Korkeakoulun ryhmätyöt pännii

Ryhmätöiden tarkoitus on opetella yhdessä tekemistä. Ryhmätöissä joudut huomioimaan muita ihmisiä jotka käyttäytyvät eritavalla kuin sinä.

Näistä tilanteista voi oppia myös itsestäänkin jotain. Oletko se joka päsmäröi eikä kuuntele ja tekee yksin kaiken kun muut eivät halua tehdä kuin sinä. Olet ehkä se innostuvatyyppi jolla on suuret ja utopistiset ideat. Tai se joka tekee kaiken oikein viimoista viirua myöten. Vai hengailetko vaan mukana ja annat muiden tehdä hommat.

Ryhmätöiden tarkoitus on opetella yhdessä tekemistä. Ryhmätöissä joudut huomioimaan muita ihmisiä jotka käyttäytyvät eritavalla kuin sinä.

Näistä tilanteista voi oppia myös itsestäänkin jotain. Oletko se joka päsmäröi eikä kuuntele ja tekee yksin kaiken kun muut eivät halua tehdä kuin sinä. Olet ehkä se innostuvatyyppi jolla on suuret ja utopistiset ideat. Tai se joka tekee kaiken oikein viimoista viirua myöten. Vai hengailetko vaan mukana ja annat muiden tehdä hommat.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätöiden tarkoitus on opetella yhdessä tekemistä. Ryhmätöissä joudut huomioimaan muita ihmisiä jotka käyttäytyvät eritavalla kuin sinä.

Näistä tilanteista voi oppia myös itsestäänkin jotain. Oletko se joka päsmäröi eikä kuuntele ja tekee yksin kaiken kun muut eivät halua tehdä kuin sinä. Olet ehkä se innostuvatyyppi jolla on suuret ja utopistiset ideat. Tai se joka tekee kaiken oikein viimoista viirua myöten. Vai hengailetko vaan mukana ja annat muiden tehdä hommat.

 

Mitä näissä oppii muutakuin sen et porukka ei tee sovittuja juttuja? usein saat olla se joka potkii muita tekemää

Ryhmätöiden tarkoitus on vähentää opettajan vastuuta ja se että paremmat oppilaat pääsevät vetämään kivirekeä. Enemmän porukkaa läpi, lisää massia laitokselle. Vähemmän duunia opettajille, lisää kursseja ja taas lisää massia. Näin se vaan menee.

Koulun asteesta riippuu paljolti ryhmätöiden hyödyllisyys/hyödyttömyys. Korkeakouluissa suotavaa että ryhmätöitä teetetään ja niitä opitaan sietämään. Työelämässä varsinkin insinööri- ja asiantuntijatehtävissä edellytetään kykyä ryhmässä työskentelyyn.

Aina löytyy niitä mätisäkkejä, jotka eivät osallistu siihen yhteiseen panokseen. Viimeisimmissä opinnoissani olin hakemassa ripeässä tahdissa tutkintoa ja eräällä kurssilla koko arvosanan määritteli tehty ryhmätyö. Eräs ryhmän jäsenistä ei osallistunut laisinkaan ja oli ilmeisesti ilmaisen kurssimerkinnän perässä. Ilmoitus lehtorille puolessa välissä kurssia tilanteesta ja sälli pihalle ryhmästä. Ei sitä väkisin tarvitse siipeilijöitä kantaa.

Sympatiaa sinulle! Muistan tuon tunteen omista AMK opinnoista. Ajattelin että siellä ihmiset on jo fiksuja ja valikoituneita, mutta ei niin ole. Paljon laiskoja ja suoraan sanoen tyhmiä siivellä eläjiä riittää.

