluamme varmistaa kaikin keinoin, että omat lapsemme selviäisivät näistä elämän notkapaikoista helpommin ja säästämiemme varojen turvin. Annamme myös lapsillemme ilman, että teemme antamisen nojalla vallankäyttöä tai haluamme lastemme jäävän kiitollisuudenvelkaa, jota voimme hyödyntää. 

Olemme sillä tavalla erilaisia me eri sukupolvet vanhempina.

Toki annan, mutta vain lempilapselle ja -lapsenlapsille.

Annan aikaani ja apuani arjessa. Rahaa eivät huoli. Kohtapa menen hakemaan mummun rakkaan hoitoon päiväksi, käydään HopLopissa ja syömässä ravintolassa. T. Mummu 53v.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on erittäin hyvä. Olen monia kertoja keskustellut tästä mielenkiintoisesta ilmiöstä ystävieni kanssa, joissa ikähaarukka 40-50 vuotta ja heillä omia lapsia. Poikkeuksetta kaikki sijoittavat ja säästävät lapsilleen. Poikkeuksetta meille ei ole säästetty ja sijoitettu. Sen sijaan elämän haasteisiin on suhtauduttu ilkkuen, erityisesti työttömyys on asia, joka meidän vanhemmissa aiheuttaa häpeää ja kovia asenteita, kuin se olisi oma vikamme. Ei todellakaan ole tullut apuja. Me taas haluamme varmistaa kaikin keinoin, että omat lapsemme selviäisivät näistä elämän notkapaikoista helpommin ja säästämiemme varojen turvin. Annamme myös lapsillemme ilman, että teemme antamisen nojalla vallankäyttöä tai haluamme lastemme jäävän kiitollisuudenvelkaa, jota voimme hyödyntää. 

Olemme sillä tavalla erilaisia me eri sukupolvet vanhempina.

Tämä on niin totta. Olisin itse kaivannut apua, myös rahallista silloin kun lapset olivat pieniä. Toki selvittiin, mutta elämä olisi ollut paljon helpompaa jos isovanhemmilta olisi edes joskus saanut jotain. Emme kehdanneet mitään pyytää ja vaikka tiesivät että tilanteemme oli todella tiukka, mitään emme saaneet.

Ja nyt kysymys isovanhemmista kenellä useampi asunto, miljoonaomaisuus, joita itseä autettu varsin avokätisesti nuorena perheenä.

Mitään arvokasta eivät ole antaneet esim ristiäisissä tai lapsille heidän syntymäpäivänään/jouluna. Useimmiten jotain aivan turhaa, mieluiten heille ilmaista. Eikä rahakaan ole se juttu, halvallakin voi saada mieluisaa ja laadukasta esim käytettynä, mutta lapsilta ei ole koskaan kysytty toiveita.

Nyt kun lapset jo koululaisia ja meillä miehen kanssa paremmat työt, pärjäämme aivan hyvin ja todellakin laitan joka kuukausi rahaa säästöön lapsille. Ja kyllä aion heitä auttaa myös rahallisesti opiskelu- ja perheen perustamisvaiheessa, mikäli niin onnekas olen että lapsenlapsia joskus saan, jos suinkin vaan pystyn! Minusta tämä on täysin päivänselvä asia. 

 

Minä olen parhaillaan täällä lapseni luona rakkaan lapsenlapseni seurassa. Annan pienelle kaiken mitä voin, ennenkaikkea aikaa, huolenpitoa ja rakkautta, olen pienituloinen sairaseläkeläinen. Anban tyttärelle myös rahaa, vaikka ei haluaisi sitä ottaa kun tietää kuinka köyhä minäkin olen, mutta jahka oon laskut maksanut ja ruokaa ostanut kaappeihin, täytän ilolla myös perheeni kaappeja, ostan pienelle vaippoja ja vaatteita kirpparilta jne. Pieni kullanmuru on elämäni valo, tietty myös tyttärenikin on elämäni valo, tän mummon mussukan äiti. Teen kaikkeni näiden lapsosteni onnen eteen. 

mummo53

Nämä itsekkäät vanhukset ovat varmasti aina olleet samanlaisia. Tuskin ovat kauheasti lasten parasta ajatelleet aiemminkaan. Ovat olleet itse aina saajapuolella ja varmaan hoidattaneetkin itse lapsensa muilla. Kyllä sanoisin että nykyiset n. 75-vuotiaat ovat harvinaisen itsekäs sukupolvi.

Vierailija kirjoitti:

Nämä itsekkäät vanhukset ovat varmasti aina olleet samanlaisia. Tuskin ovat kauheasti lasten parasta ajatelleet aiemminkaan. Ovat olleet itse aina saajapuolella ja varmaan hoidattaneetkin itse lapsensa muilla. Kyllä sanoisin että nykyiset n. 75-vuotiaat ovat harvinaisen itsekäs sukupolvi.

Kyllä! Heitä edeltävä oli ihana epäitsekäs sukupolvi, joita nämä itsekkäät käytti hyväksi. Perinnön kun saivat niin kaiken käyttivät itse. 

Heillä on jo kaikkea. Enemmän kuin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset pelkää kaikkea ja mitä vanhemmaksi tulevat sitä enemmän pelkäävät joutuvansa ties minkälaiseen pulaan joten rahat pidetään itsellä hamaan loppuun asti. Jotkut isovanhemmat saattavat olla myös köyhiä pieneläkeläisiä joilla ei ole säästöjäkään kertynyt. Pitääkö isovanhempien rahoja kärkkyä? 

Toinen isovanhempi pienestä eläkkeestä antaa minkä voi. Toinen varakas käyttää rahansa nuoreen puolisoon, jonka kanssa matkustelee ja nauttii näyttävästä elämästä. Kaikilla on oikeus käyttää rahansa arvojensa mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Nämä itsekkäät vanhukset ovat varmasti aina olleet samanlaisia. Tuskin ovat kauheasti lasten parasta ajatelleet aiemminkaan. Ovat olleet itse aina saajapuolella ja varmaan hoidattaneetkin itse lapsensa muilla. Kyllä sanoisin että nykyiset n. 75-vuotiaat ovat harvinaisen itsekäs sukupolvi.

Kaikissa sukupolvissa on itsekkäitä ja epäitsekkäitä ihmisiä.

Miksi pitäisi? Mikään ei kuitenkaan kelpaa. Miksei teille kelpaa mikään mutta pitäis kuitenkin koko ajan saada jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät anna edes 20 vuotta vanhoja puita. Että näin anteliaita. Hirveitä vanhuksia.

 

20 vuotta vanha puu on vasta taimi, ei siitä vielä hakkuuta saa.

Tarkoitin jo valmiiksi sahattuja tukkipuita. Mielellään ei anna valtavasta puuvarastosta edes uunipuita. 

Koska en halua passivoida enkä hemmotella niin totaalisen pilalle, etteivät osaa eivätkä halua ansaita itse mitään, koska ovat tottuneet saamaan kaiken valmiina nenänsä eteen kannettuna. Sellaisesta ei seuraa mitään hyvää kenellekään. 

Mitä helvettiä sinä ruinaat ap? Miksi sulle pitäisi antaa yhtään mitään? Elämän sait, mutta käytät sen huonosti ja typerästi etkä ole koskaan kasvattanut itseäsi.