Onko tämä normaalia murrosikää vai masennusta

Kyllä se ainakin aika tavallista on. Murrosikä on rankkaa aikaa monelle. En mä tuosta erityisen huolissaan olisi, mutta varmaan juttelisin asiasta ja kysyisin kokeeko hän itse, että kaipaisi apua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ainakin aika tavallista on. Murrosikä on rankkaa aikaa monelle. En mä tuosta erityisen huolissaan olisi, mutta varmaan juttelisin asiasta ja kysyisin kokeeko hän itse, että kaipaisi apua.

Ei missään tapauksessa halua apua tai että kukaan ulkopuolinen asiaan puuttuisi, olen kysynyt ja varovasti ehdottanut vaikka koulukuraattoria. 

Vaihtelu on normaalia. Mutta jos on huomattavan paljon synkkää olotilaa niin kyllähän se jostain kertoo.

Normaalia, jos on paineita muut asettaneet liikaa ja koulu. Mutta kärsimys ei kiva. Tyttöä voit tukea henkisesti ja tuoda positiivista.

Kysy onko koulussa tai ystävien kanssa jotain ongelmia. Nuoret reagoi vahvasti sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ainakin aika tavallista on. Murrosikä on rankkaa aikaa monelle. En mä tuosta erityisen huolissaan olisi, mutta varmaan juttelisin asiasta ja kysyisin kokeeko hän itse, että kaipaisi apua.

Ei missään tapauksessa halua apua tai että kukaan ulkopuolinen asiaan puuttuisi, olen kysynyt ja varovasti ehdottanut vaikka koulukuraattoria. 

Eli jotain on jonka hän haluaa pysyvän piilossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ainakin aika tavallista on. Murrosikä on rankkaa aikaa monelle. En mä tuosta erityisen huolissaan olisi, mutta varmaan juttelisin asiasta ja kysyisin kokeeko hän itse, että kaipaisi apua.

Ei missään tapauksessa halua apua tai että kukaan ulkopuolinen asiaan puuttuisi, olen kysynyt ja varovasti ehdottanut vaikka koulukuraattoria. 

Ei kannata painostaa tosiaan. Antaa nuoren kipuilla kasvukipunsa läpi. Usein näyttää dramaattisemmalta kuin on tuo murrosiän touhu. Itse olin ihan ihmishirviö muutaman vuoden, mulla ilmeni raivona ja kapinana ja älyttömänä riskinottona. Veli taas oli noita huoneesen sulkeutujia joita ei kiinnostanut mikään, halusi vaan tulla jätetyksi rauhaan. Molemmat siitä parissa-kolmessa vuodessa kasvettiin yli ja on elämässä ihan hyvin mennyt. 

Millainen lapsesi oli ennen murrosikää? Millaiset kotiolot ovat? Uskaltaako lapsesi kertoa sinulle jos on jotain murheita? Minkälaisia kavereita lapsellasi on ja miten niiden kanssa menee?

Onkohan PMS oireita? E-pillerit kannattaa hankkia jos niistä kärsii.

Kirjoittelet vauvapalstalle ja kuraattori hoitakoon sen vanhemmuuden. Onko ihme jos oireilee, no ei.

https://mielipalvelut.fi/testit/masennustesti-masennuskysely-bdi-21/?ga…

Tää kannattaa tehdä ja ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan jos näyttää että ois tän mukaan masennus.

Stressiä, väsymystä, masennusta? Ruokavalio, liikunta ja lepo? Kavereita, harrastuksia?

Sinulla on selvästikin noussut huoli ettei kaikki ole kohdillaan. Tunteesi ovat kropan hälytysjärjestelmä. Asian käsittelylle pitäisi löytää kultainen keskitie, et voi likaa käydä iholle, etkä jättää kokonaan huomiottakaan.

Vapaan kasvatuksen hedelmät ovat usein mätiä.

Aikuisten vaatimukset ja muiden nuorten, saavat monet loppuun palamisen partaalle. Laihdutus päälle ja unen puute.

Vierailija kirjoitti:

Millainen lapsesi oli ennen murrosikää? Millaiset kotiolot ovat? Uskaltaako lapsesi kertoa sinulle jos on jotain murheita? Minkälaisia kavereita lapsellasi on ja miten niiden kanssa menee?

Hän on ollut ennen murrosikää tosi tasainen, hyväntuulinen ja positiivinen.  Siksi tämä valtava ailahtelevaisuus noin voimakkaina eroina ihmetyttää. Kotiolot hyvät, ei mitään erityistä niissä arki kotona hyvää ja normaalia muuten. Keskusteluyhteys edelleen on ja asioista on aina pystytty keskustelemaan, edelleenkin jossain määrin. Kavereita ei ole montaa, mutta he eivät asiaan kuulemma liity, sanoo hän. Kotona viihtyvä nuori. Ei seurustele. On harrastuksia.

Monet teinithän raivoavat ja murjottavat huoneissaan,eivätkä paljon vanhempiaan huomio. Taisin itsekin olla sellainen, kai ihan normaali. 

Hormonimuutoksia ja e-pillerihaitat osalla. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten vaatimukset ja muiden nuorten, saavat monet loppuun palamisen partaalle. Laihdutus päälle ja unen puute.

Parikymppisenä naisena pystyn hyvin kuvittelemaan millainen levy siellä tytön päässä soi aamusta iltaan. Tämä ympäristö jossa nuoret joutuu kasvamaan on ihan hirveä. Ei ole ihme, että on kurja olo. 

Vierailija kirjoitti:

Vapaan kasvatuksen hedelmät ovat usein mätiä.

Vapaa kasvatus on ihan eri asia kuin tämä nykyinen yli mennyt lapsikeskeisyys. Nykylapsia paapotaan ihan liikaa. Viiviä itkettää, äiti on nyt hyvä vaan ja sanoittaa ne lapsensa tunteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen lapsesi oli ennen murrosikää? Millaiset kotiolot ovat? Uskaltaako lapsesi kertoa sinulle jos on jotain murheita? Minkälaisia kavereita lapsellasi on ja miten niiden kanssa menee?

Hän on ollut ennen murrosikää tosi tasainen, hyväntuulinen ja positiivinen.  Siksi tämä valtava ailahtelevaisuus noin voimakkaina eroina ihmetyttää. Kotiolot hyvät, ei mitään erityistä niissä arki kotona hyvää ja normaalia muuten. Keskusteluyhteys edelleen on ja asioista on aina pystytty keskustelemaan, edelleenkin jossain määrin. Kavereita ei ole montaa, mutta he eivät asiaan kuulemma liity, sanoo hän. Kotona viihtyvä nuori. Ei seurustele. On harrastuksia.

Monet teinithän raivoavat ja murjottavat huoneissaan,eivätkä paljon vanhempiaan huomio. Taisin itsekin olla sellainen, kai ihan normaali. 

Raivoisa teinikapina ei ole mikään välttämätön osa tervettä kehitystä ja tokibaiemmin muuta saattoivat väittää jopa psykologit.

Kapinaa ennaltaehkäistään pitämällä hyvää huolta keskusteluyhteydestä. Nuorelle on tärkeää tietää, että vanhemmat ovat kiinnostuneet hänen kaikista asioistaan, mutta antaa myös sitä tilaa. Teillä tuntuu kaikki olevan suht normaalia, enkä nyt vielä hyppäsi seinille, mutta hyvä olisi miettiä kuinka paljon esim painat koulun kanssa päälle, miten lapsi syö, liikkuu ja nukkuu. 

Lapsi enimmäkseen hiljaa huoneessaan, mielellään hämärässä. / Tuskin se siellä seinää tuijottaa?