Lääkikseen päästyä tilanne koheni huomattavasti. Hyvä jos voi jakaa työn ja luottaa että kaveri tuottaa myös laadukasta jälkeä. Silti en pitänyt ryhmätöistä, liikaa huonoja kokemuksia. Parasta tehdä omassa rauhassa projektit, oma järjestys ja laatu säilyy. Aikaa kuluu usein jopa vähemmän kuin ryhmässä, kaikki turha häsellys puuttuu.

Se on ikävä tosiasia, että työelämässä sama jatkuu, ellei löydä täysin itsenäistä työtä. On olemassa paljon typeriä ja itsekkäitä ihmisiä. Onni että myös järkeviä ja vastuun kantavia seassa.

Ryhmätyöt on syy miksi en enää ikinä halua opiskella mitään. Kyse ei ole siitä että olisin perfektionisti tai päällepäsmäri, mutta kun lähes aina ryhmissä on useampi jotka ei tee MITÄÄN, tai tekevät faktisesti niin huonoa (esim suora, plagioitu kopio lähteestä, tai koodia joka ei mene kääntäjästä läpi, tai kieltä josta edes kirjoittaja ei osaa seuraavana päivänä selittää mitä tekstillään tarkoitti) ettei sillä ole toivoakaan mennä läpi. Aivan hirvittävän stressaavaa ja turhauttavaa. 

Kun olin amkssa aikuislinjalla, melkein kaikilla opintojaksoilla tehtiin isot ryhmätyöt, jotka lopussa esiteltiin muille.

Käytäntö oli että alussa jaetaan tehtävät, kuka tekee minkäkin osuuden itsenäisesti. Eikä silleen, että toiset joutuvat odottamaan toisen panosta ennenkuin pääsevät tekemään omaansa.

Verkkolevylle ladataan esityksen pohja, jota jokainen vuorollaan päivittää omassa tahdissa.

Tämä tapa mahdollisti sen, että ne ketkä tekivät kaiken heti alussa, ne ketkä käyttivät kaiken ajan osuutensa tekemiseen ja ne ketkä rykäisevät osuutensa viimeisenä viikonloppuna, pystyivät tehdä yhteistyötä.

Tuhoontuomittu idea ainakin aikuiselämässä missä sulla on opintojen lisäksi perhe ja päivätyö, on sellainen missä oikeasti pitää porukalla töitä tehdä samanaikaisesti.

Ryhmätöiden tarkoitus on säästää rahaa ja vaivaa. Huomattavasti nopeampaa ja samalla halvempaa tarkastaa & arvioida 10 tehtyä työtä kuin 40 yksilösuoritusta.

Sama juttu näiden massiivisten avokonttoriluokkien kanssa, halvempi laittaa yhden opettajan valvottavaksi kaksi luokallista oppilaita kuin palkata kaksi opettajaa.

Ei noissa ole taustalla muuta kuin rahan (ja vaivan) säästö. 

Yliopistolla opiskeleva nuori tuskailee saman asian kanssa. Kyseessä ns kovat tieteet. Ryhmät arvotaan ja yksikin sluibailija voi saada aikaan paljon ylimääräistä vaivaa muille.  

Nuori onneksi osaa avata suunsa ja sanoa että tämä ei kelpaa, ennen kuin proffa sanoo niin. Yhdelle sankarille järjesti potkut koko laitokselta kun ei tehnyt mitään. Mutta vituttaahan se monia kun joku tulee sanomaan suoraan että jos et osaa kirjoittaa englanninkielistä tutkimustekstiä niin pyydä apua ajoissa äläkä palauta omaa kökköversiotasi edellisenä iltana.

Jos rohkenet, niin ilmoita opettajalle ketkä ei osallistuneet työn tekemiseen. Parasta olisi tietysti ennen dead linea, että ehtii vielä itse tehdä ajoissa valmista.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin amkssa aikuislinjalla, melkein kaikilla opintojaksoilla tehtiin isot ryhmätyöt, jotka lopussa esiteltiin muille.

Käytäntö oli että alussa jaetaan tehtävät, kuka tekee minkäkin osuuden itsenäisesti. Eikä silleen, että toiset joutuvat odottamaan toisen panosta ennenkuin pääsevät tekemään omaansa.

Verkkolevylle ladataan esityksen pohja, jota jokainen vuorollaan päivittää omassa tahdissa.

Tämä tapa mahdollisti sen, että ne ketkä tekivät kaiken heti alussa, ne ketkä käyttivät kaiken ajan osuutensa tekemiseen ja ne ketkä rykäisevät osuutensa viimeisenä viikonloppuna, pystyivät tehdä yhteistyötä.

Tuhoontuomittu idea ainakin aikuiselämässä missä sulla on opintojen lisäksi perhe ja päivätyö, on sellainen missä oikeasti pitää porukalla töitä tehdä samanaikaisesti.

Ja jos joku olisi jättänyt oman osuutensa tekemättä, se olisi todettu ääneen, että "minä vastasin osuudesta A, Pirkko osuudesta B ja tämä viimeinen C oli Jukan vastuulla".

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätöiden tarkoitus on opetella yhdessä tekemistä. Ryhmätöissä joudut huomioimaan muita ihmisiä jotka käyttäytyvät eritavalla kuin sinä.

Näistä tilanteista voi oppia myös itsestäänkin jotain. Oletko se joka päsmäröi eikä kuuntele ja tekee yksin kaiken kun muut eivät halua tehdä kuin sinä. Olet ehkä se innostuvatyyppi jolla on suuret ja utopistiset ideat. Tai se joka tekee kaiken oikein viimoista viirua myöten. Vai hengailetko vaan mukana ja annat muiden tehdä hommat.

 

 

Ryhmätöissä se yhdessä tekeminen ei ole enää yhdessä opettelemisen tekemistä, kun jokaisessa aineessa on ryhmätyö. Haaga-Helia Pasila on yksi hirveimmistä AMKsta joita on olemassa. En suosittele. Kannattaa heti panostaa vaikka yliopiston avoimen opiskeluun mielummin kuin AMK Haaga-Heliaan.

Joka aineessa joku ryhmätyö ja joka kerta ryhmään tulee joku vapaamatkustaja joka lusmuilee, toiset haluavat hyvän/kiitettävän arvosanan joku teke jotain sinne päin ja toiset tai joku joutuu tekemään vapaamatkustajan työt. 

Itse uuvuin nimenomaan ryhmätöissä ja omat opiskelut venyivtä koska halusin mahdollisimman korkean keskiarvon yliopisto-opintoja varten. Jouduin lopettamaan opiskelun uupumuksen vuoksi.

Tein iltaopiskeskeluna ja päivällä määräaikaisia asiantuntijatehtäviä,mutta työ antoi enemmänkin potkua kuin opiskelu enää. Koska tein määräaikaisia työtehtäviä, en voinut pitää opiskelusta vapaata koska minun piti maksaa laskuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätöiden tarkoitus on opetella yhdessä tekemistä. Ryhmätöissä joudut huomioimaan muita ihmisiä jotka käyttäytyvät eritavalla kuin sinä.

Näistä tilanteista voi oppia myös itsestäänkin jotain. Oletko se joka päsmäröi eikä kuuntele ja tekee yksin kaiken kun muut eivät halua tehdä kuin sinä. Olet ehkä se innostuvatyyppi jolla on suuret ja utopistiset ideat. Tai se joka tekee kaiken oikein viimoista viirua myöten. Vai hengailetko vaan mukana ja annat muiden tehdä hommat.

 

Mitä näissä oppii muutakuin sen et porukka ei tee sovittuja juttuja? usein saat olla se joka potkii muita tekemää

 

No esimerkiksi sinä voisit oppia esimies- ja johtamistaitoja, jos et olisi noin saatanan tyhmä.

Tämä. Jotkut osaa organisoida ja johtaa, toiset ei tajua tehdä sitä kun tulee tilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätöiden tarkoitus on vähentää opettajan vastuuta ja se että paremmat oppilaat pääsevät vetämään kivirekeä. Enemmän porukkaa läpi, lisää massia laitokselle. Vähemmän duunia opettajille, lisää kursseja ja taas lisää massia. Näin se vaan menee.

Samaa mieltä. Tästä hyvänä esimerkkinä Haaga-Helia Pasila joka on yhtiömuotoinen AMK eikä julkinen, valtion AMK

Vierailija kirjoitti:

Jos rohkenet, niin ilmoita opettajalle ketkä ei osallistuneet työn tekemiseen. Parasta olisi tietysti ennen dead linea, että ehtii vielä itse tehdä ajoissa valmista.

Proffat ei ota kantaa. Sanovat vaan että ei voi mitään. Ei ne rupea sillä mitään kivakoulua järjestämään. Ylimääräistä työtä katsos.

Itselläni oli hyviä kokemuksia, vaikka vähän pelkäsin. Löimme nopeasti lukkoon aikataulut ja etenemistahdin, pidimme tiiviisti yhteyttä. Oma lapseni opiskelee DI:ksi ja kuulemma lähes kaikki tehdään ryhmissä. Kai se on tätä päivää, onhan töissäkin tiimejä, joilla on vastuualueita. Ottaisin yhteyttä opettajaan, jos joku ei osallistu lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin amkssa aikuislinjalla, melkein kaikilla opintojaksoilla tehtiin isot ryhmätyöt, jotka lopussa esiteltiin muille.

Käytäntö oli että alussa jaetaan tehtävät, kuka tekee minkäkin osuuden itsenäisesti. Eikä silleen, että toiset joutuvat odottamaan toisen panosta ennenkuin pääsevät tekemään omaansa.

Verkkolevylle ladataan esityksen pohja, jota jokainen vuorollaan päivittää omassa tahdissa.

Tämä tapa mahdollisti sen, että ne ketkä tekivät kaiken heti alussa, ne ketkä käyttivät kaiken ajan osuutensa tekemiseen ja ne ketkä rykäisevät osuutensa viimeisenä viikonloppuna, pystyivät tehdä yhteistyötä.

Tuhoontuomittu idea ainakin aikuiselämässä missä sulla on opintojen lisäksi perhe ja päivätyö, on sellainen missä oikeasti pitää porukalla töitä tehdä samanaikaisesti.

Entäs sitten kun osiot A ja B tulee lusmuille, jotka lisää omat osuutensa tuntia ennen dead linea, ja ne on ihan puuta heinää - ja kaikki saavat saman arvosanan? Eikö yhtään haittaa saada arvosana 2 näiden takia, jos itse on tehnyt oman asuutensa ajoissa ja numeron 5 tasolla? Tai saada jopa hylätty, kun osa B onkin plagioitu suoraan lähteestä? Jippii, ensi vuonna uudestaan? 

Lisäksi harvoin töitä pystyy jakamaan täysin osiin, kyllä ne osat pitää toimia myös yhteen, ja silloin tilanne on vielä veemäisempi kun joku tekee viime tingassa täyttä pskalaatua. 

Ryhmädynamiikka on joka kerta erilainen, se ei synny heti ja sitä pitää työstää. Elämässä kaikki nyt ei vaan ole niin yksinkertaista ja tasapuolista. Ryhmähän koostuu erilaisista jäsenistä. Ikävä kyllä ns.vapaamatkustajia mahtuu kyllä melkein ryhmään kuin ryhmään. Samoin kuin kuuntelijoita, pomottelijoita, ideanikkareita jne...



Hyvä idea on jokaisen ryhmätyön varsinaisen asiaosuuden jälkeen pohtia kirjallisesti sitä, miten ryhmätyön eteneminen on onnistunut. Jokaisen oman työn osuus tulisi myös ilmetä jollain tavalla.